lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää uutta vuotta 2017!

Kaunissaaren rakas kallio

Huh huh, olipas aikamoinen vuosi, täysin erilainen kuin moni aiempi vuosi.
Alku oli tosi surullinen kun Maija-systerin mies kuoli just ennen joulua ja siunaustilaisuus oli vuoden alkajaisiksi loppiaisen tienoilla. Kaikenlaista muutakin järjestettävää ja hoidettavia asioita tuon tiimoilta oli tammikuussa. Lopulta systeri pääsi jo kerran siirretylle ja sitten perutulle matkalle Fijille poikansa luokse. Noh, sinne iski sitt trooppinen hirmumyrsky Winston, 5-voimakakkuuden myrskyä ei seudulla vielä ollut ollutkaan. Paljon meni tuusannuuskaksi ja tietysti sähköt. En kuullu saarelta mitään, luin nettiuutisia ja ymmärsin, että myrsky ei ollut kovimmillaan siellä missä Rickin perhe asustaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kesän systeri sai olla saarellaan Inkoossa, Rick oli pidempään ja Ben viikon lomalla. Miehensä tuhka siroteltiin mereen ja tammikuiset kuivatut ruusut lipuivat kauniisti laineilla. Tästä kun systeri oli selvinnyt niin tuli rintasyöpädiagnoosi. Just joo, ettei nyt ollu jo tarpeeksi. Syksy kului sitt syövän merkeissä, leikkaus meni hyvin ja sädehoito loppui 22.12. ja jo seuraavana päivänä systeri lensi englantiin joulun ja uudenvuoden viettoon. Toivon sydämestäni, että nyt tulee paljon, paljon parempi vuosi ja saadaan viettää 80-vuotis synttäreitä iloisissa merkeissä.


Talven aikana mietiskellen päätin lopettaa telttailun Kaunissaaressa. 


Tai kyllä se oli ollut mielessä jo edellisenä syksynä tavaroita pakatessa. Kun päätös oli tehty, loppu sujui hyvin. Nopeasti pääsin eroon tavaroista ja teltasta ja mieli oli pirteä. Suuri muutos kesäolemiseen mutta kun päätöksen olin hyvin miettinyt ja perustelut itselleni niin hyvin se meni.


Uusiin seikkailuihin lähdin innolla. Kävin Turussa keskiaikamarkkinoilla ja se olikin niin kivaa että myös Hämeenlinnan keskiaikatapahtuma oli nähtävä ja Vantaalla ja Pukkisaaressa. Hienoja tapahtumia. 

 
Stadi tuli tutuksi Puistokävelyillä. Oi oi miten hyvin ne olivat järjestetyt, joskus jopa draamana eli oppaat olivat pukeutuneet menneen ajan vaatteisiin ja esittivät aikalaisia.


Puistoja on vielä käymättä, joten ensi kesäksikin on taattua ohjelmaa.

Jyväskylän Neulefestivaalitkin tuli käytyä. Hieno tapahtuma ja nosta hattua Titityyn porukalle rohkeudesta lähteä tekemään tällainen jättitapahtuma.


Mutta kuten sanotaan: Itku pitkästä ilosta eli festarit päättyivät mun osalta väsyneenä ääneen sanottuun ajatukseen asiasta josta olin vähän pahoittanut mieleni. Noh, vastapuoli veti tästä ison herneen nenäänsä. Loppuvuosi menikin sitten ilman neuleseuraa: en enää uskaltanut mennä mihinkään etten vaan taas sano jotain väärin.

Joulukuussa sitten selvisi syykin väsymykseen ja aivojen ajattelemattomuuteen: vakava uniapnea. Toivon, että olo kohenee kun saan CPAP-laitteen käyttööni.


Usko-kissasta on ollut paljon seuraa ja välillä se on jopa hauskakin. Joskus yöllä havahdun siihen, että se on tullut katsomaan mua, ilmeisesti sekin on tuon uniapnean huomannut.


Uudelle vuodelle ei nyt ole mitään suunnitelmia. Otan vastaan mitä tulee.
Kavereita olis kiva jos olis ja muutama ystävä olis kiva säilyttää. Jos joku ei haluu olla mun kanssa niin sanokoon sen suoraan päin pläsiä eikä e-meilillä kuten kesällä tapahtui enkä halua joutua mihinkään kiva-tylsä vaakakuppiin:
. . .Omalta osaltani olen miettinyt sinua ja kyllähän meillä on paljon ollut mukavia hienoja yhteisiä hetkiä - jos ne ja ikävät pistää vaakakuppiin niin kivaa on ollut useammin kuin ei. Joten tule mukaan vaan jos yhtään siltä tuntuu - ja hakemaan joulumieltä.....”

Eipä tuosta viestistä joulumieli virinnyt. 


Hämärän tultua käväisin stadilla katsomassa suuren juhlan järjestelyjä. Väkeä oli jo liikkeellä, varsikin vaunuilijoita oli paljon.
Soundcheck oli menossa, kivasti näki ja kuuli artisteja noin niinku etukäteen.


