Musta ei ole leipuriksi! Ruokaa laitan miten ja mistä vaan, ja suolaisia piirakoita ja leivonnaisia, mutta makeat leipomukset ei ole mun juttu, ei.
Hyvä kiersi eilen oikein kunnolla: annoin kaksi huivia ja viisi kerää lankaa ja jämälankoja, ja sain Ison Laatikollisen omenoita kotiovelleni toimitettuna. Jees.
Eilen jo tein uuniomenoita, nameja vaniljakastikkeen kanssa. Tänään ostin kaupasta yhtä sun toista tarveainetta omenaleipomuksia varten. Outi-M muistutti hyvästä tuorejuusto-omenapiirakasta, jonka ohje löytyy yllättäen täältä omasta blogista.
Keräsin kaikki ainekset pöydälle ja seurasin reseptiä tarkasti mitaten. Voi voi, heti ensimmäinen ongelma oli se, millä välineellä sekoitan rasvan ja sokerin. Väärän vekottimen olin ottanut yleiskoneeseeni ja ei sillä mitään tullut. Vaihdoin vekottimen ja jotain sain aikaiseksi. Taikina oli kyllä ihan omituista koostumukseltaan kun sen vuokaan levitin, se siis ei levinnyt vaan "venyi ja paukkui" ja tarttui käsiin.
Omenoita leikatessa Hups! sain mojovan palkeenkielen keskisormeeni. Onneksi oli terävä veitsi = siisti viilto. Teroitin veitsen aamupäivällä kun leikkelin omenoita kuivuriin.
Ladoin omenat vuokaan, sekoitin täytenesteet ja piirakka uuniin. Mutta mutta: kauraryynit oli jääneet laittamatta pohjataikinaan. Siinä se paketti oli pöydällä mutta ei mitään ollut puhunut, että pitäis päästä mukaan taikinaan.
Noh, aikanaan kello pirisi merkiksi, että piirakka on valmis. Sammutin uunin ja jotenkin ne vääntimen naksahdukset ei täsmänneet ja uuni ei sammunutkaan. Voi h..lkutti, lämpöasetus oli ollut väärässä kohdassa = ylälämpö grillillä + alalämpö, tuossa asennossa sen esilämmitän uuniohjeen mukaan ja sitten käännän varsinaiseen asentoon, mikä nyt milloinkin on tarpeen. No niin, laitoin piirakan takaisin uuniin alalämmölle vähäksi aikaa.
Piirakka sai tovin vetäytyä ja maistamaan: nami nami, sehän on ihan herkullista ja syötävää.
Ehkä vielä yhden toisenlaisen piirakan uskallan yrittää leipoa mutta sitten saa riittää mun leipurin ura taas joksikin aikaa. Syön omenat sellaisenaan, kuivatan ja pakastan mutta en leivo, en. Ja lapsuuden herkku on aina yhtä herrrkullista: Marie-keksin päälle voita ja omenaviipale! Nami nam mums vie kielen mennessään.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.