Kämmekkäitä

Kaunista terassilla!

Handun ohuemmasta langasta tein keväällä itelleni retkipipon ja nyt valmistui settiin kämmekkäät. Kiva tällaista kaunista väriä on retkimetsässä käyttää.

Valolla on väliä kun ottaa kuvia:

Lanka: Handy Handdyed 100% villa
Puikot: HiyaHiya sukkikset 2.75
Malli: Korsi, kivaksi malliksi havaittu ja useammat tehtynä

Vähän paksumpaa Handua vyyhdittävänä ja neulottuna.

Oon nähny myytävän keramiikkakulhoja lanka-astioiksi. En osta kun kotoa löytyy näinkin kaunis kulho.

Lanka: Handu Handdyed, 100% villa, 40 g
Puikot: HiyaHiya sukkikset 3.5
Malli: Brego, myös kivaksi havaittu ja todella monet oon neulonut.  Nää menee syysylläriksi ystävälle.

Kaunissaaressa kävin keskiviikkoa LeenaP:n kanssa. Kiva oli metsässä kävellä ja silokalliolla eväitä syödä. Mutta muuten olen edelleen sitä mieltä, että just ajoissa lopetin siellä kesäilyn.

Sutjakkaa syyskuuta!

toivottaa KristiinaS 

EDIT: Kirstikissä on kivijalkamyymälän loppuunmyynti! Kannattaa käydä ostamassa vaikka ompelulangat talven ompeluksiin, ja neulelangat  ja -tarvikkeet. Nettikauppa jatkaa toimintaa.

Ja aurinkoisia päiviä!

Riippumattoretkellä Kaunissaaressa

Just mahtui tarvittavat tavarat uuteen rinkkaan, paino10 kg. Saaren eteläiseltä kalliolta löytyi oikein kiva paikka riippumatolleni.

Mikäs siinä oli loikoillessa, nauttia taivaan sinestä ja kahvista.

Meri on vielä kylmä, saaren luonnon vehreytyminen on muutaman päivän jäljessä mantereeseen verrattuna.

Kivessä on kivat pienet "portaat".

Kevään kukkia oli jonkun verran, näsiä oikein kauniissa ja runsaassa kukassa mutta unohtui kuvata.
Luonto rauhoittaa ja siinä on paljon katsottavaa mutta mutta. . . Saaressa on nyt niin raiskatun näköistä kun metsähoidon takia on pientä närettä sun muuta kasvustoa karsittu. Rangat on jätetty niille sijoilleen ja nyt kun ne ovat kuivuneet ja ruskistuneet niin ei se kaunista ole.
Rangat kuulemma kuuluu jättää siihen maatumaan, juu ymmärrän sen, mutta kyllä ns. oleskelualueet voisi siivota. Eteläisen keittokatoksen, vesipisteen ja käymälän ympäristö oli aika ruman näköinen.

Noh, kyllähän retkeilijät - asiakkaat - ne siitä pikkuhiljaa siivoavat sytykkeiksi.
Katokselle tuodaan puuta, jonka retkeilijät itse pilkkovat polttopuikseen, se on ihan OK jos puu on kunnollista, siis kuivaa ja ihimillisen kokoista.

Nyt on taas tuotu todella suuria pöllejä. Tuollaista ei normi nainen, tai pieni mies, jaksa edes hakuupölkylle nostaa. Nyt hakkuupölkkykin oli niin korkea että oilsi ollut vaikea edes yrittää saada kirveellä hyvää iskua.
Vaan näitä tämänkertaisia pöllejä olisi ollut turha pilkkoakaan koska ne olivat lahoa puuta! Se palaa kituen, jos silleenkään, lämpöä se ei tuota lainkaan.
Perjantaina aamupäivällä tuossa istuskeltiin ja mietittiin makkaranpaistoa. Tuli siihen sitten henkilökuntaa useampikin, pyysin tuomaan vähän pienempää puuta jota minäkin pystyisin pilkkomaan. Erittäin epäystävällinen vastaus oli: "Tuollaista on käsketty tuoda."

Pikkulusikka mittakaavana

Joku on lahoa höttöä pilkkonut.

Eipä tuo keittokatos muutenkaan houkuttele. Tulisija on edelleen se prototyyppi, joka tähän laitettiin kesällä 2013.
Tämän vika on alusta asti ollut se, että keittolevyt eivät mahdu reikiinsä kun alla olevat tuliraudat ovat tiellä. 

Pöytä-penkki systeemi alkaa hajota.

Risuilla ja oksilla yritin rantagrillissä makkarani paistaa mutta  . . .

Onneksi mulla oli mukana pieni punainen Primus keittimeni, olisi muuten jäänyt ruuat laittamatta ja kahvit keittämättä. Ravintolakaan ei ollut auki.

Summa summarum: ihan kiva reissu mutta kaivertamaan jäi paha mieli saaren ränsistyneestä yleisilmeestä.

EDIT: On siellä saaressa kaunistakin, vihreys on peittänyt ankeat risut. Kassulan tarinat sen todistaa.
KS

Syksyn antimia

Syksyinen kukkakimppu Villen naisystävältä. Kiitos!

