Usko ihmettelee outoja tavaroita työpöydällä. Ihmeellisiä lankoja kun eivät ole pehmeitä palleroita. Kone, joka surisee, paljon pisteliäitä neuloja jotka pudotessaan lattialle rapsahtavat just hiirimäisesti mutta ei niitä kannata suuhun ottaa.
Sinellistä ostin narureput ja koristelin ne. Ristpipistokukat on leikattu äidin tekemästä pöytäliinasta, joka on paikoitellen likaantunut ja rispaantunut. Pitsit on kierrätykseen menevästä pussista, jonka sain kaverilta.
Pieniä liinoja olin neulonut paljon, jo edellisvuonna, pääsiäisenä kavereille annettavaksi. Vaan sinä pääsiäisenä kaikki olikin suljettu ja ihmiset omissa koloissaan. Näihin pussukoihin ompelin toiselle puolelle liinat koristeeksi ja kirjailin saajan nimikirjaimet. Loput liinat sain nyt alkuperäisen suunnitelman mukaan annettua vesijumppakavereille.
Pussukoihin sujaitin vielä väriin sopivat huivit; Erjalle Rukki ja Virpille Hercinia.
Kivasti tuli matkalaukkuun tilaa uusille langoille kun nämä Neuleleirillä annoin ystäville.
KS
Voi että, miten ihanat tullukset!
VastaaPoistaJep, oli kiva tehdä ja antaa ihanuuksia. Huiveja tykkään neuloa mutta mulla ei ole niille käyttöä niin sopii antaa pois ja käyttöön.
PoistaNuo pussit ovat aivan ihastuttavia!
VastaaPoistaIhana tapa jatkaa vanhan käsityö elämää aivan uudessa muodossa. Hyvä idea.
VastaaPoistaRukki-huivi onkin jo tuttu, mutta kaunis on tuo Herciniakin. Kaunis malli, pitääpä googlata.
Hienot pussukat ja oiva tapa käyttää vanhoja kauniita liinoja uusissa yhteyksissä.
VastaaPoistaOnpa hienot pussukat.
VastaaPoista