Yllätysposti = olen sanaton, taas

Woi Wihne ja Jösses!! Postilaatikossa oli postikuori, kaunis ja kauniita postimerkkejä. Mutta mistä, mitä, kuka?

Paketti oli pehmeä ja niin sisältökin! Olen jälleen kerran sanaton. Miten ihmeessä näitä ihania lankoja vaan tulee minulle?

No niin, asiaan: Lanka on Ilulta,  Handusta! Ja mitä lankaa, kotimaista lähilankaa:

35% kotimaista karitsan villaa, 35% mulbery silkkiä, 30% kotimaista laamaa!

S u p er  I h a na a !

Ja värit:

Just Mun, ei melkein, vaan Ihan Just.

Kortissa lukee:

"Ystäväsi haluaa ilahduttaa Sinua tällä lankalähetyksellä"

KIITOS Ystävälle!

(ken lienetkään, tiedän kyllä yhden, joka käyttää Ilun lankoja;) )

Nyt vaan täytyy miettiä mikä on se ihana neule, jonka näistä neuloisin. Voisihan nämä pitää silittelylankoina mutta ei, kyllä nämä neuleeksi haluavat.

KS

Metsäkuvia

Kääpäportaikko. Taivaaseen?

Kaatuneen suuren kuusen juurakko ei ole mikään kaunistus.

Silmiähivelevän kaunis koiranputkipelto.

Tällaista todella kaunista vihreätä väriä ja harmoniaa katsoessa

oikein tuntee, kuinka ajatukset katoavat ja aivot lepäävät syvässä rauhallisuudessa.

KS

Oranssi neuleliina

Tämä on Neuleystävälle yllätyslahja. Ei tämä kylläkään oikea yllätys ole, koska annoin ystävälle liinaohjekirjan käteen mallin valitsemista varten ja langan hän osti itse Karnaluksista reissullamme. Toinenkin liina on jo aloitettu. Näitä on niin mukava neuloa, että on kiva kun sain tällaisen kohteen jolle voin neuloa. Mieluummin neulon niin, että liina on varmasti oikean värinen ja kokoinen kuin että teen isohkon työn ja liina onkin sitten vääränlainen ja joutuu kaapinperälle.



Lanka: Nika 100% puuvilla virkkauslanka

Puikko: Addi pitsipyörö 2.0, aloituksessa bambuiset sormikaspuikot

Malli: Knitted Lace -kirjasta "Ditte II", halkaisija 40 cm

Muuta: liina on kevyesti tärkätty sokeriliemellä

Saman mallin olen aiemmin tehnyt mustana.

KS

Neuletapaaminen Ogelissa

LankaMaailma Nordiassa Oulunkylässä oli tänään neuletapaaminen. Siellä oli niiiin paljon neulojia, että ei varmaan koskaan ole ollut, Anittalla on kuviakin sieltä. En montaa silmukkaa saanut neulottua kun juttua riitti ja lankahyllyjäkin oli katsottava. Monen kanssa jäi sanat vaihtamatta ja kaikkia uusia ihania lankoja ei ehtinyt tarpeeksi silitellä. Kivaa oli ja nämä tapaamiset ovat oikein antoisia, saa uusia ideoita ja muistuu vanhoja mieleen ja ennenkaikkea mieli virkistyy iloisessa seurassa.



Ostin muutaman lankakerän joululahjatarpeiksi

KS

Pesukukka kokeilu - epäonnistui

"Edittiä" lopussa

Tämä kuva oli jo tuolla Tallinnan tuliaisissa. Ostin siis Austermann Ciao-lankaa pesukukkia varten. Langan koostumus: 55% puuvilla 45% polyamid.

Virkkasin kukan kutosen koukulla. Kukasta tuli ihan OK ja kaunis. Pesukukan ohje on täällä.

Mutta käytännössä se ei toiminutkaan. Suihkusaippuani, Dove Cream Oil, vaahtosi vain nimeksi. Pesukukka ei pysynyt "ryppyisessä" muodossaan vaan se ikäänkuin aukesi tällaiseksi sileäksi pinnaksi. Se oli siis kuin olisi tavallista pesulappua käyttänyt.

