Kädentaidot messuostokset

Lankaa ostin vain vähän: Urpolan tilan suomenlammas villalankaa, jonka piti olla sukkalanka-laatua mutta taisi nyt kuitenkin tulla sitä vahvistamatonta. Noh, ei haittaa kyllä tämäkin käy. 

Ihan uusi tuttavuut on Undreamt lankamerkki. Ostin vain 50 gramman vyyhdin kokeeksi, vaikka tämä on kyllä niiiiin pehmoista, että olis varmaan enemmänkin voinut hankkia. Tämä väri on punasipulinkuorella värjätty. Kaikki värit oli niin kauniita, että oli vaikea valita.

Aamiaisherkkua tulee olemaan Riihipuodin ohrahiutalepuuro Sahlgrenskan tyrnihyytelöllä. Hän tulee myös Tuomaanmarkkinoille.
 

Talisa Design' ilta olen ostanut ennenkin tuotteita, kassin ja kortteja. Nyt ostin kässäpussukan tällä iki-ihanalla muikean kissankuvalla, siitä tulee aina hyvä mieli. Myös muutama kissatarra, ja siili olis yhdelle nuorisolaiselle:)

Viimeinen mutt ei vähäisin on Tuuni Turulalta Kynsikoru! Olin jo ennen messuja kysynyt tuleeko näitä sinne mukaan. Olihan niitä mutta enää jäljellä vain kolme. Niistä valikoitui mulle tämä kaunokainen. Onhan tämä ihan oikea turhuus mutta saahan niitäkin olla.

Lopuksi yksi omakuva, joka otettiin Villan matka -osaston someseinällä. Kuvat onnistui kivasti. Siinä näkyy myös mun uudet silmälasit, jotka on tosi kivat. Muutama ihan tuntematon niitä messuilla kehuikin. Ja näin yhdet saman valmistajan theo-rillit, sanoi vastaantulijalle: sulla on kivat rillit. Hän siihen vastasi: niin sullakin, on taidettu käydä samassa kaupassa. Jeees, kivoja kohtaamisia saa silmälaseillakin. Näihinhän edellisviikolla meni mun rahat, siksi messuostokset oli niin maltilliset.

Rilleistä lisää toisella kerralla.

Ja sattui kotimatkalla sellainen juttu, että en löytänyt repustani pankkikorttiani. Mulla oli messuilla vain se kortti pienessä kotelossa (ei kaikkia kortteja yhdessä 'korissa'). Noh, soitin sitten sulkupalveluun ja kortti on nyt käyttökelvoton. Uusi tulee kun tulee.

Kas kas, kotona kortti tulla tupsahti esiin farkkujen takataskusta! Enhän mä koskaan laita korttia mihinkään taskuun enkä farkkujen kun ei niissä muissa edes ole taskuja!

En ollut paniikissa kun korttia ei löytynyt, elämää tämä vain on. Puhelimessa tallennettuna sulkupalvelun numero niin sekin kävi sujuvasti. Kerkesin kyllä bussissa mainitsemaan, etten enää ikinä mene Tampereelle kun reissulla aina sattuu jotain. Viimeksi, teatterireissulla, olin unohtanut avaimen kotiin. Siitä tuli pieni lisäkulu matkalle kun jouduin soittamaan vartiointiliikkeen avaaman oven. So what. Onneksi on koti ja avain sinne.

Oli muuten hieno musikaali Anastasia Tampreen teatterissa, serkkujen kanssa sinne mentiin. Suosittelen. Lavastus oli aivan huikeaa, nykytekniikalla saa aikaan mitä vain.

KS