Aaltojen pärskeitä

Keskiviikkona 4.8. oli kova tuuli, ei kuitenkaan mikään myrsky.

Tässä ensin kaksi kuvaa, joissa näkee tyrskypaikan kauniilla säällä. Tyrskyt nouset noin pari metriä kun vesi tulee ylös kalliolle asti. Kuvat on otettu iltapäivällä noin klo 16, viiden minuutin aikana. Laitan tähän kaikki kuvat esille, vaikka ei ne kaikki niin tyrskyisiä olekaan, samat kuvat ovat myös Kuvagalleriassa.

Näkymä idän suuntaan

Näkymä lännen suuntaan

Ja tässä lupaamani tyrskyvideot. Ne on kuvattu samana päivänä mutta vasta illalla, tuuli oli jo jonkinverran tyyntynyt.

Kuvia

Olen ahkeroinut kesäkuvieni kanssa. Niitä voi nyt katsella Kuvagalleriassani. Linkki Kuvagalleriaan löytyy myös tästä blogin sivupalkista Vihreä hattu -kuvakkeesta. (Hattu on muutens neulatyyny.)

Uusimpia kuvia on albumeissa, joiden nimessä on 2, Metsä-albumi on uusi nimike.

Kuvagalleriassa saat kuvat suuremmiksi klikkaamalla kuvia, pikkukuvasta tulee ensin vähän isompi ja siitä sitten vielä kliks niin tulee viel isompi. Kuvat voi katsoa myös ns. dia-esityksenä. Myönnän, että galleriani on hankalampi kuin esim. picassa, mutta tää on nyt tämmönen ja pysyy, en viitsi vaihtaa paikkaa.

 

Siellä on mm. Digestive-kekseillä ahmivat etanat

 

Pihvillä herkuttelevat ampiaiset:

 

Kasvikuvia keväästä alkaen ja Päivin järjestämältä kasviretkeltä:

 

Kesäkisakuvat ovat Kaunissaari 2010 albumissa, kuten muutkin saarikuvat, jotka eivät sovi kategoriaan Luonto.

 

Merta, kalliota ja pilviäkin löytyy

 

Tulossa on vielä videonpätkä aaltojen pärskettä, kunhan kerkiän;)

KS

 

Vanhoja puita ja puuta

Saaren puissa on paljon naavaa ja luppoa.

Kilpikaarnainen mänty, tällaisia iki-vanhoja mäntyjä on aika paljon.

Kelo, osittan jo lahokin ja täynnä tikanreikiä.

Kuten kuvasta niin luonnossakaan ei heti arvaa mikä puu tämä on . . .

. . . koivuhan se on, vaan on kuori niiiiiin paksu ettei siitä enää mitään tuohivirsuja voi tehdä;) samanlaista paksua kilpeä kuin männylläkin.

Samanlaisia paksukuorisia tämäkin koivupariskunta on. Ikikoivuja, sanotaanhan ikihonka niin miksei ikikoivu.

Koivu ja kuusi, käteni ei ihan riittäny näiden pöllien ympäri. Kuusipöllit tulivat lopulta etelän keittokatokselle polttopuiksi. En edes viitsinyt yrittää pilkkoa moista järkälettä. (Saat nämä kuvat suuremmiksi klikkaamalla kuvaa.)

Ajan hammas on syönyt tätä vanhaa puuta

ja toisestakin päästä . . .

vaan on tämä kaunis aitta edelleen pystyssä Länsipään lehtomaisemassa. (Suurempi kuva klikkaamalla kuvaa.)

KS

Taas ostoksilla!

Nyt te luulette, että mä olen seonnut kun jatkuvasti ostelen jotain. Ei, en mä ole seonnut mutta kieltämättä monen kuukauden shoppailupaussi ehkä on antanut pienen sykäyksen ostaa jotain kivaa. Eilisethän oli ihan tarvejuttuja mutta tänää ostin itselleni pikkulaukun tai olisko se pussukka.

Mikään heräteostos tämäkään ei ollut. Olen katsonut tämän puodin kasseja ja pussukoita monet kerrat, mieli on tehnyt ostaa mutta olen malttanut pitää kukkaron suljettuna. Pitkän harkinnan tuloksena ja mieleltäni vakuuttuneena, että tämä on oikeasti kiva, menin Hakaniemen halliin ja ostin tämän:

Se on siis noin pokkarin kokoinen, siinä on piiiitkä hihna ja vetoketjulla suljetaan.Laukuissa, kasseissa ja pusseissa on näitä "ei niin vanhojen kirjojen kansia" painettuna. Ehkä oli vaikea valita kiva teksti mutta päädyin tähän tekstiin, jonka takana voin seistä selkä suorana.

Kaiken muun hyvän lisäksi tämä on Reilun kaupan eettinen Kaiku-tuote.

