Villen puutarhassa

On jo vierähtänyt viikko kun kävin poikani Villen puutarhaan tutustumassa. Yllä oleva käsiä pesevä pikkutyttö on kyllä söpöin suihkulähde mitä oon nähnyt. Ihana.
Kyllä on hieno puutarha, mahtava. Niin paljon kaikkea kaunista. Edelliset omistajat ovat oikeaoppisesti istuttaneet kasveja niin, että vuorollaan kukoistavat pitkin kesää. Ja niin runsaita ovat kasvustot. Kunhan nyt näkevät mitä kaikkea sieltä vielä esiin putkahtaa niin voivat ehkä vähän harventaa, vaihtaa paikkaa tms. mitä nyt puutarhan ylläpito tarvitsee.
Kuvia tulee nyt paljon, sorry jos et jaksa katsoa. Ensin meinasin laittaa kahteen osaan mutta kun tämä bloggaaminen on nykyään vähän tahmeata niin ei passaa jättää enää toiseen kertaan.

Pihan kingi: Väinö, joka kyllä välillä oli siellä omenapuun allakin.

Kukkia, kukkia . .  Vanha perinnelaji Kartanoruusu, ihana tuoksu

Vuosien ja vuosien kasvustona Köynnöshortensia

Ja kappas vaan, saiskohan tästä kotiviiniä? Viiniköynnös ja satoakin on tulossa ihan kivasti. Viininlehtikääryleitä, teetä yms. tämähän on monipuolinen kasvi.

Vesialtaita on monta (3? ja se pieni tyttöaihe), tässä on tämän kesän ollut sammakon poikasia ja sammakoita mutta ensi keväänä tämä ei enää tule olemaan kutemispaikka. Sammakon syntymä on nyt nähty, altaan vesi on rumaa tuollaisena sammakkolampena eli jotain kivempaa ensi vuonna.

Nämä kuvat taitaa olla yhtä ja samaa allasta, en ihan muista miten tämä kuvaus meni . . . Harson alla on mansikkamaa.

Kastelukannu ja muita koristeita

Kukkia

Tässä pienempi suihkulähde.

Satoa tulee niin, että taitaa mullekin jotain riittää. Raparperi on vasta tänä kesänä laitettu niin siitä ei vielä ollut annettavaksi.

Tomaattia yms. kasvihuonekasveja

Viinimarjoja eri värejä, karviaisia, omenia, päärynöitä, kirsikoita . . . ja saskatoonia tonttia ympäröivän aidan verran eli paljon.

Tontille mahtuu myös puita. On mäntyjä ja kuusi sekä tuijia, joista kyllä osa on jo kuoleman partaalla. Ja on myös oikein komea suuri Terijoen salava.
Trampoliinikin on,  mä en kyllä siitä tykkää mutta eihän ole mun pihalla. Ja lapsille oma vesiallas polskuttelua varten, siis semmonen muoviallas.

Riittävän kokoisen kotitalon lisäksi on iso, moniosainen autotallirakennus. Siitä on osa Villellä työpajana, siis harrastusta ja taloa varten kaikenlaista rompetta on siellä. Sitten on Millan ompelimo ja vielä osa hänen paitapainollaan.  Kivasti kaikki on nyt järjestyksessä ja riittävät valoisat tilat työntekoon  Autot ovat ulkona katoksen alla:)

Otin kyllä kuvia ompelimosta ja painosta mutta en nyt laitakaan niitä tänne. Ompelimo Kukkuruun Facebook-sivulla on kuvia sisältäkin.

Väinöllä on oma ruokapöytä

Söin ruokaa ja olen vielä hengissä;) Olikin kesän ensimmäinen grilliateria, namskis.

Joku aika sitten annoin nuorille mun häälahjaksi saadun Kaira-astiaston. Kaapeissani se oli piilossa ja tilaa viemässä. Tämä sarja oli uusinta uutta 1974. Nyt osa siitä on kauniisti esillä.

Kotiintuomiseksi sain ihanan retro mehuastiaston, voi niitä aikoja! Aitoa Sarvista -70 luvulta!

Semmonen kuvapläjäys nyt. Seuraavaksi tulossa Helsinki mereltä. Olin sightseeing risteilyllä. Bloggaan kunhan innostun taas.
KS

Villen kummitäti on tämän Väinön näköispatsaan ostanut jostain Avoimet puutarhat kierroksellaan.

Tyrskyretkellä

Viikko sitten maanantai, 6.7., oli kaunis mutta tuulinen päivä. Marialla oli auto käytössä ja ajeltiin Emäsaloon Varlaxuddeniin katsomaan tyrskyjä. Ja niitä tosiaan nähtiin. Merellä oli vaahtopäät ja aallot iskivät kallioon komeasti. Niemenkärjen toisella puolella olis varmaan ollut niin tuulista, että pienet naiset ehkä olisivat päässeet lentoon;)
Varlaxuddenissa oltiin kolme kesää sitten ihan yöretkellä. Tämä on kyllä niin kaunis paikka, että voi käydä useammankin kerran vaikka samana kesänä.

Tässä vesi näyttää aikas rauhalliselta mutta virtaus/imu on kyllä sellainen, että ei tuossa ihmisen hyvin käy jos siihen aikoisi pulahtaa. Meren kanssa ei ole leikkimistä.

Kalalokki piti meille seuraa, tai ehkä se norkoili osuuttaan meidän eväistä. Ei annettu.

Maria ja lokki (päivän paras otos)

Tuolla puiden katveessa on meidän päiväretkipesä. Riippumatolla maatessa maailma murheet jää kauas ja kuuluu vain meren kohina ja kumu, tiiran kriiks ja ehkä hiiren rapina.

Hauskat männyn juuren paksunnokset. (männyn juuri vaiko männynjuuri?)

Kiva kaislikkoranta . . .?

Eipäs olekaan vaan kalliokuopan lätäköt.

Vesilintuja poikueineen oli montaa sorttia. Tätä en tunnistanut enkä saanut hyvää kuvaakaan mutta tuntisko joku tämän?  Sillä on huomattava nokka, leveä.  = lapasorsa, kiitos tunnistuksesta. Kiikarikin oli jäänyt kotiin, se pitäis aina olla kassissa valmiina siinä missä kamerakin on.

Tuossa kalliolla on aurinkotuoli, se oli siinä jo viimeksi täällä käydessäni. Olispas se mun, siinä olis kiva istuksia neulomassa.

Olipas taas kiva retki. Kiitos Maria! Oot ihana ku taas otit mut mukaan. Nämä on niitä elämän suolaa, muistuvat mieleen mauttomien aikojen yllättäessä:)
KS