Saari-Vaari-Tonttu jäi taas vahtimaan.
Tällä kerralla en pakannut pohjalavasta pinottuun ns. laatikkoon vaan suoraan lavan päälle, teltan ollessa vielä paikoillaan saatoin jo aloittaa tavarakasan muodostamisen.
Kolme viimeistä yötä nukuttiin pienessä väistötilassa. Usko oli tosi kiltisti yöt tässä, ei ollenkaan raapinut ovea auki vaan herätti mut viereen tulemalla ja tekemällä itsensä huomatuksi.
Viimeisillä saariviikoilla alkoi näkymään perhosia, ja tosi paljon erilaisia ja erikokoisia sudenkorentoja. Horsmakiitäjän toukkia oli myös paljon, ja muutama pieni mikälie-toukka yritti majoittua mun telttaan.
Mä usein marmatan ihmisille kun ne laittaa naruja puihin ilman pehmustetta puun ja narun välissä. Kaikenlaista pyykki- ym. kiinnitysnaruahan sitä on puuhun laitettava (?). Tässä nyt on näyte mitä puulle tapahtuu kun se naru siihen jätetään.
.JPG)
Tuon arpensa kanssa puu on mutaman vuosikymmenen kasvanut pitkästi yli miehen mitan. Aina puu ei naruista selviä vaan se kuihuu kun "pintaverenkierto" on estynyt.
.JPG)
Viimeisenä sunnuntaina kuljin ison metsän läpi sekä pohjoiseen että sieltä takaisin etelään. Ei ollut mitään rouskuja eikä myrkkysieniä eikä tatteja eikä . . .Pari litraa suppilovahveroita sain saaliikseni, on taas joulukastikesienet omasta takaa. Suolasienet on sitt ostettava tarpeen mukaan, hallistahan niitä saa jos jossain on sellaisia kasvanut.
Usko, kuten muutkin kissat, pääsee valjaista irti jos tosi tarve on, esimerkiksi on jäänyt jumiin jotenkin. Vaan viimeisellä viikolla Usko keksi, että voihan sitä ihan huvikseenkin valjaista pujottautua irti ja mennä omille teille seikkailemaan! Maukas pulska hiiri oli kotiintuomisena ja niin oli hyvää lihaa että koko hiiren söi. Myös myyräpaistia tuli maistettua. Kun näitä herkkuja ei omasta telttapiiristä ollut koko kesänä löytynyt niin olihan se mentävä paremmille metsästysalueille. Naapuritelttailija oli nähnyt kun Usko tassutteli kotiinpäin hiiri suussa. Määrätietoisesti oli kulkenut samoja poluja mitä yhdessäkin ollaan kävelty.
Vikat vuorokaudet Uskolla oli kaulassaa varapantakin ja eipä se enää irti päässyt. Mutta ei tuota raaski aina pitää.
Vikaa kertaa saaren matkatessa Uskolla oli turvallinen paikka kissaihmisen kainalossa.
Mukavaa ja värikästä syksyä kaikille lukijoille
toivottaaKristiinaS
Onpa haikeaa kun syksy tulee. onneksi on vielä aika lämmintä.
VastaaPoistaKylläpäs Usko on tyytyväisen oloinen kissaihmisen kainalossa.
Tervetuloa kaupunkimaisemiin!
Siinä se meni Uskonkin saarikesä. Ja hyvin meni, kun ei kummoisesti karkaillut. Mekin tuotiin jo aika tavalla tavaroita saaresta, mutta vielä on vene vesillä. Kotonakin on oikein kiva olla.
VastaaPoistaoijoi, on teillä taas totuttelua tähän kaupunkielämään.
VastaaPoistaEikös suolasienien aika ole vieläkin? Metsästähän niitä saa niin ei tarvitse maksaa :-)
VastaaPoistaOn on, ja vastahan ne alkaa kasvamaan mutta kun mulla ei oikei ole sienimetsää lähistöllä ja saareen ei enää pääse kuin omalla veneellä eikä semmosta ole.
PoistaUskokin pääsi maistamaan metsäkissan elämää :D
VastaaPoistaNopeasti se kesä meni. Toivottavasti Saari-vaari pääsee helpolla vahtihommissa.
VastaaPoistaNiin se kesä hurahti. Se aika, mitä tytär ja poikkis olivat täällä oli tosi lämmin. Nytkin on ollut muutama lämmin päivä, mutta ihan on syksyy. Vai pääsi Usko saalistamaan. Me tarvittais varmaan joku Uskon sukulainen, joka metsästäisi hiiret poies, ennenkuin ne jyrsivät sähköjohdot, jotka meinaa polttaa talon.. Minä ottaisin mielelläni kissan, mutta miäs sanoo ei ja sitten olen vähän epäileväinen, miten Ossi mahtaisi suhtautua.
VastaaPoistaToivottavasti Saari-Vaari hoitaa hyvin hommansa ensi kesään asti, että pääset taas hyviin vartioituun telttaan viettämään kesää. Terkut Ossilasta!
Voih...tää on se "pelätty" postaus mistä tietää, että syksy on oikeasti tullut. Voi nyyh. Pitkä talvi edessä. Mä en ennen ärsyyntynyt talven tulosta, mutta viime vuosina se on jotenkin alkanut nyppiä. Ei muuten niinkään, mutta tieto siitä että valo vähenee koko ajan vielä kolme kuukautta on jotenkin lamaannuttava tieto. No ehkä se tästä taas, pienen totuttelun jälkeen. Nyt on sellasta siedätyshoitoa kun koko päivän tullut vettä taivaan täydeltä ja menipä kerran nettiyhteyskin ukkosen takia ja työt keskeytyi, pah. Mukavaa kotiinpaluuta ja syksyä vaikka haikeaa se varmasti onkin. Kohtahan me nähdään :)
VastaaPoistaPääsipä Uskokin maistamaan oikeaa metsäkissan elämää! Komea hiiri todisti, ettei karkureissu ihan turha ollut. Meillä mökkikausi jatkuu vielä, mutta syksyn haikeutta on jo ilmassa...
VastaaPoista