Lapsuuden muistelua

Olympiakuoro - Olympiakuva Oy 3.8.1952

Viime kesänä järjestettiin murteen puhumisen kilpailu. Mäkin osallistuin siihen slangiksi. Sitä varten mä väsäsin jutun mun lapsuudesta. Laitan sitä nyt tähän vähän kuvitettuna. Vanhat kuvat on Finna-palvelusta. 

Slangiskrivauksen opasta, Skrivaa snygisti - slangin kirjoitusopas,  odotellessa mä skrivaan tän nyt niinku parhaalta tuntuu. Vielä on hyvin aikaa osallistua mesenaattina ja mahdollistaa opuksen ilmestyminen, aikaa pidennettiin "sattuneesta syystä". Kniigan FB-sivu.

Mä födasin olympiavuonna siis sillo ku ne bulit urheiluskabat oli tääl Stadis. Mun mutsi sjungas olympikuoros, siis mäkin olin messissä sen magas! Mun systerit on aika vilt vanhempii ku mä nii ne oli kans siel kisois duunis: blisas ohjelmalehtii ja jeesas jengii hittaan oikeille mestoille.

No, mä födasin vähä enne jugelii. Kai mä olin vähä niinku jugelipaketti faijalle ku ne aikasemmat skidit oli födannu just enne kriguu ja sen aikana ni faijalt oli jääny ne pikkuskidiajat vähä vieraiks.

Me budjattii sillo Merikadulla,  ja vanha kättäri oli siin vieressä. Synnäri Neitsytpolulla on kyll vähä outo yhdistelmä;)

Kätilöopisto Tehtaankatu 1-Neitsyspolku 11, kuvattu Kasarmikatu 2:n katolta. Kuvaaja K. Helve 1923

Krigun aikaan viidennen kerroksen fönarist oli kuulemma hyvin nähny ku vihollisen flygari putos mereen, ei oltu viel hiffattu et oli tosi paikka ja ois pitäny olla pommaris. Nykyään tuol budjaa ne jol on fyrkkaa mut sillo siel oli ihan tavallisii duunareita vuokrahuoneis. Meil oli huone, alkovi, vesiklosetti ja köksä.

Tuol oli hyvä budjaa, skidille oli paljo pudee mis leikkii, hiekkalodjuja ja erilaisii gungii, nurtsii ja bärtsii. Ja Uunikset simmisrantsut! Sinne mentii snäfäl botskil, niinku vielki. Kerra päästii mummon kans just Uuniksen puolelle ku amppari flygas mun suuhun. Huuto ja parku oli hirvee mut ei siit mitään pahempaa tullu, jäi vaan simmaukset sillä kertaa väliin.

Talvel Kaivaris oli kliffat peffamäet, jäädytettykin. Peffa riitti laskemiseen, mut paffinpala oli parempi ja jollain oli oikeen fankkuakin alla tai mahakelkka. Kundeil tietty rattarit. Mun broidi oli kerran luisunu rattarilla puuta päin ja saanu tosi bulin kuhmun, kuulemma oikeen sarven otsaan.

Jäällä skrinnattiin, skiidattiin tai vaan dallattiin naama suulperiin päin. Kummitädin luo Suokkiin päästiin jäätietä pitkin dallaamalla, joskus oli ihan bilikatiekin. Nyt botskiväylät pitää meren auki, vaik ei se taitais muutenkaan enää jäätyä näillä lämpötiloilla.

Suomenlinnan jäätie, Volker von Bonin, 1959

Kesäisin mattolaituri oli ahkerassa käytössä. Siel koko suku kävi tvettaamas matot. Kliffaa ku oli seuraa ja jeesiä omast takaa. Se oli semmonen kokopäivän redu, eväät messis ja kaffet putelis villasukan sisäl et pysy lämpösenä.

Toi etualalla oleva raitamekko on mun mummo! Kuva Volker von Bonin, 1959

Mattolaiturilt Ursan kahvilaan gatsan reunas on tommonen matala muuri, mitä se nyt ois ehkä parikyt senttii mut skidille se oli pelottavan korkee ja siks faija piti aina kädest kii ku siin kuiteki teki mieli dallaa.

Noil huudeil on paljo sellast et siel ku kulkee ni on kliffa tietää ja tsennaa et täs mä oon pikkulikkana dallannu. Laivurinkadul on yhes kohtaa sellast snadii stebuu ja siin ei oo mitää gartsaduunei koskaan tehty, ni saletisti siin on stebuja joihin mun pikkuglabbi on astunut. Niih. Paljo muutaki siel on mikä ei oo muuttunu. Nää on sellasii mun juuria ja mielenmaisemii.

Tehtiksen ja Laivurin höörnassa on lastentarha Onnela, pohjoismaiden vanhin, 130 vuotta! Mä olin siel pari vuotta.

Yks friidu mun ryhmäst joutu lopettaan kesken kaiken ku sen famili lähti Ambomaalle! Ei sitä sillo skidit tsennannu ja hokannu kui pitkä matka se oli. Ihmeellist oli vaan se, et kaiffari pääs tsiigaa elegfanttei ja apinoit, niist oli vaan kuultu lauluss "Telefooni Afrikass".
Jugelin aikaan siel laulettiin ja leikittiin laulua Kello löi jo viisi. Siit mulle on jääny selkee kauhukuva aivojen jemmaan et skidit joutu nouseen lämpösest hetekast keskel yötä ja tvettaan naaman jäägalsal vodal ja sit hipsiin konin kans sysipimeeseen skutsiin. 

Nyt mä hokaan et mul on viel paljo kuvii (Lankalauantaina tuoll dallates otin 112 fotoa) ja juttuu ni jatkan toisel kerral.

Täl bambilla mä oon ratsastanu paljon, ja moni muukin ku se on ihan kiiltavä ja silityksiä on kuono paljon saanut.

 Matti Haupt: Metsäkauris (Bambi), 1957

KS 
 
PS.  Murreskabasta on julkaistu video, se on katsottavissa tästä KLIKS. Mun osuus alkaa noin kohdasta 53:10 ja mainio voittajan puhe noin kohdasta 1:10. Mutta koko filmi on ihan kivaa katsottavaa.