KS

Ostoksia

Mentiin Villen kanssa Biltemaan tsiigaan millanen puoti se oikein on ja tsöpattiin sitt vähän sitä ja tätä. Mä tsöpasin ens kesäks (juu, on jo kesä mielessä) kalliokiiloja uimanarua varten ja reiänreunoja.

Pari lokerikkoa kanss oli pakko tsöpaa, ne on mun heikkous tjsp.

Uudet kumpparitki löyty edullisesti. Mulla on Aina ollu Nokialaiset mutt nyt lomsa sanoi, ett niihin ei ole varaa.

Sitt mä näin divarin, pakko tsiigaa kässähylly ja sielt löytyki merkkauskirja. On muuten paljon kauniita kirjaimia.

Oltiin luettu ja kuultu Helmi Grillistä nii mentiin sinne lunssille. Ihan ok safkaa oli mutt vois kyll vähän betrata safkan lämpötilaa ja astioiden siisteyttä: jälkkärikulho oli vähä hmm.. ja aseet oli tahraisia tms. Ehkä niihin auttais jos välillä liottais ne tai käyttäis jotain kirkasteainetta.

Kontulan ostari oli kyll ihan masentava ja ehkä vähän pelottava kokemus.

KS

Aamulla

Huomenta.  Lauantai 14. elokuuta 2010.   Auringon noustua, klo 06.17-06.30.   Auringonnousuaika 05.34

Pojat kivittivät tämän rikki parin päivän päästä. Oikein urakalla rikkoivat kiviä, siis palasiksi.

KS

Kirjastossa neulottiin!

Enpä ole ennen ollut kirjastossa neulomassa, siis oikein porukalla. Myyrmäen kirjasto on ajan hermolla ja siellä todellakin neulottiin tänään!

Ensin oli parituntinen tekniikkapaja: Satu Nykopp kertoi neule-, virkkaus- ja koukkuamistekniikoista ja näytteinä oli hänen neuleitaan. Osallistujien puikot suihkivat ja kysymyksiä esitettiin.

Sitten oli vuorossa Ilu. Hän kertoi, kuinka neulekirjansa sai alkunsa ja lopulta painosta ulos. Mielenkiintoista kertomaa. Ilta oli oikein antoisa ja kirjastonväkikin tykkäsi, että tällainen ilta oli oikein hyvä idea. Juu, ottakaas vaan muutkin kirjastot mallia.

* * * *

KALAJOKI-sukat nro 2

Lanka: Any, 62 grammaa

Puikot: 2.75

Ohje: edelleen tykkään tästä ohjeesta ja teen näitä vielä lisää, Kalajoki-sukat

KS

Metsä ja sen antimia

Madon talo!

Meri on tietysti ykkönen mutta myös metsä on rakas ja kaunis paikka, karukin. Metsän sisällä on usein todella hiljaista, hiiren hiljaista. Vaikka tuuli kohisuttaa merta niin ääni ei metsään kantaudu. Kesän muutamat sateet eivät jaksaneet metsää kastella, paikoin puusto on niin tiivistä, että pieni vesisade ei alas asti kantaudu. Toisaalla aluskasvillisuus, tuulenkaadot  ja ihmisen kaatamamista jääneet oksat ja risut ovat niin paksuna kerroksena että sade ei sitäkään läpäise. Tänä kesänä jopa suonlampareet olivat kuivina.

Voi kunpa tämän kauniin vihreän sammaleen pehmeyden voisi laittaa ruuduillenne kosketeltavaksi. Tällaista on ihan pakko pysähtyä silittämään.

Vanha linnunpönttö keskimetsässä.

Mitä lie kääpää tai lahottajasientä. Tätä oli nyt monessa puussa.

Varmasti on ollut suuri urakka tehdä tämä kennosto. Ehtikö se täyttää tehtävänsä vai tuhoutuiko ennenaikojaan jossain myrskytuulessa?

Sieniä etsiessä sitä kulkee jalkoihinsa katsoen ja yks´ kaks onkin umpikujassa!

Yli tai ohi päästäkseen monasti joutuu kiertämään pitkänkin pätkän. Ei ole ihme, että joskus suuntakin katoaa.

Vaikka suuren kuusen juuretkin ovat mahtavat niin eivät ne jaksa puuta pystyssä pidellä kun juuristo on aikalailla pinnassa. Männyllä juuret ovat syvällä ja tukevasti maassa kiinni, paitsi tietysti niillä rohkeilla yksilöillä, jotka kasvavat rantakalliolla. Ne ovat oikeita sitkeitä sissejä taistellessaan tuulta vastaan.

Täällä mieli ja sielu rauhoittuu, täydellisesti. Aikakin häviää. Vain Henki on, elää, koskettaa ja vaikuttaa.

Minun ja Villen ehdoton ykkösherkku on paistettu lampaankääpä! Sitä ei voita mikään.

KS