Pikavisiitti Porvooseen

Runebergin torttuja betoniviestoksena kotimuseon pihassa.

Virpi, Erja ja mä mentiin Porvooseen Runeberg-laivalla. Lähtiessä satoi mutta matkan aikana kirkastui ja eikä me enää kastuttu. Merimatkalla nähtiin taas nämä merimetsojen pilaamat saaret ja luodot, jotka jo viime kesänä kuvasinkin, Porvoossa 2019.

Satamasta olikin vain kadun ylitys niin oltiin Runeberg kotimuseossa. Sattui sopivastu juuri alkamaan opastuskin niin saatiin paljon mielenkiintoista tietoa Runebergeista. Muun muaassa tällainen tieto kasveista, että ne ovat edelleen geneettisesti samaa kasvia kuin Fredikan ja Johanin aikaan. Kasveista otetaan säännöllisesti pistokkaita, niin aina on tulossa uusi kasvi jos vanha sattuisi tapaturmaisesti kuolemaan tai kun ne tulevat viheraikansa loppuun. Nytkin huoneessa oli pari erikokoista monsteraa, eli peikonlehteä. Yön kuningatar on myös. Ja monia muitakin.

Fredrikalta kesken jäänyt sukankudin on vitriinissä ja niissä on tosi kauniit puikkopiiat. Anna-Karolina Tetri on näistä tehnyt mallisukat ja ohjeen kirjaansa, tässä Terhin arviointi kirjasta: Perinteiset villasukat 2.

Nyt mä en muista mistä metallista tämä viulu on tehty mutta oudon värinen viuluksi. Sitä on Johan soittanut.

Tämä seinä oli todella kaunis kettuineen. Aseet laitettiin ketunnahkojen päälle siksi, että kallis tapetti ei pilaantuisi aserasvasta. Tämä oli yleinen käytäntö tuolloin, tai aseet ripustettiin sarviin jos sellaisia oli. Runebergeilla oli monta asetta, koska isä ja pojat olivat ahkeria metsällä kävijöitä.

Seuraavassa korttelissa on Walter Runebergin veistoskokoelma, jonka myös katsoimme. Paljon oli päitä, jotka olivat tosi elävän näköisiä.

Hienoin oli tietysti tämä Pietari Brahe.

Jo oli nälkä ja ruokapaikka tulikin kivasti kohdalle: Rafael's Steakhouse. Siellä oli runsaasti ruokailijoita, mikä on aina hyvä merkki. Ja todellakin ruoka oli mitä parhainta. Kaikki söimme lautaset tyhjiksi, nam nam. Voimme suositella. Lähtiessämme sinne oli jo jonoakin.

Oli lauantai iltapäivä ja monet liikkeet olivat jo sulkeneet ovensa. Brunbergin karkkikauppa oli vielä auki ja oi-voi: sorruin ostamaan runsaasti namia.
Jälkiruuaksi ostin Porvoolaista jäätelöä, mantelinmakuista en ole ennen syönytkään ja tämä oli hyvää.

Matkalla linja-autolle sattui silmääni tällainen ränninkoristus, eli sateella tuo sylkee vettä suustaan.

Linja-automatka ei kestänyt kuin yhden hujauksen moottoritietä. Suosittelen Porvoon reissun tehtäväksi just näin, että toiseen suuntaan laivalla ja toiseen linja-autolla. Miksei laivallakin edes-takas mutta siinä jää aika vähän aikaa kaupungilla olemiseen.
Kiitos mukavasta päivästä, Virpi ja Erja.
KS

Kerran kesässä kesäkeittoa!