Alueen yli oli vedetty vaijeri, jossa kamera kulki edestakaisin.

Mannerheimintien toisella puolella oli monta korkeata valomastoa.


Musiikkitalon kahvilassa tanssittiin.


Valotaiteilija Kari Kolan ympäristövaloteos oli levittäytynyt isolle alueelle, sinistä ja usvaa riitti.


Tööönlahteen heijastui kivasti vastarannan valaistut talot.


Alueen uusin taideteos on tämä Armour, ei Amour kuten joku jossain kirjoitti.


   
Vuosi vaihtuu kuten niin usein, ihan itsekseni tässä olen ja ihmettelen: miten tässä on näin käynyt?
Hyvää ja antoisaa uutta vuotta kaikille lukijoille!
Olkaa ystävällisiä toisille,
huolehtikaa toisistanne
ja vaalikaa suhteitanne. 
KristiinaS
&
Usko The Cat

23 kommenttia:

  1. Paljon on mahtunut vuoteesi, on surua jos on iloakin. Toivon ensi vuotesi olevan kaikinpuolin hyvä ja onnellinen! :)

    VastaaPoista
  2. Vaihteleva on vuotesi ollut. Mutta onneksi on ollut iloakin. Ikävää, jos ihmissuhteet ovat katkenneet hetkellisen herpaantumisen seurauksena. Tule käymään Lahden neuletapaamisessa; tosin itsellä menee vielä jonkin verran aikaa ennen kuin lonkka on siinä kunnossa, että voin itse osallistua. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  3. Pikaisesti ajattelin tulla hyvää uutta vuotta toivottamaan. Olitkin laatinut pidemmän katsaukseen kuluneeseen vuoteen. Tuntuikin että pelkkä uudenvuoden toivotus jäisi latteaksi.
    Tapahtumarikas on vuotesi ollut ja paljon mukavia päiviä ja valitettavasti myös niitä vähemmän mukavia. Erilaisen kesän myös sait kokea.
    Harmi että Festarit päättyivät noin dramaattisin seurauksin kohdallasi. Toivon kuitenkin että annat muille saman mahdollisuuden kuin itsellesi toivot annettavan, etkä tyystin vetäydy omiin oloihisi yksin neulomaan. Toisinaan myös kirjoitetussa asussa lähtee eteenpäin tekstiä joka voidaan ymmärtää toisin kuin kirjoittaja on sen tarkoittanut ymmärrettäväksi hänen itsensä sitä tarkoittamatta.
    Hyvä että selvisi tuo uniapnea ja saat siihen hoitoa. Tuleekohan Usko välillä sinua tarkoituksella herättelemään/ tarkastamaan, kun hengityksessä on pidempi katkos? Hoitajakissa Usko.
    Näin lopuksi haluan toivottaa sinulle hyvää uutta vuotta. Toivon myös että löydät yhteyden jälleen neuleyhteisöön ja ystäviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitit, kiitos. Samaa ajattelin, että myös kirjoitettua voi ymmärtää väärin mutta otin riskin koska tapaus kuitenkin vahvasti vaikutti suureen osaan vuottani.
      Hyvää uutta vuotta Sinulle, ja ehkä taas tavataan.

      Poista
  4. Kiitos sulle kiinnostavista tapahtumista joista olet kirjoitellut viime vuoden aikana, toivon että tämäkin vuonna saamme "reissata" mukanasi (ja lukea toki muistakin asioista).
    Hyvää alkanutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  5. Hyvää tätä vuotta Kristiina ja Usko! Terkkuja vielä Ukkiksesta. Suomi 100 -avajaisgaalan tuon pätkän alku on kuvattu täällä https://areena.yle.fi/1-3909802

    VastaaPoista
  6. Hyvää tulevaa vuotta! Joskus sitä vaan tulee turpaan oikealta ja vasemmalta mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Oma blogi pölyttyy, mutta sinua seuraan ahkerasti, kiitos sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, toinen poski käännettävä ja sitten voi kerätä tulisia hiiliä sen toisen päälle, hehheh.
      Kyllä tämä mummo meinaa eteenpäin mennä, oli lunta, loskaa taikka rantahiekkaa.
      Kiva ku oot pysyny messissä lukien, kassissa kuljet mukana 'pussukkana':)

      Poista
  7. Hei Kristiina! Oikein onnellista ja hyvää alkanutta vuotta Sinulle! ❤ Toivottavasti rohkenet menemään jälleen neuletapaamisiin tai saat muuten neulomisseuraa. Sellaista kaipaan monesti itsekin. Ethän turhaan syytä tapahtuneesta vain itseäsi; meistä jokainen sanoo joskus toiselle pahasti, mutta ehkä pitäisi vain kyetä pyytää ja antaa anteeksi. Ja onhan ehkä niinkin, että: "Mistä tunnet sä Ystävän, onko oikea sulle hän...".
    Sari ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ilmaisin itseäni yllä huonosti. Oli tarkoitus puhua anteeksipyytämisestä ja -antamisesta yleisesti. Ei toki edes kuulu ulkopuolisille (minullekaan siis), onko Sinulta pyydetty tai Sinulle annettu anteeksi.
      Ihanaa ja leppoisaa käsitöiden täyteistä vuotta Sinulle!
      Sari

