Neulottuja pöytäliinoja

Laitoin otsikkoon "pöytäliinoja", vaihteeks näin kun joskus "neuleliina" ymmärretään hartia- tms. kaulaliinaksi.
Kesällä saaressa käydessään Susi toi kerän vaalenpunaista Maxi-virkkauslankaa ja vienolla ilmeellä viestitti "josko jonkun pienen liinan saisin tästä". Ai kun kiva kun sain taas kohteen liinalle, en viitsi näitä varastoon neuloa kun on sitt aina väärän värinen tai kokoinen tmv. Susi valitsi kirjasta mallin Cecilie ja jonkun toisenkin kun totesin langasta tulevan montakin liinaa, sitä toista pientä mallia en vaan koskaan tehnyt . . .;)
Kirjasta Knitted Lace, malli Cecilie:
1. Maxi-lanka, 8 gr, puikko 2.5, halk. n. 21 cm, (4 kpl vaikk kuvass on vaan yks)
2. N-Virkkauslanka, 10 gr, puikko 2.25, halk. n. 20 cm

 

Kuvassa olevan beigen pikkuliinan tarina on seuraava: Kerran Lankamaailman kassalla oli rva X, joka halusi kaksi vanhaa liinaansa korjattavaksi (valkoinen virkattu ja toinen oli sekä virkattu että neulottu), vaikuttivat olevan hänelle tärkeitä. Tein tarjouksen ilmaiseksi korjata ne ja jos pikkuliinan korjaus ei onnistuisi tekisin uuden suht samankokoisen ja värisen. Sovittiin tapaamispäivä lankakauppaan. Kaikki oli valmista ja uusi liina tehtynä mutta päivä ei sopinutkaan mulle. Lähetin tekstiviestin ja siirsin tapaamista viikolla. Vastaustekstari: "Tapaamista ei tarvita, voit heittää liinat roskiin tai pitää itse." Semmonen tapaus;)

Tämä malli on Lisbeth, N-Virkkauslanka, 80 gr, puikko 2.5, halk. n. 65 cm. Poikkeuksellisesti neulottu ilman vastaanottajaa, halusin neuloa tämmösen isomman vaihteeksi.

Tämä on kirjasta Knitted Lace in White, malli Alma, lanka Maxi, 70 gr, puikko 2.5, halk. n. 70 cm. Siis toisen pienen liinan sijasta neuloin Susille tämmösen isomman.

Kissakin tietää, että neuleliinat on emännän lemppareita, on siis Uskonkin niistä tykättävä. Kaikki liinat se käy kokeilemassa kun ne on pingottumassa, tai mitattavana tms. Voi kunpa se oppis laittamaan nuo ziljoonat nuppineulat, olis iso apu "pingotusapulaisesta".

KS

Kiirusta pitää

On tää stadielämä kiireistä. Menoa riittää, mutta hyvä niin, eipähän pääse pitkästyminen iskemään. Vaikk kyll välillä täss kotona ihmettelen: mitähän sitt tekis, tms.
Maanantaina pesin ja silitin pyykit. Illansuussa Outi-M toi mulle valtavasti omenoita. Ja ihania pieniä valkosipuleita sekä harvinaisia tummia alkuperäisporkkanoita! Porkkanat eivät aina ole olleet oransseja, vasta n. 1700 luvulla ne on Hollannissa jalostettu nykyisen värisiksi, englannissa on porkkanamuseo! World Carrot Museum.

 

Tiistaina käytiin Erjan kanssa mm. torikahvilla ja syötiin ihanat Eromangan lihikset. Kotiintultua leipaisin pikaisesti superhyvän omenapiirakan jonka vein Villa Lankan neuletapaamiseen. Yllättävän monet onkin allergisia omenoille ja toiset ovat laktoosi..-jotakin sekä gluteeni..-jotakin eli kaikki eivät voineet piirakaa edes maistaa. Olettehan huomanneet, että Villa LANKA on muuttanut: Aleksis Kiven katu 18/Kustaankatu 9.

Keskiviikkona oli vuorossa polkupyörän kaivaminen ulos varaston perältä. Kävin Hiltusen pyörähuollossa vaihdattamassa seisontajalan, joka on monta vuotta häirinnyt kun se oli liian heppoinen ja pyörä usein keikahti nurin. Nyt on hyvä jalka ja ensi viikolla saan sivupeilinkin (meni tilaukseen). Iltapäivällä ostin uuden pitkät housut Vogliasta. Oon nimittäin jokusen kilon hoikentunut kesän aikana:)

Torstaina taas haahuiltiin stadilla Erjan kanssa. Laiturilla ihailtiin todella taidokkaasti tehtyjä "asuja", joihin inspiraatio on tullut kauniista taloista. Suosittelen käymään jos Kampissa liikutte. Marlen suosituksesta mä keksin tämän katsastaa. Kampissa kuvasin lankakaupan ikkunan: FiinaNeule on muuttanut Simonkadulle.

