Näin hienolla rantakalliolla vietin upean kesän. Useinkaan kalliolla ei ollut muita, ei edes parhaimpana lomakautena, muutamana tosi hellepäivänä täällä saattoi olla pari-kolme seuruetta päiväretkellä. En ole mikään auringossa makoilija vaan istun selkä aurinkoon päin ja teen käsitöitäni aamu- ja ilta-auringossa.
Kuvat lännestä itäänpäin, ei ihan panoraamana mutta sinnepäin;)
Mikäs möykky siellä on?
Noh, se on se mun tuoli kun Anitta toi tullessaan, ahkerassa käytössä on ollut.
Tämä on mun uimapaikka. Tuota vaaleata kallion pintaa täytyy aina välillä harjata ettei se ole liukas. Tästä pääsee mukavasti veteen, veden korkeudesta riippuen nilkkaan tai polveen asti vesi ylettyy kun tuosta astuu veteen. Sitten pohja on kivaa sielätä kalliolta jota pitkin voi kävellä vähän syvemmällä ja humpsauttaa itsensä lämpimään mutta virvoittavaan Suomenlahteen, ah ihanuutta.
Laitoin telttakiilalla tuon narun tuohon, että jos on maininkia niin voin siitä pikkusen pitää kiinni ettei vesi heittele mua ihan holtittomasti. Kerran se jäi siihen 15 minuutiksi, palatessani vieraileva uimariperhe oli vienyt narun ja koukun mennessään!
Nyt menen taas saarelleni viettämään viimeiset kaksitoista päivää, heissulivei.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.