Hyvää uutta vuotta 2017!

Kaunissaaren rakas kallio

Huh huh, olipas aikamoinen vuosi, täysin erilainen kuin moni aiempi vuosi.

Alku oli tosi surullinen kun Maija-systerin mies kuoli just ennen joulua ja siunaustilaisuus oli vuoden alkajaisiksi loppiaisen tienoilla. Kaikenlaista muutakin järjestettävää ja hoidettavia asioita tuon tiimoilta oli tammikuussa. Lopulta systeri pääsi jo kerran siirretylle ja sitten perutulle matkalle Fijille poikansa luokse. Noh, sinne iski sitt trooppinen hirmumyrsky Winston, 5-voimakakkuuden myrskyä ei seudulla vielä ollut ollutkaan. Paljon meni tuusannuuskaksi ja tietysti sähköt. En kuullu saarelta mitään, luin nettiuutisia ja ymmärsin, että myrsky ei ollut kovimmillaan siellä missä Rickin perhe asustaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kesän systeri sai olla saarellaan Inkoossa, Rick oli pidempään ja Ben viikon lomalla. Miehensä tuhka siroteltiin mereen ja tammikuiset kuivatut ruusut lipuivat kauniisti laineilla. Tästä kun systeri oli selvinnyt niin tuli rintasyöpädiagnoosi. Just joo, ettei nyt ollu jo tarpeeksi. Syksy kului sitt syövän merkeissä, leikkaus meni hyvin ja sädehoito loppui 22.12. ja jo seuraavana päivänä systeri lensi englantiin joulun ja uudenvuoden viettoon. Toivon sydämestäni, että nyt tulee paljon, paljon parempi vuosi ja saadaan viettää 80-vuotis synttäreitä iloisissa merkeissä.

Talven aikana mietiskellen päätin lopettaa telttailun Kaunissaaressa. 

Tai kyllä se oli ollut mielessä jo edellisenä syksynä tavaroita pakatessa. Kun päätös oli tehty, loppu sujui hyvin. Nopeasti pääsin eroon tavaroista ja teltasta ja mieli oli pirteä. Suuri muutos kesäolemiseen mutta kun päätöksen olin hyvin miettinyt ja perustelut itselleni niin hyvin se meni.

Uusiin seikkailuihin lähdin innolla. Kävin Turussa keskiaikamarkkinoilla ja se olikin niin kivaa että myös Hämeenlinnan keskiaikatapahtuma oli nähtävä ja Vantaalla ja Pukkisaaressa. Hienoja tapahtumia. 

 

Stadi tuli tutuksi Puistokävelyillä. Oi oi miten hyvin ne olivat järjestetyt, joskus jopa draamana eli oppaat olivat pukeutuneet menneen ajan vaatteisiin ja esittivät aikalaisia.

Puistoja on vielä käymättä, joten ensi kesäksikin on taattua ohjelmaa.

Jyväskylän Neulefestivaalitkin tuli käytyä. Hieno tapahtuma ja nosta hattua Titityyn porukalle rohkeudesta lähteä tekemään tällainen jättitapahtuma.

Mutta kuten sanotaan: Itku pitkästä ilosta eli festarit päättyivät mun osalta väsyneenä ääneen sanottuun ajatukseen asiasta josta olin vähän pahoittanut mieleni. Noh, vastapuoli veti tästä ison herneen nenäänsä. Loppuvuosi menikin sitten ilman neuleseuraa: en enää uskaltanut mennä mihinkään etten vaan taas sano jotain väärin.

Joulukuussa sitten selvisi syykin väsymykseen ja aivojen ajattelemattomuuteen: vakava uniapnea. Toivon, että olo kohenee kun saan CPAP-laitteen käyttööni.

Usko-kissasta on ollut paljon seuraa ja välillä se on jopa hauskakin. Joskus yöllä havahdun siihen, että se on tullut katsomaan mua, ilmeisesti sekin on tuon uniapnean huomannut.

Uudelle vuodelle ei nyt ole mitään suunnitelmia. Otan vastaan mitä tulee.

Kavereita olis kiva jos olis ja muutama ystävä olis kiva säilyttää. Jos joku ei haluu olla mun kanssa niin sanokoon sen suoraan päin pläsiä eikä e-meilillä kuten kesällä tapahtui,  enkä halua joutua mihinkään kiva-tylsä vaakakuppiin:

”. . .Omalta osaltani olen miettinyt sinua ja kyllähän meillä on paljon ollut mukavia hienoja yhteisiä hetkiä - jos ne ja ikävät pistää vaakakuppiin niin kivaa on ollut useammin kuin ei. Joten tule mukaan vaan jos yhtään siltä tuntuu - ja hakemaan joulumieltä.....”

Eipä tuosta viestistä joulumieli virinnyt. 

Hämärän tultua käväisin stadilla katsomassa suuren juhlan järjestelyjä. Väkeä oli jo liikkeellä, varsikin vaunuilijoita oli paljon.
Soundcheck oli menossa, kivasti näki ja kuuli artisteja noin niinku etukäteen.

Alueen yli oli vedetty vaijeri, jossa kamera kulki edestakaisin.

Mannerheimintien toisella puolella oli monta korkeata valomastoa.

Musiikkitalon kahvilassa tanssittiin.

Valotaiteilija Kari Kolan ympäristövaloteos oli levittäytynyt isolle alueelle, sinistä ja usvaa riitti.

Tööönlahteen heijastui kivasti vastarannan valaistut talot.

Alueen uusin taideteos on tämä Armour, ei Amour kuten joku jossain kirjoitti.

   

Vuosi vaihtuu kuten niin usein, ihan itsekseni tässä olen ja ihmettelen: miten tässä on näin käynyt?

Hyvää ja antoisaa uutta vuotta kaikille lukijoille!

Olkaa ystävällisiä toisille,

huolehtikaa toisistanne

ja vaalikaa suhteitanne. 

KristiinaS

&

Usko The Cat