Tapiolassa

Kävin viikolla Tapiolassa kaksi kertaa! Mulla menee tästä bussi 510 sinne oikein kätevästi, metrokin menis mutta en tykkää siellä maan alla niin pitkää matkaa mennä.

Torstaina olin sinne menossa teatteriin, siis bussilla. Joku oli jälleen mennyt metroraiteille ja koko liikenne sekaisin. Pari bussia ajoi pysäkin ohi täysinäisinä. Pääsin sitten bussiin joka ei mene Tapiolaan (500) mutta olihan eteenpäin matkattava. Kanssamatkustajat olivat avuliaita ja katsoivat netistä miten edetä matkassa jne. Noh, Kalastamassa yksi nainen keksi, että 16 bussilla pääsisin keskustaan. Ulos tästä bussista, muutama juoksuaskel ja niin alkoi sellainen sarjakuvakaatuminen = kaatuu - ei kaadu - kaatuu ei . . . ja lopulta olin mahallani maassa. Onneksi ei sattunu mitään! Peukaloiden kämmenlihakset kyllä oli pari päivää tosi kipeät.

 

Siinä sitten tulikin oikea bussi ja sillä jatkoin matkaa. Tekstasin serkulle myöhästyväni. Hän puhui vahtimestarille, joka lupasi päästää mut sisään myöhässäkin. Myöhästyin noin neljä minuuttia, pääsin sisään ja sitten vasta esitys alkoikin. Ehkä ne odottikin mua!  Esitys, La Familia, oli erikoinen mutta hyvä ja koskettava.

 

Lauantain matka sujui kommelluksitta ja olin ajoissa Kulttuurikeskuksen Amfi-teatterissa. Kirkkonummen Steel Band ry oli paikalla Los Pan Pan kokoonpanolla. Oli siis niin kiva ja hieno tunti mahtavaa musiikkia. Kannatti mennä. Nautin kauniista syyspäivästä kaikilla aisteilla.

Näillä huudeilla vietin aikaani teininä. Tapiola oli ihan ok silloin, nyt se on liian täyteen rakennettu sokkeloinen kauppakeskusviidakko.

Ennen oli vain Torni, jonka yläkerran kahvilassa käytiin cockiksella.

Nyt on Ainoa, Länsituuli yms. kolossi

Uimahalli oli mahtava ja nähtävyys. Keskusaltaan vesisuihkut ihan uutta ja ihmeellistä, polkuveneet hauskoja ja ihastuksen kanssa sillä kulkeminen oli kaksinverroin jännittävää;)

Sitten altaan reunalle rakennettiin Tapiola Garden hotel. Opiskelin Perhon hotellilinjalla ja pääsin tänne kesäksi töihin. Työt aloitettiin talon ollessa viimeistelyjä vaille valmis. Silloisessa työmaaruokalassa oon syöny parhaat lihapullat. Oli se hienoa saada olla duunissa ihan uudessa hotellissa. Keväällä se täyttääkin jo 50 vuotta!

KS

Keskeneräisiä neuleita

 

Handun BumbleBee+Fiftari = RAV-villatakki.
Vuonue Pentti = villasukat
Idänkehräämö Helmiäinen = pusero
WillaWanttuut = Rukki huivi
Lettlopi = villatakki miniälle, pyynnöstä hänen langoista

Ja vielä jemmassa on pari mutta niitä ei lasketa koska eivät ole aikoihin olleet aktiivisia.

HUOM: Stadista päin jos joku on menossa Villan Voima tapahtumaan 16.9. Paimioon bussilla (8:35-10:20 Paimiossa), niin vois tulla mun kanssa samaan taksiin bussipysäkiltä isolta tieltä Parantolaan. Laita viestiä jos tämä kiinnostaa. 

Paimion parantola   /  Vuonue

Parantolaan tutustumiskierroksen 12-13 olen myös varannut itselleni. Tunti varmasti riittää, toiset kierrokset ovat 1,5 tunti ja mun mielestä siinä menee liikaa aikaa itse tapahtumasta.

KS

Taideristeilyllä

Taideristeily lauantaina 19.8.23 oli oikein mukava reissu.

Ensin Sinebrychoffin museossa katsottiin näyttely Alexander Laureús - Kohti Roomaa. Kauniita maalauksia, tosi tarkkoja yksityiskohtia. Valo oli kaikissa tärkeässä osassa ja kyllä olikin hienosti saatu sitä esille.

Kehräävä nainen, kissa pöydällä

 

Katukuva Roomasta, keskeneräinen, 1823. Siinä näkee kuinka taiteilija ensin piirsi maalattavansa. Esim. edessä aasi, tuollaisia vaaleampia kohtia.

 

Museolta pieni siirtymä Sillilaiturille. Matkan varrella oli tanssiryhmä vauhdittamassa CityMaraton juoksijoita.

