Yöretkellä Nuuksiossa

 

Perjantaina oli treffit Marian kanssa Espoon asemalla. Sieltä bussilla Nuuksioon. Päämääränä oli Urja = järvi, jonka rannalla on telttailu- ja tulipaikka sekä WC ja puuvarasto. Luontopolun alkupäässä oli mottipino ja ilmoitus, että Urjan puuvarasto on tyhjä, ota tästä puuta mukaasi! Noh, nuorempana Maria otti kaksi metrin pätkää, halottuja eli neljännes halko tuli mukaan, tai oliko ne niin paksuja että peräti puolikas.

Uh huh, matka ei ollut pitkä, n. 2 km, mutta mulle se oli koettelemusten matka. Ei mun keuhkot vaan enää kestä tällaista kulkemista. Polku oli mutainen, kivikkoinen ja ylämäkiä sattui kohdalle. Sitten tuli säkkipimeys. Maria tunnollisesti kantoi halot, näytti otsalampulla valoa, katsoi karttaa ja kannusti vielä vähän jaksamaan. Mä tietysti hengästyneenä ja henkihieverissä kyselin "ollanko jo? onks vielä pitkä matka? mä en jaksa enää!"

Lopulta päästiin perille. Siellä oli yksi riippumattoilija (joka nähtiin vasta aamulla hänen lähtiessään). Leirin pystytys ja koska Maria on siinä vikkelämpi niin hän lähti puiden pilkkomiseen. Huom: oma saha mukana, koska ei aina voi luottaa siihen, että talon vehkeet on kuosissa.

Tulenkin Maria kerkesi sytyttämään. Pääsin valmiille tulille makkaranpaistoon. Muutama tuikku laitettiin tunnelman luojaksi. Pian saapui 5-6 teiniä, joista ainakin osa oli partiolaisia. Pitkästä aikaa oli kiva kuulla nuorten juttuja. Ei me siinä sitt koko iltaa istuttu ku pienesti alkoi ripsimään, onneksi ei kuitenkaan ihan sateeksi yltynyt. 

Mä en millään saanut unta. Nuorten puhe kuului, otsalamput välkkyivät ja riippumatossani oli epämukavaa. Ja jossain helikopteri pörräsi aika pitkään, mitä lie sattunut kun eihän kopterit pimeässä huvilentele. Ehkä sitt olin vähän nukahtanut kun taas havahduin epämukavuuteen. Nousin ylös ja käänsin petivehkeet toisin päin, siis pääpää ja jalkopää vaihtoivat paikkaa. Johan asento parani. Koska tullessa oli jo pimeää ja nälkä kutsui niin en ollut koemaannut riipparia enkä edes katsonut sen asentoa ja niinpä olin tahtomattani joutunut väärinpäin majoitetteeseeni.

Vihdoin, monen kirouksen ja "eikö tämä yö lopu koskaan?" jälkeen olikin jo valoisaa kun avasin silmäni. Jee! Teeveden keittoon uudella kattilallani ja pieni aamupala. Sitten majoitteen purku ja pakkaaminen. Se on aina yhtä haastavaa, saada kaikki mahtumaan ja vielä rinkka suljettuakin. Uh.

Paluumatka meni jo huomattavasti paremmin, vähän lyhyempi reittikin löytyi - tai siis illalla matka oli pidempi koska kierrettiin yksi hurja ylämäki. Poluilla oli tosi paljon suunnistajia, meneillään oli Nuuksion Huurteinen rogaining kilpailu. Mutta oli siellä normikulkijoitakin, joista yhdellä oli maailman kaunein sienikoppa: tuohesta! Oli se täyttynytkin suppilovahveroista. Sain luvan kuvata kopan, enkä väittäisi sieniä omikseni . . .

Tämän järven nimi on Kolmperä koska sillä on kolme perää;)

Tämän piti olla inspiraatiokuva seuraavan neuleen väreihin, mutta . . . ota tästä nyt selvää.

Kaikesta epämukavuudesta huolimatta retki oli onnistunut ja kiva. Mieli sai piristystä ja virkistystä, keho tarvitsemaansa liikuntaa ja silmänruokaa yllinkyllin kauniista metsästä. Marialle taas iso kiitos kun pyysi mut mukaan. 

Julkisilla kotimatkalle; bussi, juna, metro, bussi.

Sneak peek seuraavasta postauksesta:

KS

Sekhmet museon kattoterassilla.

Egyptin loisto -näyttely kannattaa käydä katsomassa jos aihe vähänkään kiinnostaa. Mulla vierähti siellä vartin vaille kolme tuntia (2.45)!! Aikaa kului koska katsoin kaiken tarkkaan ja luin kaikki näyttelytekstit, jotta tiesin mitä näin. Tästä KLIKS näyttelyn "kaverikirjaan"(pdf). Oi oi, on se vaan ihmeellistä, että noin vanhaa on säilynyt noin hyvin, että ne on löydetty ja . .  ja . . . että niistä tiedetään niin paljon, ja kuitenkin niin vähän.

Muumioituja kissoja, ekan kuvan reunassa näkyy litteä paketti =  muumioitu käärme.

Koira

 

Kala on muumioitu ja laitettu tähän sille tehtyyn arkkuun!

Ostin kolme korttia ja tietysti muumiokissa-avainperän.

Käväisin taas Kauppatorilla kun oli kaunis päivä, ostin suppiksia ja puolukoita sekä ruusukaaleja. Eli, taas on paistanut piiraita.