Se tuntui kyllä hyvältä ja pehmeältä mutta siitä puuttui juuri se pikkuisen karkea tunne, josta iho tuntee, että sitä puhdistetaan;) Pitäisikö sitä yrittää jotenkin "sitoa" muotoonsa?

Onko kennelläkään kokemusta tällaisesta? Mikä lanka toimii käytössä? Pitäisikö kokeilla pienemmällä koukulla? Yms. vinkkejä vastaanotan mielelläni.



EDIT:

Kiitos kommenteista, lisääkin saa antaa.

Tein sekoitelangasta, koska ohjeen suunnittelija oli sitä mieltä, että sellainen olisi paras. Pelkkä puuvilla on aika hidas kuivumaan, tämähän on aika paksu kokonaisuus.

Kokonaan keinokuituista en halua tehdä, niitä saa kaupasta, kuten Marsu mainitsee kaupan kukkasten olevan. Ne on kyllä hyviä ja kivoja käytössä. Hamppu ja pellava vois olla kokeilemisen arvoisia lankoja.

Pesukintaita olen tehnyt aiempina vuosina joululahjaksi, Ullan ohjeella, kalalangasta. Halusin siis jotain uutta tänä vuonna. Taijan linkissä on uusi kinnasmalli, sitäkin voisi kokeilla hampulla, pellavalla tms. uudella kuidulla.

KS

Puunpahka

Pahka on puun epämuodostuma tai sairaus, kertoo Wikipedia. Useammastakin pahkasta otin kuvia mutta vain nämä onnistuivat. Komeita ja kauniita katsella.

Sisaruspulla

Rupikonna vaiko peikonpoikanen

Menninkäinen haukkaa suklaapalloa, nam.

KS

Sunnuntaina sienessä

Koittakaa ny viel tää sienijuttu kestää, mä lupaan etten ainakaan vähään aikaan sienistä skrivaa.

Sunnuntai oli vika päivä ku botski skujas saareen. Aamulla mennessä botskissa ei ollu mitää vikaa mutt ku oli himareissun aika niin botskii ei kuulunu. Se oli hajonnut ja ne tuli hakeen meidät toisella romulla. Yli tunnin oli myöhässä. Sen ajan olis voinu vaikk tsekkaa oisko pihlajanmarjat ollu poimittavia mutt ku en hogannut lappua miss kerrottiin ett botski on myöhäss nii mä vaan tsittasin kaijalla ja kudoin sukkaa.

Suppiksii oli nii paljo ett pysty valkkaan minkä poimi: toi on ok, toi on ruma/kuiva/liian pieni/liian iso jne. Kuiviiki oli, ilmeisesti saaress ei ollu satanu viikkoon, kaikki karviksetki oli ihan kuivii.

Täss on mun saalis: suppiksia 2.5 kiloa, torvisieniä pari-kolme litraa, puol litraa kanttiksii, samanverran haapasieniä ja muutama herrrkullinen lampaankääpä. Käävät paistettiin heti ja suppiksista tehtiin soosia jälkkäriks.

Torvisienet on jo kuivattu ja pussitettu. Täss fotos on suppiksii menossa mun "pöhöttimeen" = kuivurin lempinimi. Mä revin suppikset puoliks nii ne kuivuu suitsait. Ite plokatut sienet on siit kliffoi ettei niis oo roskii. Mä tsiigaan ain jo metsäss ett ne on puhtait ja siistei. Kerran Ville osti joltain duunikaiffarilta suppiksii, sen kundi oli ne plokannu ja ne oli nii roskasia ett meinas tulla mutsii ikävä ku niitä siivos.

Eilisest piirakanteosta jäi purjoo ja paprikaa nii mä kuivasin nekin.

