Muutama muistelukuva Rööperistä

 Lukijoitahan on ympäri maan, ja maapallon. Koettakaa ymmärtää taas tätä Stadin slangia, hyvin ootte ymmärtäneetkin kommenteista päätellen. Slangin puhuminen on helpompaa ku tää skrivaaminen. Siihen on tulossa opastusta Skrivaa snygisti kirjan julkitultua. Sitä odotellessa voitte ryhtyä kirjan mesenaatiksi ja jeesata sen ilmestymistä:
FB-sivu ja Skrivaa snygisti mesenaatti.me -sivu.

Aiemmin skrivasin lapsuudesta Merikadulla. Sielt me flytattiin sit Fredalle, 24:ään. Fotoi oon ottanu sielt pitskult jo kolme vuotta sitte mut uudempia en oo saanu ku portti on aina posessa. Tänä keväänä otin yhden foto portin raosta:

Täs fotos niin pitkälle ku näkyy, siis perällä, oli jätteenpolttouuni. Sinne stikattiin himast kaikki palava roina ja jäte. Talkkari flekkas siihen eldiksen määräpäiviniä. Sitä en kyl tiedä mitä tapahtu laskiämpärin jätteille?
Tuol talos oli siis 2017 isoa huoneistoremppaa menossa ja portti oli auki. Pokkana menin pitskulle ja fotasin. Siel on kyll ollu tosi iso remppa jo vuosia sitten, esim. klitsuihin on duunattu saunat ja kuntosalit yms. nykyaikaa. Sillon muinoin klitsut oli maapohjaisia ja haju oli oikea klitsun dunkkis. Siel ei saanu skidit olla mut aina joskus päästiin livahtamaan. Maan alla pysty kulkee aika pitkiä matkoja, jos uskalsi.
Nyt on vihreetä ja kaunista, joo. Sillo 1950-60 luvun vaihtees oli vaan asfalttia. Näillä main oli fillariteline. Sen kohdalle oli yks talvi snadi lätäkkö jäätyny ja nurmiksii (siis skrinnareita) piti siin testata. Mä kaaduin suoraan selälleni ja takaraivo kolahti niin et näin tähtii, komeita sellasii. En oo sen jälkeen nähny semmosii. Jospa siitä jäikin mulle tää dorkuus mikä nyt on)?

Me budjattii F-rapus. Siin ei muita ollutkaan ku me. Meille oli kaks dörtsiin siel, toinen oli varsinainen himadörtsi ja toinen meni yhteen asunnon huoneeseen, sen fönsteri on tos oven vieres. Se oli mun systereiden valtakunta kunnes ne flyttas veks ja faijan pikkufirma muutti siihen,  Koruko kotelotehdas.

Nää oli meidän olohuoneen fönsterit. Tost ois ollu kliffa steppaa suoraan pitskulle mut se oli kielletty, dörtsii piti käyttää.

Pitsku oli aikas iso. Jotkut näist on keittiön fönareita ja toiset makkareita. Olkkarit oli kadunpuolelle. Jossain köksan fönäris roikku silloin tällöin jänis! Siis joku metsästi ja sit roikkotti sitä. Se kait oli ihan normaalia siihen aikaan.
Pitskulla kävi kans veitsenterottaja, ja joskus pottumyyjä. Ne huuteli mainostaan niin että seinät raiku. Muijat sit meni ostoksille tai vei veitset terotettaviks, tais olla kahvipannuntinaajiakin joskus.
Ja noilla partseilla tampattiin mattoja, pauke oli melkoinen.

Täst kongista mentii takapitskulle. Siel oli kliffa, ja rauha, leikkii pikkunukeilla. Liidulla piirrettiin huoneita asfalttiin ja sitattiin jonkun filtin päällä. Nyt siin on tommonen roskakatos.
Naapurin pitskulle oli tommonen samanlainen verkkoaita ku nytkin, ton oranssin häkkyrän takana.

Siel pitskulla oli ikivanha autonromu.  Naapurin pihoille ei oikeesti saanu mennä, tai vaa kaiffareiden kanssa. Siel oli pari isompaa kundia, jotka sit houkutteli meidät pikkulikat sinne autoon tsittaan. Oli jännää. Ei ne kundit mitään kähminy eikä mitään sellasta tapahtunu. Mut illalla sit ovikello soi ja siel oli kateelliset toiset likat kantelemassa. Ne sano faijalle "ne nussi siellä"! Enhän mä tienny, eikä varmaan ne likat itekkään tienny, mitä se tarkotti muuta ku et ihan varmasti jotain ihan hirveen kamalaa. Mä hyppäsin faijan ja likkojen väliin ja kiljuin "ei oo totta". Tämmönen selkkaus on jäänyt elävänä mieleen.
Täs on sit takapitskun puolelle meidän yhden huoneen ja köksän fönarit, ja perällä on keittiönraba (G) ja sen vieres on fönarit mis oli kultaseppä Björn Weckströmin paja ja puoti kadunpuolella. Meidän hima oli siis nykyisin sanottuna 'läpitalon'.

Illalla piti ehdottomasti olla himassa enne yhdeksää ku portti meni boseen. Ei ollu likalle annettu portinavainta, hima-avain kyl oli kaulassa. Kaikki stadilaiset skidit ties juksata iltakävelijöitä silleen, et lompskaan laitettiin naru ja lompska kadulle. Portin alta sit tsiigattiin ku joku kumartu nostaan sitä nii nykästiin narusta ja naurettiin makeesti. Ei se kyl usein onnannu ku aikuiset ties tän jujun.

Puniksen kansikseen oli lyhyt kävelymatka, Punavuorenkadulle. Nyt se on  Snellmannin ala-aste.
Jos en ihan väärin minnaa ni ruokala oli täs uudemmas osas. Sen muistan ku oli ihan pakko syödä ruispuolukkapuuro, joka ei millään menny alas, oli vaan pakko. Ku nousin pöydästä niin se saakelin puuro lens ku leppäkeihäs magast lattialle. Itkuhan siitä tuli ja kait jotain siivoomista ja jälkkäriäkin, ei siis jälkiruokaa vaan jälki-istuntoa. 

Toi uudempi osa on kait viiskytluvulta mut vanhempi osa onki jo vanha, 1921.

Mun luokka oli tääl Albertinkadun puolella. Kerran kateltiin fönarista ku satoi oikeita rättejä, maikkakin ihmetteli. Räntä oli oikeesti tosi isoja rättejä.

Semmosta juttua tuli tänään hellettä sisällä pidellessä. Kohta voi jo siirtyä ulos ja fillaroida uimaan.
KS

Ai joo, täst apteekist ostettiin salmiakkijauhetta pienessä pussiss ja mentiin ruttopuistoon salassa syömään se.  Kaadettin kädelle ja nuoltiin. Jäätiinhän siitä sit himassa kiinni ku handu ja kieli oli mustana. Sillo jo tiedettiin ettei salmiakki ole terveeellistä, niih.