Kauppatorikin tuli vilkaistua ja nähtyä erittäin ruma taideteos Hotelli Manta sekä kuvan pissipoika. Virka Galleriassa katsottiin stadilaisia käärmeitä, siis valokuvia niistä.

Kangaskaupassa käväistiin ostamassa verhot, spåralla ajettiin Sikalaan = Sea Horse syömään silakkapihvit. Tosi paljon taas tuli nähtyä ja koettua.

Urbaanilintu on löytänyt pesäkolon metrotunnelissa.

Usko alkaa pikkuhiljaa tottua sisäkissan elämään. Tylsää tää ihan varmasti on. Alkuviikosta ei ruokakaan oikein maistunut mutta kyllä nyt jo kuppi tyhjenee. Yritän sen kanssa leikkiä ja jutella sille, ettei ihan tylsisty.
"En mä mitään oo huomaavinaan

vaikk kyll tuoll joku päästäinen vipeltää;)"

"Viimeisen venematkan saaresta kotiin mä otin ihan lungisti, en kyll tajunnut ettei me enää mennä takas."

 KS

Se on siinä . . .

. . . Suvikoija pakattuna.
Alimmaiseksi kaikenlaista sekalaista roinaa, eikun siis tarpeellista tavaraa. Tämän päälle tulee sitt kaksi tuollaista pohjakehikkoa ja kaksi lattiapalaa, jonka päälle kasataan loput tavarat. Loput lattiapalat tulevat kanneksi.

Pressu "laatikon" päälle, ja suuresti ansioitunut Saari-Vaari-Vahtitonttu paikalleen sekä seurakseen kivilintu.

Autio pihapiiri. Reipas ja ihana luottoapulaiseni Maria pakkaa rinkkaansa. KIITOS avusta!

Viimeisellä viikolla söin todella paljon herkkutatteja erilailla valmistettuna, nämä valmistuivat grillimakkaran seuraksi.

Kotiin toin 3 litraa pihlajanmarjoja, tosi vähän katajanmarjoja, herkullisia lampaankääpiä, kouralliset suppilovahveroita ja torvisieniä. Sinne niitä jäi metsään kasvamaan suuret määrät, arrggh.

Nämä ovat mun ymmärtääkseni ruskotorvisieniä, jotka on yhtä hyviä - ellei parempiakin - kuin mustatorvisienet.

Viikolla oli aamusumuja, ja jopa yksi iltasumukin mutta päivät olivat kauniita ja lämpimiä.

Vuosaaren venesataman mastomerikin antaa ymmärtää, että kesä on ohi.

KS
(ps: oon ihan unohtanut mainita, että saaresta oli juttua ja kuvia HBL 3.8.2014)

Hetkessä . . .

. . . auringonnousu loi taidetta telttaani,

. . . kamera vangitsi Amiraaliperhosen,

. . . silmä näki koksikivessä rupisammakon

ja kivilinnun hautomassa.

Syyskuisen päivän kahvihetki rannalla,

auringon hetkeä tämäkin.

Eletään nyt, ei "sitku".

KS
EDIT: Ensimmäinen kuva:  Se ei ole aamurusko.
Kuva on otettu teltan sisältä! Nouseva aurinko "heijasti" ulkopuolella olevan puunrungon seinään, joka on oranssi. Auringon valo tuli matalalla metsän läpi.

Sekalaisia kuulumisia

Muutaman päivän olen ollut kotona mutta taas mennään Uskon kanssa näihin maisemiin, ilman läppäriä.

Kahvinsuodattimen kaatuminen aiheutti tällaisen sotkun, arrggghh.

Sertifioitu Pirkka grillihiili pitäisi olla hyvin hoidetusta metsästä tehtyä mutta onpas outo metsä kun siellä puissa on nauloja!!

Katjulla oli perinteiset elokuun neulenyyttärit. Kummasti taas pöytä notkui herkkuja. Kiitos kaikille hyvistä makuelämyksistä!

Zentiinan Tiina oli tuonut näytille ihania lankojaan. Mutta mä pystyin olemaan ostamatta vaikka hurjasti mieli teki. Oli kiva tutustua Tiinaan *vilkutus*.

Usko on öisin rymistellyt sekä Suvikoijassa että täällä kotona: parvekkeen ovenpielestä on saanut revittyä tiivistenauhaa. Saaressa heräsin yks yö naukumiseen ja yllätys yllätys: Usko oli pyrkimässä sisään! Oli siis hiljaa livahtanut ulos. On se vaan sellanen veijarikissa että . . .
Mä olen nyt jäänyt koukkuun Soturikissojen seikkailuihin. Ne on hauskoja, tosi jännittäviä ja myös romantiikkaa on niin että ihan tippa tuli silmään;) Netti näyttää olevan pullollaan fanisivuja, pelejä yms. mutta ehkä mä tyydyn vain lukemaan näitä kirjoja.
Kuulumisiin sitten taas joskus:)
KS