Hyvää uutta vuotta 2017!

Kaunissaaren rakas kallio

Huh huh, olipas aikamoinen vuosi, täysin erilainen kuin moni aiempi vuosi.

Alku oli tosi surullinen kun Maija-systerin mies kuoli just ennen joulua ja siunaustilaisuus oli vuoden alkajaisiksi loppiaisen tienoilla. Kaikenlaista muutakin järjestettävää ja hoidettavia asioita tuon tiimoilta oli tammikuussa. Lopulta systeri pääsi jo kerran siirretylle ja sitten perutulle matkalle Fijille poikansa luokse. Noh, sinne iski sitt trooppinen hirmumyrsky Winston, 5-voimakakkuuden myrskyä ei seudulla vielä ollut ollutkaan. Paljon meni tuusannuuskaksi ja tietysti sähköt. En kuullu saarelta mitään, luin nettiuutisia ja ymmärsin, että myrsky ei ollut kovimmillaan siellä missä Rickin perhe asustaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kesän systeri sai olla saarellaan Inkoossa, Rick oli pidempään ja Ben viikon lomalla. Miehensä tuhka siroteltiin mereen ja tammikuiset kuivatut ruusut lipuivat kauniisti laineilla. Tästä kun systeri oli selvinnyt niin tuli rintasyöpädiagnoosi. Just joo, ettei nyt ollu jo tarpeeksi. Syksy kului sitt syövän merkeissä, leikkaus meni hyvin ja sädehoito loppui 22.12. ja jo seuraavana päivänä systeri lensi englantiin joulun ja uudenvuoden viettoon. Toivon sydämestäni, että nyt tulee paljon, paljon parempi vuosi ja saadaan viettää 80-vuotis synttäreitä iloisissa merkeissä.

Talven aikana mietiskellen päätin lopettaa telttailun Kaunissaaressa. 

Tai kyllä se oli ollut mielessä jo edellisenä syksynä tavaroita pakatessa. Kun päätös oli tehty, loppu sujui hyvin. Nopeasti pääsin eroon tavaroista ja teltasta ja mieli oli pirteä. Suuri muutos kesäolemiseen mutta kun päätöksen olin hyvin miettinyt ja perustelut itselleni niin hyvin se meni.

Uusiin seikkailuihin lähdin innolla. Kävin Turussa keskiaikamarkkinoilla ja se olikin niin kivaa että myös Hämeenlinnan keskiaikatapahtuma oli nähtävä ja Vantaalla ja Pukkisaaressa. Hienoja tapahtumia. 

 

Stadi tuli tutuksi Puistokävelyillä. Oi oi miten hyvin ne olivat järjestetyt, joskus jopa draamana eli oppaat olivat pukeutuneet menneen ajan vaatteisiin ja esittivät aikalaisia.

Puistoja on vielä käymättä, joten ensi kesäksikin on taattua ohjelmaa.

Jyväskylän Neulefestivaalitkin tuli käytyä. Hieno tapahtuma ja nosta hattua Titityyn porukalle rohkeudesta lähteä tekemään tällainen jättitapahtuma.

Mutta kuten sanotaan: Itku pitkästä ilosta eli festarit päättyivät mun osalta väsyneenä ääneen sanottuun ajatukseen asiasta josta olin vähän pahoittanut mieleni. Noh, vastapuoli veti tästä ison herneen nenäänsä. Loppuvuosi menikin sitten ilman neuleseuraa: en enää uskaltanut mennä mihinkään etten vaan taas sano jotain väärin.

Joulukuussa sitten selvisi syykin väsymykseen ja aivojen ajattelemattomuuteen: vakava uniapnea. Toivon, että olo kohenee kun saan CPAP-laitteen käyttööni.

Usko-kissasta on ollut paljon seuraa ja välillä se on jopa hauskakin. Joskus yöllä havahdun siihen, että se on tullut katsomaan mua, ilmeisesti sekin on tuon uniapnean huomannut.

Uudelle vuodelle ei nyt ole mitään suunnitelmia. Otan vastaan mitä tulee.

Kavereita olis kiva jos olis ja muutama ystävä olis kiva säilyttää. Jos joku ei haluu olla mun kanssa niin sanokoon sen suoraan päin pläsiä eikä e-meilillä kuten kesällä tapahtui,  enkä halua joutua mihinkään kiva-tylsä vaakakuppiin:

”. . .Omalta osaltani olen miettinyt sinua ja kyllähän meillä on paljon ollut mukavia hienoja yhteisiä hetkiä - jos ne ja ikävät pistää vaakakuppiin niin kivaa on ollut useammin kuin ei. Joten tule mukaan vaan jos yhtään siltä tuntuu - ja hakemaan joulumieltä.....”

Eipä tuosta viestistä joulumieli virinnyt. 

Hämärän tultua käväisin stadilla katsomassa suuren juhlan järjestelyjä. Väkeä oli jo liikkeellä, varsikin vaunuilijoita oli paljon.
Soundcheck oli menossa, kivasti näki ja kuuli artisteja noin niinku etukäteen.

Alueen yli oli vedetty vaijeri, jossa kamera kulki edestakaisin.

Mannerheimintien toisella puolella oli monta korkeata valomastoa.

Musiikkitalon kahvilassa tanssittiin.