Tuoll ekas saalisfotos näkyy nää posat, täss näkyy kui paljo viell on kuivattavaa, nii nää posat ei sitt oo mitään pesuposia uusiokäytöss. Mä oon ihan ite duunannu nää just tätä varten: sienien plokkausposia. Ja mä sanon ett ne skulas hyvin. Niis on tommonen spesiaalivirityskahva ett posen suu aukee ku siitt vähä nostaa posaa, ei tarvi käsin kopeloida kun on kädet täynnä kamaa mikä pitää saada ineen. Ja sitt siin on kumilenksu mill saa posansuun kiinni ku se on täynnä saalista.

Ja sitt se on kanss hyvä ku noi joutuu venaan vuoroaan "pöhöttimeen" päästäkseen nii ne on terassilla viilees ja voi hyvin kun toi on ilmava posa. Ne on vähä kuivunuki venaillessaan.

Tämmösen poro-kanttis-suppis-piirakan mä duunasin eilen iltapalaks. Joo, oli se hyvä muuten mutt ohjees ei sanottu ett kerma-muna-tuorejuusto mössöön ois laitettu jotain mausteita nii se oli vähän mauton. Noh, vähä suolaa päälle nii kyll sitä söi. Mutt kyll mä ens kerrall teen ihan tutun ohjeen mukaan nii tietää mitä saa uunista ulos.

KS

Tunnistettavia sieniä

Edit: lisätty sienten 1 ja 4 oletetut nimet.

Saaren metsässä tuli vastaan sieniä, joita en tunnistanut. Kävin kirjastossa pikasilmäilemässä sienikirjat mutta näitä ei heti vastaantullut. Tunnistatko sinä?



1. Pikkunuijakas

Kansalaiset, medborgare!

Meitä on suuri lauma, ehkä satapäin.

2.  Tämä on kuin orakas, alla on piikit ja pieni jalka. Pari tallaista ryhmää oli tässä paikassa.

3. Voisiko tämä olla Suppilohytykkä? Näitä kasvoi usea tällainen rypäs samassa paikassa.

4. Mikäs tämä villakoirasieni sitten on? Koralliorakas

5. Nämä ovat jotain hyytelösieniä, Paranvoi tms. Näiden nimellä ei nyt niin väliä ole, kauniita katseltavia ja mukavia väriläikkiä metsässä.

KS

Palmikkopuu

Tämmönen pinkki palmikkopuu kurottelee kohti taivasta mun pikkupihapläntillä:)

Tilauksesta neulottu, palmikko Ullan Brego-kämmekkäistä, muuten oman mielen mukaan 3.5 pyöröpuikolla. Smart-lankaa kului 60 g. Nämä on samanlaiset kuin aiemminkin esitellyt.

Viimeisellä saaressa vietetyllä viikolla sientenkeruun lomassa nämä valmistuivat.

KS

Pah, kyykäärme!

Koko kesän olen elänyt metsässä, poluilla ja kallioilla mutta en nähnyt edes rantakäärmettä vaikka niitä saaressa runsaasti onkin. Tulin  kaupunkiin ja menin lähimetsään tarkistamaan sienitilannetta mutta kyykäärme lopetti aikeeni lyhyeen. Kolme suppilovahveroa ehdin poimia;)

Käärmekammoisille laitan ensin kuvan söpöstä tatinalusta, joka olikin reissuni ainoa näkemäni kunnollinen sieni. Metsä on koluttu tyhjäksi, vain ylikasvaneita ja kummallisia sieniä oli jäljellä.

Haukan katseeni havaitsi maastosta poikkeavaa väritystä ja kyyhän se siinä köllötteli mutta lähti sitten luikertelemaan pois kun kamera rupesi rapsahtelemaan. Tietysti kuvat ovat tärähteneitä, enhän kovin lähelle halunnut mennä;)

Jostain luin tai kuulin, että Helsingin kaupungin alueella on kyitä vain muutamassa paikassa. Puotilan kasvimaalla niitä luikertelee ja nyt siis tässä Vuosaaren metsässä näin tämän yksilön. Missähän muualla niitä on? Vai onko se salaisuus?

KS