Hietalahden rantabulevardilla on HAM-veistoskokoelman teos Olo n:o 22 / Pasi Karjula/Marko Vuokola, 2000. Palloja on enemmän kuin nämä kaksi.

JT-Lines vene kuljetti monien siltojen alta Didrickhsenin museoon.

 Edesmennyt Wärsillän telakka nostureineen

Jätkäsaaren rantaa, merentutkimualus Aranda, Kaapelitehdas

Salmisaaren rantaa, ennen oli Alkon tehdas ja voimalaitos, nyt toimistotaloja.

 

Meilahden sairaalan talorypäs, uusimpina Lastensairaala ja Siltasairaala. Näkyypä tuossa etualalla yksi voimajohtopylväskin kokonaisuudesta Antin askeleet - Antti Nurmesnieman suunnittelemat.

Matkalla alitettiin monta siltaa

Didrichsenin museon laituri

 

Ensimmäinen veistos oli jo matkalla museolle. Alueellahan on ns. Patsaspuisto jossa on useita isoja veistoksia.

Tyhjä hauta, Arvo Siikamäki,1985

 

Museossa oli nyt näyttelynä Didrichsenien oman kokoelman teoksia.

Pilvitornit, Akseli Gallen-Kallela, 1904

Love, Laila Pullinen, pronssi, 1977, tämä veistos on perheen olohuoneessa

Marie-Louise & Gunnar Didrichsen illallinen 1.2.1962.
Ikkunasta näkyy veistos Henry Moore, Reclining Figure on Pedestal, pronssi, 1960.

Jalkani olivat hieman koetuksella edellisen päivän festarin jäljiltä mutta kyllä kannatti vähän kärvistellä.
 

KS

Hämeen Keskiaikafestivaaleilla

 

Kiva päivä Hämeenlinnan Linnanpuistossa Keskiaikafestareilla. Koko päivän siellä kuljeskelin, juttelin kauppiaiden kanssa ja muutaman aatelisen ja rahvaankin kanssa keskustelua käytiin. Niin ja myös pyövelin tapasin, onneksi en mestauspölkylle joutunut vaikka olin ensin vähän suutani soittanut.

Vähän ostinkin jotain, onneksi pysyin kurissa ja nuhteessa enkä heittäytynyt holtittomaksi kukkaron nyörien avaajaksi.

Mustaavalkosipulikastiketta! Onpas herkullista, sopii varmasti ihan kaiken kanssa, myös jäätelön! Purearcticgarden.

Metsälän tilan Lammaseväs on mulle sopiva annos valmista ruokaa, purkissa on myös hieman perunaa ja possua mausteineen.

Sunnuntaina kertoivat Instagrammissa, että saivat lauantaina viestin tilaltaan, että  muutama lammas on karkuteillä. Noh, naapurit olivat saaneet ne kiinni ja takaisin aitaukseen. Mutta kun oma väki tuli kotiin niin kas kas, ne olivatkin olleet pässit karkuteillä! Nyt ne piti kipinkapin hoitaa omaan aitaukseensa ja toivoa, ettei "vahinkoja" ole tapahtunut. Mä siihen kommentoin että: "pässit tiesivät oman väen olevan poissa, käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja pääsivät just sinne minne mieli teki ;)"

Erinomaisen herkullista ja sametin pehmeää toffeeta Toffeetuvalta, makuina kahvi ja appelsiini.

 

Kemiön saaristossa koivunlehdillä Irman värjäämää suomalaista sukkalankaa. Ja Arjen ilot puikkopiika. Tämä oli jo valmiiksi 'ostoslistalla'.

Sokerina pohjalla on hevosen jouhesta Raudikko Ruunan valmistamat  korvikset. Nää on hienot, ihanat, tykkään.

 

Tuo kilikello tulee mun fillariin. Kilisytän sitä ilmoittaaksen kanssakulkijoille lähetyisestä. Koiralliset varsinkin tykkää. Mulla on jo muuta kilistin mutta tässä on kiva ja kuuluva ääni. Soittokellon ringittämisestä ihmiset suuttuvat, haukkuvat ja kiihtyvät. En muista keneltä tämän osti kun kauppiaita oli niiiiin paljon.

Linnalta rautatieasemalle on ehkä kaksi kilometriä käveltä ja se oli aika pitkä matka mulle. Onneksi lähdin riittävän ajoissa kun aamulla olin katsonut kellosta kävelyajan ja siihen vähän väsymyslisää niin ehdin. Ja tämä oli eka kerta tänä kesänä kun VR oli aikataulussa molempiin suuntiin.

Olihan tämä mukava päivä ja tapahtuma mutta mä vaan en pääse siitä yli, että seurassa olis kivempaa. Se kokemuksen jakaminen tois paljon lisää tunnetta. 

 

Lähteekö joku Villan Voima -tapatumaan Paimioon? Olen just kohta ostamassa bussilipun mutta jos kimppakyytiin pääsis niin olis hienoa. Bussilla kun ei pääse perille asti.

KS