Valotaiteilija Kari Kolan ympäristövaloteos oli levittäytynyt isolle alueelle, sinistä ja usvaa riitti.

Tööönlahteen heijastui kivasti vastarannan valaistut talot.

Alueen uusin taideteos on tämä Armour, ei Amour kuten joku jossain kirjoitti.

   

Vuosi vaihtuu kuten niin usein, ihan itsekseni tässä olen ja ihmettelen: miten tässä on näin käynyt?

Hyvää ja antoisaa uutta vuotta kaikille lukijoille!

Olkaa ystävällisiä toisille,

huolehtikaa toisistanne

ja vaalikaa suhteitanne. 

KristiinaS

&

Usko The Cat

Joulun jälkeen

Pidempään blogia seuranneet ehkä muistavat, että marsipaanipossut kuuluvat mun jouluun. Ville soitti ja ihmetteli oonko elossa kun ei oo lahjakuvia blogiin tullut (siis possuja;)). Joo, olenhan mä. Olin jo varautunut, että näitä possuja ei ehkä tänä vuonna tulekaan koska Fazer ei ole tämmöisiä nyt tehnyt. Ihan oli surkea niiden jouluvalikoima. Noh, joku kuitenkin on perinteiset possut muovaillut. Mä sain niitä ja muut on jo syöty paitsi tuo suurin, joka joutuu muodostaan luopumaan huomenna englantilaisen ruusulimonadin keralla.

Tämä pakkaus oli kaunis . . . .

. . .  ja maistuis varmaan monellekin:)

Nämä olivat hyviä mutta sen verran kookkaita, että kerralla en suuhun laittanut vaan haukkasin paloja ja oikein maistelin ja herkuttelin.
Ja tässä kohdassa tuli tarve keksiä uusi ehkä "turhake" = konvehtipihdit! Siis jokin sokeripihdeistä kehitetty versio. Siinä olisi ne pihdit konvehdin pitämistä varten, ettei suklaa sula ja sotke sormia. Ja sitten siinä olisi taso, jolle konvehdin voisi sievästi laskea kun sitä on haukattu, ei siis tarvitsi koko herkuttelun ajan puristaa pihtejä. Sokeripihdit ja minikakkulapio yhdistelmä.
Tämähän on siis ensi joulun myyntihitti! Ehkä tyyliin: Osta viisi rasiaa, saat konvehtipihdit kaupan päälle!

Jep, suklaata sain tooosi paljon, onneksi Susi muisti, että tykkään myös marmeladista! Tuli vähän vaihtelua makuvalikoimaan.

Villen kanssa kahdestaan aattoa oltiin. Sai poikakin muutaman paketin, käytännöllisiä kaikki. Veikkauksen arpapaketissa Ei ollut voittoarpaa. Ja yksi iso-iso pakettikin oli tupsahtanut. Siitä on toivottavasti iloa moneksi vuodeksi (monitori 27").

Uskolle joulussa oli mieluisinta, ja näin jälkipäivinäkin, juuttinen lahjapussi. Sen päällä ja alla on maattu ja nukuttu.

Lahjakääreessä oli koiran! pekonipäällysteinen puruluu. Tuoksui niin hyvälle, että paperi aukesi pikavauhtia. Pureskelusta ei sitt oo havaintoa.

Saapuneet postikortit Usko nuuski tarkasti, niissä oli varmasti kamuilta viestejä, joita mä en osannut välitää, kirjoitetut terveiset kyllä huolella kerroin kissalle.

Huomenna, lauantaina, on sitt ainakin stadissa isot bailut, koko päivälle on ohjelmaa kaikenikäisille. En vielä oo päättänyt meenkö vaiko en. Ehkä siellä on yksin tylsää.

Radio ei enää soita joululauluja, ja tätä ihanaa Lehmän Joulua en kuullut aparaatista kertaakaan mutta netistä oon sitä soittanut, en vaan kyllästy.

Joulun rauhaa!

 Oikein hyvää, rauhallista, iloista, mukavaa Joulua

kaikille lukijoilleen toivottaa

KristiinaS

Ylen Elävä arkisto: Juice lukee Jouluevankeliumin , ihan suomeksi,
Tässä linkissä slangiksi: Esko Salminen lukee jouluevankeliumin.

ja blogissa, jo perinteeksi muodostuneena, se on alla luettavissa Stadin slangiksi.

1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.
 

2. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.

3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.

4. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.

5. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.

6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.

7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.

8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.

9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.

10. Mutt se enkuli alko heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.

11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.

12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."

13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:
14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa."

15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto."

16. Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä.

17. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.

18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.

19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja.

20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

Evankeliumin slangintanut Olli Seppälä.

Enkelin valmistanut Terhi.

Joulun perinne

Nyt voi jo sanoa perinteeksi sitä, että Marian kanssa käymme näin aatonaattona Malmin hautausmaalla laittamassa kynttilät läheisille ja muualle haudatuille. Tänä iltana olikin harvinaisen pimeätä ja lämmintä siellä kävellä. Joskus on ollut aivan toisin . . . huh hrrr.

Huomenna blogiin tulee taas esille se perinteinen postaus: Jouluevankeliumi slangiksi.

HYVÄÄ JOULUA

KAIKILLE LUKIJOILLE!

KS

Kiitos ihanista korteista ja muistamisista!