Kruunuvuorenrannassa

Lauantaina olin pienen porukan, Narratiimin,  kanssa kävelyllä Kruunuvuorenrannan metsässä. Kaunista metsää, lehtoa, suota ja lampikin. Surullisia huvilanraatoja ja jo purettujen jäännöksiä.
Sammakko ja närhi, yksi punkki. Punkkeja ei tule ikävä, eikä rujoja taloja mutta jos metsä menee niin sitten tulee kyynel silmään. Jos rannan silokalliot tuhoutuvat niin siitä mieli masentuu.
Kruunusillathan on päätetty tänne tulevaksi, vaan kuka sitä siltaa kävelee tai pyöräilee talvipakkasella viiman puhaltaessa mereltä ja onkot spårastakaan kulkijaksi?

Kaitalahdessa on padonkorjausta ja katutöitä.

Vaikka oli jo myöhäinen lauantai-iltapäivä niin työkone tuli metsätiellä vastaan.

Mikä putki ja onko tähän vanhaan Abloy-lukkoon kennelläkään enää avainta?

Monimuotoinen polku, lukemattomien jalkojen hioma.

Biodiversiteettiä (biologisen elämän monimuotoisuus)

Hetken mieltä tyhjentäessä oli silmännäkemä maantasalla kaunis.

Viimeistä silaustaan odottelevat.

Tästä ei enää nousta, ehkä hirrenpätkä uuden elämän jossain näkee?

Huvilan painon kivijalka kesti mutta kohtasi voittajansa kun kaivinkone tuli paikalle.

Pahaa ongelmajätettä?

Pihakuusi jäi - ilman pihaa.

Virkistävä vesi ei enää tästä kaivosta nouse.

Närhi

Oho, sauna paloi!

Vilvoittelupenkkikin on hieman kärsinyt. Helsinki-Info 3/2016 jutussa' Puukiipijän maisemissa', tämä rantapenkki on vielä aivan ehjä kaunis istuin.

Kuinkas kävikään kun toinenkin tulipalo löysi lähistölle, hyvä ettei koko metsä mennyt.

Taustalla Herttoniemenranta.

Kantakaupunkia

Entinen ilta-aurinkoinen huvimajapaikka.

Möyrittyä rantaniittyä ja silokallio viettää uimaan.

Lampi lumpeineen.

Tämä oli aivan erilainen kävely kuin kesän muut kierrokset, olihan järjestäjäkin aivan eri taho. Ns. asiantuntijaa ei ollut kertomassa kaikesta kaikkea vaan ajatukset ja mietteet jaettiin keskenämme.
Osan metsäalueesta on kerrottu tulevan luonnonsuojelualueeksi, mutta ilmeisesti liian pieni alue, jotta luonto oikeasti säilyisi. Kahvitauolla taisi politiikkakin vilahtaa puheissa. Kaavapäätöksethän ovat poliittisia.
Kruunuvuorenranta on jo menetetty mutta jos vielä jotenkin voisi vaikuttaa Vartiosaaren säilyttämiseen! Maanantaina asia on kaupunginhallituksessa esillä, jos mitään ymmärsin niin ei vielä ihan lukkoon lyödä yleis- eikä osakaavaa.
'Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia' -blogissa Vartiosaaresta on muutama kirjoitus. Lisätietoja esim:  Vartiosaari,   kaava-asiaa.

x x x

Eiliseen kokemukseen oli hyvä ottaa vähän etäisyyttä käymällä leffassa! Veen ja Erjan kanssa katsottiin Florence. Meryl Street On Niiin Ihana ja Mahtava näyttelijätär. Ei pettänyt tälläkään kertaa. Kiitos seurasta!

KS
tämä söpöläinen oli mukana Kruunuvuoressa.

Vuodet vierii

Joka tuutista tulee "uusi vuosi sitä ja tätä", juhlahumua siellä ja täällä ja raketit paukkuu. Oliskohan mun vuosi 2009 yhtään parempi kuin 2008, joka oli ihan p.. ja syvältä?

Olympiavuonna 1952
joku on jossain pienemmissä kisoissa voittanut
ensimmäisen palkinnon ja saanut pienen maljan,
jonka ostin kirppiksen alekorista.

Risukasassa se peilaa kuvaajaansa.

Jostain kummallisesta syystä mä tupsahdin maailmaan tuona vuonna.

Voidaanko se tulkita mun elämän ensimmäiseksi palkinnoksi, tai saavutukseksi?
Muuta en ole tainnut saavuttaakkaan.

Onhan joitain hyviä hetkiä tietysti ollut
mutta enempi epäonnistumisia elämän joka alueella.
Viimeiset kymmenen vuotta on ollut vain jonkin etsimistä
ja niistä viisi viimeisintä sumussa ja suossa kulkemista.

Epäonnistumisia, vääriä valintoja, epätietoisuutta tulevasta.
Juureton ja mihinkään kuulumaton olo ja elo.

