sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kivinokan ulkoilu- ja kesämaja-alue


Lauantain iltakävely Helsingin ympäristökeskuksen järjestämänä alkoi Kulosaaren kartanon pihalta. Oppaina olivat tunnetut lintu- ja kasvimiehet, joiden nimet jo unohdin sekä geologi incognitona.

Toukokuussa kartanon kukkaistutus oli tällainen tulppaanipläjäys


nyt syyskuussa näin kaunis


Viljelypalstoilla oli vielä satoa korjaamatta ja haitallisia vieraslajeja useallakin palstalla:
Kanadan piisku


Pajuasteri


ja tietysti Jättipalsamia on siellä ja täällä, yksi kaunis rantalehtokin on aivan palsamin valloittama. Kitkekää, kitkekää, älkää istuttako puutarhoihinne kun ette voi taata etteivät nämä leviä sieltä. Kauniita kukkia on ihan varmasti riittävästi muitakin.
Tunnen kielon ja kalliokielon mutta tätä en ollut ennen tunnistanut: lehtokielo. Myrkyllinen kuten kaimansakin.


Jossain kävelyn tiedotteessa oli mainittu erityisesti käävät vaan ei sellaisesta ollut lainkaan tietoa oppaillamme mutta kyllä kääpiäkin  sitten bongattiin. Tällainenkin komeus lajissa Kerroskääpä,


ja tämä hieman samannäköinen mutta paljon pienempi ja eri lajikin, sekä tietysti kantokääpiä nähtiin.


Runsaasti oli osanottajia vaikka olikin lauantai-ilta, kolmisenkymmentä ainakin ja kaikki innokkaita kuulemaan ja kokemaan. Tällä luontopolulla on opasteita myös pistekirjoituksella näkövammaisille.


Lepakonpönttöjä oli ainakin pari, saattaa olla enemmänkin. Pöntössä voi olla 30 lepakkoa.

Kilpikaarnaiset männyt ja koivut on mun lemppareita.
 
Kaatuneen puun juurakosta voi tehdä taidetta.
 

Sitten tultiin lintulavalle. Oi oi, jollain fiksulla oli eväät mukana ja täällä ne olikin mukava nauttia (ei mulla ollut:( ). Kaukana lahden toisella puolella nähtiin lentävä Jalohaikara. Kaukoputkella nähtiin harmaahaikaran pesä sekä lähempänä vedessä uiskentelevia vesilintuja joista kuvaan sain joutsenet, harmaasorsan, nokikanan ja lapasorsan. Eihän ne kuvissa hyvin näy mutta kun tiedän että ne on siinä niin se riittäköön mulle.

 

Maatila lehmineen keskellä kaupunkia!  Täplät rannalla on lehmiä laitumella. Siis Viikin koetila.

Mukana ollut geologi vei meidät ihan ekstraherkkuna  katsomaan Hiidenkirnuja! Niitä on näkyvissä kaksi ja kaksi on jossain aluskasvillisuuden alla jemmassa. Kyllä ne sieltä vielä löytyvät.


Jälleen kerran: oli antoisa retki, opin monta uutta asiaa ja ehkä jääkaudestakin taas jäi jotain mieleen. Ainakin siirtolohkareet pitäis nyt tunnistaa mistä ja miten ovat tulleet.
Tämä siis lauantaina, sunnuntaina tutustuin Herttoniemen kartanon puistoon, siitä seuraavaksi.
KS

2 kommenttia:

  1. Monimuotoista ja mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.