keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Raitasukat

 





Miniältä tuli talvella kaksi tekemispakettia. Ekat Saaristo-sukat neuloutui aika OK mutta nämä toiset lähtivät liikkeelle tosi tahmaisesti. Kärjestä aloitettu epämääräinen kirjoneule oli niin tuskaista seurata, vilisi silmissä, että päätin lopettaa taistelun häviäjänä. Tein raitasukat. Niista tuli ihan OK. Mutta lanka on aika löyhäkierteistä, joten sääpuolia sai korjailla vähän väliä ja neulos on aika löyhää. Olisi pitänyt ottaa pienempi puikko mutta sitten olisi pitänyt miettiä silmukkamäärät ja koko ohje uusiksi.

Olen huono laskemaan yhtään mitään  niinpä nämä tuli neulottua ihan ohjeen mukaan, Lankava    Kirjoraitapolvisukat  , ilman ohjetta en neulo. Tuolla Lankavan ohjesivulla onkin tosi paljon kivoja ohjeita, vieläpä ilmaisia. Tai siis poikkesin ohjeesta niin että terä on yksivärinen, en tykkää värinvaihdosta pääteltävien lankojen 'saumoista' sukassa.

En enää yritäkkään neuloa kirjoneulesukkia, pitäydyn palmikoissa, pitseissä ynnä muissa pintaneuleissa. Yksi poikkeus tähänkin on Tiina Kuun sukat, joissa on pieni pätkä kirjoneuletta varressa, semmoisen kanssa vielä pärjään.

Joku kirjoneulepusero vielä ehkä joskus onnistuu koska sen ei tarvitse olla 'just niin sopiva' kuin sukan. Toisaalta kyllä äsken purin kirjo-osuuden villatakistani koska 'kirjo kiristi'. Teen sen  ilman kuviota, se ei mohairista niin erottuisikaan. Olis tietty nätti mutta . . . Instassa sain kyllä hyvän neuvon, joka avasi onnistuneen kirjoneuleen salaisuutta aika paljon, kokeilen sitä pienempiin juttuihin ja ehkä, ehkä joskus perun puheeni "en neulo kirjoneulesukkia" ;=)

KS

7 kommenttia:

  1. Ihan upeitahan nuo! Tein itse samanväriset sukat joissa oli raitoja varpaisiin asti ja vieläkin ihmettelen kuinka tasaisen hienot niistä tuli. En ole todellakaan mikään puikkojen helisyttäjä. Sitten aloitin kutoa lapasia samoin värein, toinen onnistui ja toinen on ollut puolivälissä jo... kehtaisiko edes sanoa.... 20 vuotta!!! Sukat on käytetty loppuun jo ajat sitten. Iloista syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kävin blogissasi mutta en onnistunut kommentoimaan. Se on nykyään mystistä, joskuu voi toisinaan taas ei. Sellaisia kukkimisihmeitä tapahtuu joskus täälläkin. Nyt näyttää olevan kuolemassa noin 15-vuotias orkidea. Se on silloin tällöin yllättänyt hienolla kukinnalla. Poikasenkin se teki , odotan josko se kukkisi nyt kun emo menehtyy.

      Poista
  2. Miniä saa upeat sukat. Kirjoneule on minullekin mysteeri, ainahan se kinnaa jostakin tai on liian löysää. Parempi pysyttäytyä pintaneuleissa tai kirjoa jälkikäteen silmukoimalla.

    VastaaPoista
  3. Hyvä päätös; hienot tuli. Minullekin kirjoneule teettää harmaita hiuksia. Kyseiset Tiina Kuun sukat ovat oikea herranlahja meille "kirjoneulojille": ei tarvitse hermojaan menettää.

    VastaaPoista
  4. Kauniit raitasukat ja tykkään väreistä.
    Minä taas olen himoneuloja juurikin kirjoneuleisiin. Ohjeita oli vaikeaa lukea, joten kopioin nykyisin aina ohjeen (jos kirjassa) ja laitan syliini tarjottimen päälle. Sitten otan viivottimen avukseni (musta) ja onpa helppoa seuata rivejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on hyvä magneettiteline ja siihen viivain niin, että pysyn hyvin rivillä. Tässä oli vaikeutena mikä silmukka menossa, en päässyt jyvälle siitä rytmistä millä väri vaihtui. Kun hermostuu niin sitt ei enää toimi mikään logiikka.

      Poista
  5. Kirjoneuleet on hankalia. Tuolla odottaa mm. keskeneräiset sukat. Nyt muuten vaan harmittaa , kun neuloin huivia pätkän fingering-vahvuisella kun piti olla Dk-vahvuinen . Väri oikea. Pitää ostaa lankaa, jotta pääsee oikein eteenpäin. Nuo raitasukat on kivat, raidat toimivat aina.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.