Joko tulisi jotain parempaa ja elämisen arvoisia päiviä?

KS

Matot

Tämä  kuva on otettu viimeisellä saaressaolo viikolla. Koko syksyn olen tätä kuvaa katsellut ja ihmetellyt sen tunnelmaa.

Nuo havutupsut ovat niin pehmeän näköisiä ja jotenkin tunkevat ulos kuvasta niin että niitä voisi ottaa sormien väliin, tunnustella ja nuuskia.

Valo on juuri sellainen kuin se sinä päivänä oli: harmaanraukea. Ei pilvinen, ei hämärä, ei sateinen vaan nimenomaan harmaanraukea.

Naapurihuvilan matot siinä lepäävät riuulla, toinen pestynä toinen vain puisteltuna. Nekin ovat niin levollisia tuossa. Kiireinen kesä on takanapäin, talvilepo odottaa. Kuinka monta pientä ja suurta jalkaa, paljasta ja villasukkaista ne ovat kesän mittaan nähneet?

Pian, ihan pian, on kevät ja ne pääsevät puhtaina huvilan lattialle seuraamaan asukkaiden kesänviettoa. Saaressa, meren ja havuntuoksussa mattovanhuksetkin viihtyvät.

KS

Rikki mennyt

Rikkinäinen, risa, rikottu, mennyt rikki yms.

Taulu on ollut muutosta asti kaapissa. Nyt olisin sen laittanut taas seinälle mutta se putosi kädestä ja lasi meni rikki. Kuvassa oli jo rikkinäinen lasi niin nythän tämä olisi "täydellinen".


Kuinka rikki pitää mennä? Voiko rikkinänen tulla ehjäksi? Kauanko vielä?

Leike on Kirkko & Kaupunki -lehdestä, 22.6.05:

Rukous

Olen edessäsi ja rikki.
Kuka minä olen ja mitä varten?
Käsitys itsestäni on täysin hajonnut,
ote elämään irronnut, suunta kadonnut.
Sinä vaikenet ja ilma loppuu ympäriltäni.

Tämäkö on vastaus: "Pysy siinä, malta mielesi.
Uusi syntyy, kunhan kipu tekee sille tilaa.
Älä pelkää, sinä olet minun sylissäni.
Minä rakastan sinua. Minä näen sinut."

Kuinka rikki pitää mennä? Voiko rikkinänen tulla ehjäksi? Kauanko vielä?


KS

Tylsyys

Olen
ollut monta pakkaspäivää linnoittautuneena kotiini. Neulonut, nukkunut
ja kuunnellut kirjan Kaari Utrio: Haukka, minun rakkaani.

Entisaikaista linnaelämää, romantiikka ja jännitystä. Paikoitellen se
oli niin jännittävä, että harmitti nousta ylös kääntämään kasettia.

Olisi ollutkin vain jännittävä ilman romantiikkaa ja onnellista loppua,
joka sai taas kyyneleet pintaan. Ja muistamaan tämän oman
yksinäisyyteni, kaipuuni ihmisen lähelle, ihon kosketuksen, elävän
elämän.

Mikään ei ole muuttunut siitä kun vuonna 2002 "leikkaa liimaa askartelin" tunteitani paperille.

Minäkö?

(Valokuva: Elina Brotherus)

Olenko häkissä, jonne kukaan ei pääse luokseni?

Olisinpa nalle, jota hellitään.

Epäselvä tulevaisuus . . .

. . .ajatukset umpisolmussa.

Toteutumattomia toiveita, haaveita.

Missä ystävät? Elävä elämä, ilo ja nauru?

KS

Hellä hetki

Me ollaan kivenkovia mutta osataan olla näin helliä ja tykätään toisistamme.
Vaimo kun tulee tuohon viereen kiehnäämään ja sirkistää silmiään, niin ihan vetää mulla suunkin vinoon ja mielihyvärypyt silmiin. Ai ai, mitähän mukavaa tästä seuraakaan?

Pariskunta innostuu joskus kertomaan seikkailuistaan aaltojen myllerryksessä, pahimmat särmät hioneista kovista kolhuista ja rannoista, joilla ovat levähtäneet jatkaakseen matkaansa päätyen Kaunissaareen ja lopulta vanhuuden lepoon tänne kotiini.

KS

Kallion raosta taivaan kanteen

Ollapa yhtä sitkeä
kuin kukka,
joka pitää pienestä kolostaan
tiukasti kiinni juurillaan
ja jaksaa kukkia,
olla kaunis.

Ollapa yhtä rohkea
kuin pieni mänty,
joka kasvaa kallion raossa,
uhmaa tuulen tuiverrusta,
onnistuu elämässään:
kasvattaa pienen kävyn.

Ollapa unelmia,
joita tavoitella kuin kuuta taivaalta,
ja vaikkei niihin ylettyisi,
pitäisivät ne kuitenkin elossa,
kantaisivat elämässä.

KS

(tuo vaalea läntti kuvassa on oikeasti kuu keskellä päivää)