Herttoniemen kartanon puisto

Herttoniemen kartanon historia ulottuu 1400-luvulle asti. Tapahtumia ja vaiheita on runsaasti, niistä voi lukea vasta ilmestyneestä kirjasta Sigbritt Backman: 'Herttoniemen kartano. Säteritiloista museoksi.' Svenska Odlingens Vänner i Helsinge rf, 2016.

Puistokävelyn oppaana oli Camilla Rosengren, joka on vastannut puiston kunnostuksesta vuosina 1995-1999, eli paras mahdollinen opas kertomaan kasveista, puista ja niiden historiasta. Tietoa tuli niin paljon, että en edes yritä sitä tässä toistaa. Blogissa Puutarharetkillä on aika kattava selostus puistosta.
Tänne on ehdottomasti tultava keväällä kun syreenit ja pionit kukkivat, ja tulppaanit ynnä muut.
C.L. Engel on piirtänyt puistossa olevat kaksi huvimajaa, niistä ns. Valkonen huvimaja on tämän käytävän päässä, siis suora yhteys kartanosta huvimajalle. Kartanoiden huvimajat olivat aikansa statussymboleita; kenellä on komein.

Upeita nurmikoita vaikka piknikin viettoon. Nämä ajetaan muutaman kerran viikossa. Puisto on 1. luokan hoidossa eli korkein luokitus.

Suuressa metsälehmuksessa on isokoloja, käärmekin siellä on joskus asunut.

Toinen vanhuksista on romahtanut:(

Kotkansiipeä on käytetty paljon.

Kartanopuiston ja rannan välissä on tarkoituksella hoitamaton alue, joka on entistä rantaa kun vesi on vetäytynyt kauemmaksi, eikä puistoa ole koskaan ollut tänne nykyiseen rantaan asti.

Vanha rantaviiva on tässä 'sepelöitynä'.

Toinen huvimaja on 'Keltainen' ja sinne pääsimme sisäänkin.

Puistossa on muutamia merivesilampia.

Suomen suurin ja vanhin päärynäpuu tuottaa vielä runsaasit hedelmää. Ihan oli maukas.

Kävimme myös museossa. Hienoja ja kauniita tavaroita. Tämä on lukutuoli = miehet istuivat hajareisin ja naiset sivuttain, siis kasvot nojaan päin,  tuolin 'noja' oli ikkunaan päin jotta lukija sai valon ja nojalla pidettiin kirjaa tai oli vielä kirjateline. Tässä kliks englantilainen malli kynttilöineen.

Tuolin lisäksi tutkin netistä kahvinkeitintä mutta juuri sellaista en löytänyt kuin tuolla oli, melkein tällainen, mutta kahvin historiasta ja keittämisestä olen jo oppinut yhtä sun toista.

Vuoteenlämmitin täytettiin kuumalla hiekalla.

Kartanon alueelle on Sipoosta siirretty Knusbackan maalaistalo piharakennuksineen. Niitä pääsee katsomaan silloin tällöin, esim. joulun aikaan.

Jäänteitä fajanssi-, tiili- tai kaakelitehtaasta.

Osa kartanon viljelysmaista on nyt käytössäkin, niitä viljelee Stadin puutahuri.

Pehtorin tuvassa toimii Ravintola Vanha Mylly.

Nyt on lähiseutu kyllä aika tarkkaan kierretty, Kulosaari on paitsiossa mutta täytyy jotain jättää tulevaisuuteenkiin.
Aikamoisen tietopaketin olen kesän aikana saanut, nähnyt ja kuullut paljon mielenkiintoista, tavannut mukavia ihmisiä ja asiantuntevia oppaita. Havainnut ja kokenut mihin veroeurojani on käytetty, minun ja meidän iloksi ja hyödyksi.
Kruunuvuoren rantamaisemissa kyllä vielä käyn lauantaina teemalla muuttuva kaupunkiympäristö.
KS

Kivinokan ulkoilu- ja kesämaja-alue

Lauantain iltakävely Helsingin ympäristökeskuksen järjestämänä alkoi Kulosaaren kartanon pihalta. Oppaina olivat tunnetut lintu- ja kasvimiehet, joiden nimet jo unohdin sekä geologi incognitona.

Toukokuussa kartanon kukkaistutus oli tällainen tulppaanipläjäys

nyt syyskuussa näin kaunis

Viljelypalstoilla oli vielä satoa korjaamatta ja haitallisia vieraslajeja useallakin palstalla:
Kanadan piisku

Pajuasteri

ja tietysti Jättipalsamia on siellä ja täällä, yksi kaunis rantalehtokin on aivan palsamin valloittama. Kitkekää, kitkekää, älkää istuttako puutarhoihinne kun ette voi taata etteivät nämä leviä sieltä. Kauniita kukkia on ihan varmasti riittävästi muitakin.
Tunnen kielon ja kalliokielon mutta tätä en ollut ennen tunnistanut: lehtokielo. Myrkyllinen kuten kaimansakin.

Jossain kävelyn tiedotteessa oli mainittu erityisesti käävät vaan ei sellaisesta ollut lainkaan tietoa oppaillamme mutta kyllä kääpiäkin  sitten bongattiin. Tällainenkin komeus lajissa Kerroskääpä,

ja tämä hieman samannäköinen mutta paljon pienempi ja eri lajikin, sekä tietysti kantokääpiä nähtiin.

Runsaasti oli osanottajia vaikka olikin lauantai-ilta, kolmisenkymmentä ainakin ja kaikki innokkaita kuulemaan ja kokemaan. Tällä luontopolulla on opasteita myös pistekirjoituksella näkövammaisille.

Lepakonpönttöjä oli ainakin pari, saattaa olla enemmänkin. Pöntössä voi olla 30 lepakkoa.

Kilpikaarnaiset männyt ja koivut on mun lemppareita.

 

Kaatuneen puun juurakosta voi tehdä taidetta.

 

Sitten tultiin lintulavalle. Oi oi, jollain fiksulla oli eväät mukana ja täällä ne olikin mukava nauttia (ei mulla ollut:( ). Kaukana lahden toisella puolella nähtiin lentävä Jalohaikara. Kaukoputkella nähtiin harmaahaikaran pesä sekä lähempänä vedessä uiskentelevia vesilintuja joista kuvaan sain joutsenet, harmaasorsan, nokikanan ja lapasorsan. Eihän ne kuvissa hyvin näy mutta kun tiedän että ne on siinä niin se riittäköön mulle.

 

Maatila lehmineen keskellä kaupunkia!  Täplät rannalla on lehmiä laitumella. Siis Viikin koetila.

Mukana ollut geologi vei meidät ihan ekstraherkkuna  katsomaan Hiidenkirnuja! Niitä on näkyvissä kaksi ja kaksi on jossain aluskasvillisuuden alla jemmassa. Kyllä ne sieltä vielä löytyvät.

Jälleen kerran: oli antoisa retki, opin monta uutta asiaa ja ehkä jääkaudestakin taas jäi jotain mieleen. Ainakin siirtolohkareet pitäis nyt tunnistaa mistä ja miten ovat tulleet.
Tämä siis lauantaina, sunnuntaina tutustuin Herttoniemen kartanon puistoon, siitä seuraavaksi.
KS