Kaunissaaren metsästä tänään sain saaliikseni: 3 litraa suppilovahveroita, kanttarelleja yhden kastikkeen verran, lampaankääpää lisukkeeksi tämän päivän ateriaan, haapasieniä ja rouskuja sen verran, että saa joulupöytään sienisalaatin.

Kyllä oli aikamoista jumppaa metsässä kulkeminen kun ovat siellä pientä kuusta kaataneet ja rangat on jätetty paikalleen. Siis risukkoa puoli metsä täynnään. Onneksi se 'mun' metsä, ihana sammaleinen ja hiljainen, on jätetty rauhaan. Siellä sielu lepää, mielenrauhaa tankki täyteen ja terveyttä varastoon.
Tämä olikin kauden viimeinen käynti, vuorovene lopettaa kulkemisen viikonloppuna.
KS

Luonnon päivänä metsässä

Kaunissaaressa on tehty paljon metsänhoitotyötä, pientä kuusta ja muuta pusikkoa on karsittu. Kaikki rangat ja risut on jätetty just siihen maatumaan, se on nykyaikaista metsänhoitoa. Raiskatun näköistä maisemaa oli paljon.

Onneksi ihana, rauhallinen, kauniin vihreä ja metsäntuoksuinen sammalmetsikkö oli ennallaan. Ja siellä niitä oli missä ennenkin;)

Erjan ja Chico olivat mukana, koira nautti. Yhteissaaliimme oli noin 4-5 litraa keltaista herkkua. Kiitos seurasta.

Kermamuhennettua kanttarellia, varhaisperunoita ja savulohta.

HUOM. Pukkisaaren muinaismarkkinat ovat 2.-3.9. Pukkisaarihan on siinä Seurasaaren kupeessa. Viime vuoden markkinoista kirjoitus tässä KLIKS.

KS
 ps Ville, kyllä sullekin täällä vielä kanttiksia lounaaksi on, mitäs laitan?:)

Kaunissaaresta kuvia

Mukulaleinikki

Lupasin kuvia Kaunissaaresta jossa kävin Helatorstaina. Jotenkin on taas valot vähän pielessä näissä kuvissa mutta näillä mennään.

Torstai oli Vesiliikennepäivä ja aikuiset pääsivät puoleen hintaan, se veti väkeä veneen täydeltä. Tempauksena oli kalastus: kaupungin kalastusvastaava antoi onkia ja kärpäsentoukkia syöteiksi. Paljon materiaalikin oli saatavilla. Kalojakin tuli: kolmipiikkejä, pieni ahven ja ihan hyvän kokoisia silakoita (pussista ehkä vähän näkee niitä).

Kiersin koko saaren, puolen matkaa mukana kulki Erja ja Chico-koira. Muutama tuttu telttailija oli paikalla ja asumuksensa jo pysyttänyt. Ja kiva oli tavata pariskunta, joka on tuttu jo sieltä saareilun alkuajoilta 1960-70 vaihteesta.
Luoteiskärjessa oleva vanha patinoitunut lato näkyy nyt hyvin kun ympäristöstä on raivattu pusikot.

Vanhalla paikallani oleva kelotunut mänty on kelvannut tikoille ja muille puunnakertajille. Vaan kyllä tämä niin sitkasta puuta on ettei vielä kaadu.

Keittokatoksen tulisija on edelleen samassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten, mitään korjausta ei ole tapahtunut, vaikai mä ja moni muu on asiasta puhunut, kirjoittanut yms.

Tällä männynrungolla istui nuori mies johonka rakastuin noin 45 vuotta sitten, mentiin naimisiin, Ville syntyi, erottiin . . elämä on vienyt sinne ja tänne mutta saari ja tämä puu on pysyneet. Aikansa kutakin . . .

Nyt tämä ikimuistoinen vino puu on tullut tiensä päähän ja joutunut paloitelluksi.

Lokki, meriharakka ja kanadanhanhi pariskunta kolmen poikasensa kanssa.

Kovin on isoja halkoja näin pieneen grilliin;)

Yksi kyltti osui silmiin, näitä pitäisi olla joka mutkassa.

Vanhaan saarniin tulee lehdet aina viimeisenä.

Kotkansiivet on niin kauniita ja komeita ja näin keväällä hauskan näköisiä.

Eväät olin syönyt jo etelän keittiksellä, laivarannassa join vielä kupillisen kahvia termoksesta. Katsoin kyllä saaren kahvilaan josko jotain hyvää olis saanut mutta kovin oli ankean näköistä, ei kahvileipää tms.

Jep, ei tuonne enää mitään kaipausta ole, on se jo nähty. Silmissänikään ei enää ole 'linssejä', joilla saari näyttäisi erityisen ihanalta niin tämä lähimetsä on kauniimpi;) Vaan en sano etten enää koskaan sinne mene, ehei, kyllä kun hellepäivä tulee niin tuolla on kiva lämpimältä kalliolta mereen pulahtaa.
Mielenkiinnolla seuraan kuinka saaren kaavoitus etenee, mökkejä sinne on ajateltu. Vaan taitaa vielä olla monta mutkaa matkassa. 
KS