Saaren puissa on paljon naavaa ja luppoa.
Kilpikaarnainen mänty, tällaisia iki-vanhoja mäntyjä on aika paljon.
Kelo, osittan jo lahokin ja täynnä tikanreikiä.
Kuten kuvasta niin luonnossakaan ei heti arvaa mikä puu tämä on . . .
. . . koivuhan se on, vaan on kuori niiiiiin paksu ettei siitä enää mitään tuohivirsuja voi tehdä;) samanlaista paksua kilpeä kuin männylläkin.
Samanlaisia paksukuorisia tämäkin koivupariskunta on. Ikikoivuja, sanotaanhan ikihonka niin miksei ikikoivu.
Koivu ja kuusi, käteni ei ihan riittäny näiden pöllien ympäri. Kuusipöllit tulivat lopulta etelän keittokatokselle polttopuiksi. En edes viitsinyt yrittää pilkkoa moista järkälettä. (Saat nämä kuvat suuremmiksi klikkaamalla kuvaa.)
Ajan hammas on syönyt tätä vanhaa puuta
ja toisestakin päästä . . .
vaan on tämä kaunis aitta edelleen pystyssä Länsipään lehtomaisemassa. (Suurempi kuva klikkaamalla kuvaa.)
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.