Monen monta vuotta sitten sain blogi/neuletuttu Marjatalta uunikintaat (linkki 2013 postaukseen) ihan yllärinä! Ja ovat palvelleet oikein hyvin. Välillä käyvät pesukoneessa ja taas ovat kuin uudet. Tai noh, kyllä pikkuisen on kulumaa ja melkein palovammaa.

Ruusuille annoin jatkoaikaa leikkaamalla kukinnot vanhaan, kauniiseen maljaan.

Taaaas kukkakuvia

 

 Viherkasvit tuli jo näytettyä. Mulla on nyt myös muutama kukkiva kukka. Tulilatva ja yksi syklaami sisällä (ulkona kaksi).

Neilikkanipun sain Pialta lauantaina. Yöllä heräsin suureen rouskutusääneen. En viitsinyt nousta katsomaan koska arvasin mitä tapahtui. Aamulla paljastui, että osa neilikoista oli purtu poikki. Näin on käynyt ennenkin. Nyt ne ovat hyllyn päällä kissan ulottumattomissa. Kyllä ne poikkipurrutkin avaavat kukkansa, pienessä maljakossa.

Ja sitten on Ruusuja! Isoja, pitkiä, upeita Kotimaisia! Sain ne kukkakauppiaaltani kun olivat just saavuttaneet päivän, että ei enää niitä myy. Ovat jo kaksiviikkoisia ja kuulemma kestävät vielä toiset kaksi kunhan hoidan ne hyvin. Mulla ei oo koskaan ollut näin komeita ruusuja. KIITOS!

Ostin kukkakaupan PopUp-myymälästä täällä Hertsikassa (tulee taas joulukukkia myymään), Soukanväylän puutarhamyymälä, FB, kartiokuusen ja callunat laatikkoon, sekä syklaameja. Kuuselle pyysin pienen pussin havumultaa ja nyt se on siihen istutettu. Toivottavasti saan tämän keväällä hoidettua hyvin, peitto aurinkosuojaksi ja uuteen ruukkuun istutus, niin tämä on monivuotinen ilo ja kasvua seurattavaksi. Ja voinhan tuohon laittaa vaikka jotain joulukoristetta, ehkä.

Seuraavassa postissa sit toivottavasti jo neuleita.

Happy Halloween!

 

Talissa design -kortin ostin edellisiltä Kässäfestareilta. Talisalla on paljon kivoja kissatuotteita. Tämä on aika pelottava;)

 Mulla on kissanaamari, musta teepaita oranssilla tekstillä ja oranssit sukkikset. Eiks oo ihan hyvä asu;) heh-heh. No jos joku lapsi sattuis tuleen ovelle niin voin vähän olla leikissä mukana. Uskaltaako ottaa tästä korista namun? Voin kyllä valita kepposenkin, ihan vaan kokeilla, että onko kepposta lainkaan valmisteltu vai onko nami se lähtökohta.

Villen filmi "Valoa pimeyteen" eli hänen puutarhansa on nyt valaistu.

Pieni viidakkoni, ynnä pari muuta asiaa

Terassilla on vielä tosi hyvässä kukassa pelargoniat ja nuppujakin runsaasti. Huom. tämä siis ei ole lasitettu terassi.

Kuulemma moni on nyt korona-aikana innostunut viherkasveista, niin minäkin. Sain naapurilta ruman mustan kukkapöydän. Ville kunnosti sen ja nyt on kiva valkoinen pöytä käytössä.

Lattialla näkyy isosysteriltä saamani Uskon egyptiläinen esiäiti. Ja Eero Aarnion suunnittelema kastelukannu.

Pöydän päällä on huonekuusi ja kultaköynnös. Sekä meren siloittama kivi, jonka alla on Tommy Tabermanin runokortti (ei ole vielä paikallaan vielä tässä kuvassa). Runosta postaus tässä KLIKS.

Alatasolla on anopinkieli.

Toiset kukkapöydät on Ikeasta, jo alkuvuodesta ostin ne. Niissä on kilpipiilea, kaksi tosi vanhaa orkideaa, iso punalehtinen maija, peikonlehti ja peikonkämmen.

Amppeleissa roikkuu marraskuun kaktus ja rönsylilja ja ikkuna-amppeleissa kaksi juorua, yksi pieni rönsylilja ja Tillandsiat pyöreässä maljassa kaksi ja yksi vanha pienemmässä pesässään.

Ikkunalaudalla tekoheinä ja viimevuotinen jouluruusu, saas nähdä jos se kukkii (kuvassa jäi tuon peikonkämmenen lehden taakse).

Perintöaarrearkun päällä on palmuvehka ja nallet saivat seurakseen teko-osmankäämiä.

Ynnä muuta; posti

Postin lähettäminen on kuulemma vähentynyt. Mä kyllä lähetän vaikka perillemenon kanssa on epävarmuutta. Ennen saattoi luottaa, että kun nyt lähetän niin on just oikeana päivänä perillä. Enää ei. Ja mä "niin mieleni pahoitin" postin mainoksesta "Sä tilaat, mä tuon".

Viime viikolla lähetin yhden kortin ja se osui oikeaan aikaan perille, eilen laitoin taas kolme postia menemään, ei niillä niin väliä paitsi tuo kortti olis hyvä olla torstaina saajalllaan. Postimerkitkin mä laitan *tilanteen* mukaan.

Ynnä muuta; herkkuruokia

Vaikka mä oon ja syön yksin niin mä kuitenkin teen itse ruuan, joskus ostan valmista mutta harvemmin.

Silakkapihvit, maksapihvit runsaalla sipulilla, siskonmakkarakeitto, omenapiirakka ja taas kerran herrrkku puolukkapiirakka.

Nyt mulla on kolme isompaa neuletta tekeillä niin ei valmista vähään aika ole näytettävänä.

KS