Keskiviikkona 11.8. rantapolulla rymisi ja rämisi. Mitä ihmettä: friidu lykkää täyspakattua fillaria! Se parkkeeraa mun rantapolun päähän. Mitä hemmettiä, se näyttää koemakoilevan kivikkoa? Ei hiisi, siihen se meinaa telttansa laittaa, nyt on toimittava!
"Hei, mä oon Kristiina. Meinaaks sä laittaa telttas tähän?" "Moi, mä oon Soile, joo, mä ihastuin näihin kiviin. En kai mä häiritse?" "Ei, et. Mä otan kyll nää mun tärkeet kivet talteen."
Niin se sitt duunas rimahimansa tähän.
Välillä jotain huudeltiin toisillemme ja hyvin tultiin juttuun. Torstaiyöksi oli luvattu Perseidien tähdenlentonäytös. Me otettiin makuupussit ja evästä messiin ja mentiin kaltsille makoileen puolenyön aikoihin. Pilvet väisty 01. aikoihin ja sitt niitä putoilevia tähtii rupeski näkyyn. Sputnikkeja meni jatkuvalla syötöllä ristiin rastiin taivasta. 03. aikaan alko jo valkenee ja tähdenlennot vähenemään. Me nähtiin yhteensä noin 40, toiset pieniä välähdyksiä, toiset keskikokoisia ja jotkut oli ihan kunnollisia.
Perjantaina sitt Soile lähti takas Stadiin, täss on sen fillari ja julmettu kamakasa parin yön olemista varten.
Jossain vaiheessa se oli ehtinyt käydä kirjottamassa pikkukivillä mun aamiaiskalliolle:
Jezz, siis se on yhtä hurahtanu kiviin ku mäkin!
Mutt se tuli sitt vikana viikonloppuna taas moikkaamaan ku se oli PPY:n mökkillä talkoilla laittamassa sitä talvikondikseen. Se näyttää kommentoineen tänne nimellä Soile Somerikko. Toi ns. sukunimi tulee siitä telttakivikosta. Monet ohikulkijat nimittäin sanoo sitä pirunpelloksi. Eihän se semmonen ole vaan kivikko tai somerikko. Jengi ei hokaa, ett meri on ihan siinä vieressä niin eihän se mikään pirunpelto voi olla. Pirunpellot on skutsissa, niinku täll saarell tai sitt keskellä bönden peltoa.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.