Tyrskyretkellä

Viikko sitten maanantai, 6.7., oli kaunis mutta tuulinen päivä. Marialla oli auto käytössä ja ajeltiin Emäsaloon Varlaxuddeniin katsomaan tyrskyjä. Ja niitä tosiaan nähtiin. Merellä oli vaahtopäät ja aallot iskivät kallioon komeasti. Niemenkärjen toisella puolella olis varmaan ollut niin tuulista, että pienet naiset ehkä olisivat päässeet lentoon;)
Varlaxuddenissa oltiin kolme kesää sitten ihan yöretkellä. Tämä on kyllä niin kaunis paikka, että voi käydä useammankin kerran vaikka samana kesänä.

Tässä vesi näyttää aikas rauhalliselta mutta virtaus/imu on kyllä sellainen, että ei tuossa ihmisen hyvin käy jos siihen aikoisi pulahtaa. Meren kanssa ei ole leikkimistä.

Kalalokki piti meille seuraa, tai ehkä se norkoili osuuttaan meidän eväistä. Ei annettu.

Maria ja lokki (päivän paras otos)

Tuolla puiden katveessa on meidän päiväretkipesä. Riippumatolla maatessa maailma murheet jää kauas ja kuuluu vain meren kohina ja kumu, tiiran kriiks ja ehkä hiiren rapina.

Hauskat männyn juuren paksunnokset. (männyn juuri vaiko männynjuuri?)

Kiva kaislikkoranta . . .?

Eipäs olekaan vaan kalliokuopan lätäköt.

Vesilintuja poikueineen oli montaa sorttia. Tätä en tunnistanut enkä saanut hyvää kuvaakaan mutta tuntisko joku tämän?  Sillä on huomattava nokka, leveä.  = lapasorsa, kiitos tunnistuksesta. Kiikarikin oli jäänyt kotiin, se pitäis aina olla kassissa valmiina siinä missä kamerakin on.

Tuossa kalliolla on aurinkotuoli, se oli siinä jo viimeksi täällä käydessäni. Olispas se mun, siinä olis kiva istuksia neulomassa.

Olipas taas kiva retki. Kiitos Maria! Oot ihana ku taas otit mut mukaan. Nämä on niitä elämän suolaa, muistuvat mieleen mauttomien aikojen yllättäessä:)
KS