      Poista
    2. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Ihmismieli toimii ihan omia aikojaan, siihen on vaikea itse vaikuttaa. Esim. anteeksi annettu asia saattaa joskus pulpahtaa mielen mietittäväksi. Onko siis anteeksiantoa tapahtunut vaiko ei. Samoin ei voi varmaksi tietää, onko saanut anteeksi. Tämä on äärimmäisen vaikea asia. Ja miten loukkaantuminen pyyhitään pois? Anteeksianto ei joskus tunnu riittävältä laastarilta kun on henkisesti satutettu.

      Poista
  8. Ihana blogiystävä, hyvää uutta vuotta sinulle ja systerille!

    VastaaPoista
  9. Sinua usein aattelen on tapahtunut paljon asioita joista ois mukavaa turista. Hyvää uuttavuotta ja tänä vuonna kyllä nähdään 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan tännepäin tuut ja ajoissa ilmineeraat asian niin tavataan. Viimeksi taisi jotenkin mennä multa ohi, että olit täälläpäin.

      Poista
  10. Oi miten upeita kuvia! Ai että mua nauratti tuo, että Usko tulee yöllä tarkistamaan ootko kunnossa :D On noi kissat viisaita. Meillä meinasi sattua iso vahinko ja oon vieläkin järkyttynyt siitä. Vieraat jätti ulko-oven auki ja mä aloin jossain kohtaa ihmetellä, että miks jaloissa vetää, no luulin että kun väliovi oli auki niin sen takia vaan, sit kävikin ilmi, että ulko-ovi on raollaan ja kissa tiessään!!! Näin sen heti kuistilta, mutta Viirupa ei halunnutkaan tulla sisälle vaan lähti kovaa vauhtia kipittämään pois. Ai kamala kun mua pelotti! Säikähti vissiin kuitenkin jotain kun kääntyi yks kaks ja kipitti kuistille. Hirveetä jos mä en olis huomannut ja se olis hävinnyt tai kuollut pahimmassa tapauksessa :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh, oli siinä Viirukin varmaan ihmeissään, että mikä maailma oven takaa avautui;) Kyllä se olisi sitt kotiin tullut ku kylmä ja nälkä oli iskeneet. Routa kissankin kotiin ajaa.
      Nyt se saa varmaan paljon haleja ja rapsuja ja herkkua.

      Poista
  11. Kylläpä siskoasi ja sinuakin on koeteltu. Toivon iloa ja onnea alkaneeseen vuoteen - iloisia kohtaamisia ja onnellisia jälleennäkemisiä.
    Koitan elää tässä ja nyt, kauaa en jaksa ikäviä asioita murehtia, mikä joskus muita ihmetyttää - jotenkin vaan tuntuu, että se on itseltä pois, ei muutkaan jaksa minun mietteitäni murehtia. Yksin on kivaa (olen usein itselleni suorastaan loistavaa seuraa!), mutta kiva on tavata muitakin (liian harvoin!). Olen usein "kadehtinut" vilkasta sosiaalista elämääsi, varsinkin noita neuletapaamisia - toivottavasti yhteinen sävel taas löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mäkin yritän elää tässä ja nyt, enkä menneitä murehdi. Nyt vaan en oo vielä päässyt yli mutta kyllä se tästä lutviutuu ja kun kannustusta oon nyt saanu niin eiköhän helpota. Muita en oo pahemmin murheillani rasittanut (blogissakin tosi vähän) ja ehkä se tavallaan pitkittää käsittelyä ku vaan omassa päässä asiaa pohtii.
      Viihdyn kyllä yksin, se ei sinänsä ole onglema, mutta tämmöset juhlat kyll ottaa päähän , arki menee hienosti.

      Poista
  12. Onpa ollut vuosi sulla ja mistä toi uniapneakin sut löysi, onneksi siihen on hoidot. Usko on oikea hoiturikissa! Oikein hyvää uuden vuoden alkua ja jatkoa toivottaa ystäväsi Lea.
    PS. Mökiltä tulen 8.1. takaisin Stadiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ku tuut jo pois sieltä jostain. Tapaamisiin.

      Poista
  13. Täällä on aina niin mukavaa käydä lukemassa retkistäsi ja katsomassa siun kauniita käsitöitä. Kurjaa kun et ole pystynyt menemään neuletapaamisiin. Toivotan siulle rauhallisempaa ja seesteisempää uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että täällä on mukava käydä. TOivottavasti niin jatkossakin.
      Kyllä mä taas varmaan jossain neulejutuissa alan käymään. Retki Ouluun on jo tulossa, helmikuussa.

      Poista

Kiitos kommentistasi.