Muutaman vaivaisen suppilovahveron löysin, poikasetkin oli otettava, että sain edes jotain kotiinkannettavaa. Väkisin menin metsään kun tuntui, että sienet siellä odottavat ja ulkonakin olisi oltava. Just just jaksoin kävellä sienipaikalle mutta ryteikön läpi kulkeminen olikin sitten ihan eri tahtista kuin vuosi sitten. Ei jalka jaksa nousta puunrunkojen ja risukkojen yli. Oikea käsi on niin kipeä, että sillä ei paljoa tukea voi ottaa.
Tässä on siis vain reilu kourallinen. Oikeasti olen kade toisten paremmista saaliista, kuten esimerkiksi Kiolla.
Neljän tunnin työpäivä tiskarina on niin raskas, sekä fyysisesti että henkisesti, että yleensä kotiintultua kaadun sänkyyn päiväunille ja sen jälkeen ilta onkin sitten jo niin pitkällä, että mitään käsitöitä ei enää tule tehtyä. Niinpä blogin päivityskin on jäänyt hunningolle. Täytyy yrittää kaivella jotain kuvia ja keksiä kirjoitettavaa.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.