Osa 7.
Syyskuun 11.9.2005
Panorama Etelärannalta
Saaressa
aurinkoinen ja lämmin,
mieli niin haikea.
Kuului koikotus kaukaa - läheni,
tuli aura näkyviin.
Ymmärsin lähdön välttämättömyyden.
Muuttivat kurjet etelään,
minä Etelästä.
KS
Osa 7.
Syyskuun 11.9.2005
Panorama Etelärannalta
Osa 6.
Ei Kaunissaaressa vain kudota, oteta aurinkoa ja sienestetä. Onhan olemassa illatkin. Keittiksellä tulee paistettua makkaraa, iltateetä ja lämpöisiä voileipiä tai mitä herkkua sattuu löytymään.
Joskus paikalle ilmestyy taitavia musisoijia kitaroineen, niinkuin 5.8.2005 jolloinka paikalla oli peräti kolme kitaristia. Mukavaa soittoa ja laulua jatkui huomisenkin puolelle. Tällä kerralla ihan asiallisissa desibeleissä pysyen.
Muutaman kerran mankka on soinut nupit kaakossa ja puhe yrittänyt kuulua sen yli, siinä metelissä herää unestaan karhukin saati lähistöllä teltoissaan uinuvat.
Maastoasut näyttivät olevan tämän kesän saarimuodin kärjessä.
Osa 5.
Monta kesää mietin lähtöä saareen, mutta en vain saanut aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Arvelutti lähteä sinne yksin ja kohdata rantakalliot ja kivet, metsä ja meri joihin liittyy niin paljon muistoja sekä Jokesta että Jukasta.
Olen ollut vuoden masentuneena sairaslomalla ja vaikeimman kautta käynyt läpi elämääni ja nyt sitten ilmeisesti aika oli kypsä pakata kimpsut ja kampsut ja teltta kainalossa mennä sinne takaisin. Se on muuten sama teltta, joka oli matkassa jo vuonna -71! Siis paljon nähnyt ja kokenut asumus mutta on edelleen hyvässä kunnossa. Ensi kesäksi on jo suunnitteilla hankkia hieman suurempi teltta, tai mahdollisesti tehdä uusi vanhan "huvilatelttani" putkille.
Saaressa oli paljon vanhoja tuttuja ja oli mukavaa, kun vastaanotto oli vilpittömän iloista. Heti tuntui, että olen tullut omaan porukkaan ja kuin en olisi poissa ollutkaan. Uusiinkin telttailijoihin tutustui helposti.
Sama vanha ja hyväksi havaittu paikka oli vapaana ja asetuin siihen. Tälle paikalle ei tuuli tuiverra ja se on lähellä "palveluita" (vesipiste, PuuCee, keittis) ja merta.
Vanhat haamut eivät alkaneet kummittelemaan ja jo toisena päivänä päätinkin olla pidempään kuin alkuun suunnittelemani viikko. Lopulta siellä meni siis viisi viikkoa ja vielä pari elo-syyskuun vaihteen viikkoa olin melkein autiolla saarella.
Välillä sain seurakseni Rakastajani. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt saaressa mutta ihastui heti paikkaan ja sen välittömään ilmapiiriin ja tulikin sitten käymään useamminkin.
Huomaavainen mies huolehtii parranajosta myös leiriolosuhteissa!
"Kampaus" oli suojeltava auringonpaahteelta.
Kuten jo aiemmin mainitsin, niin sää oli suosiollinen. Aurinkoa ja hellettä riitti, merivesi oli sopivan lämmintä mutta kuitenkin virvoittavaa eikä siinä ollut sinilevää. Muutama sadekuuro osui yöaikaan. Olihan välissä tietenkin myrskyäkin ja yksi sateinen viikonloppu.
Näkymä rantakallioista silmientasolta:
Osa 4.
Kesällä 1987 olin katsellut saaren itäpäässä majailevaa mukavan näköistä miestä poikansa kanssa. Tuttavapariskunnalla oli juhlat teltallaan elokuussa ja vannotin heitä kutsumaan myös tämän miehen sinne. Näin tutustuin Jukkaan ja poikaansa Lasseen. Vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Telttailu jatkui sitten uusperheenä kunnes keväällä 1991 Jukka osti purjeveneen, FE83:n purjenumerolla 2733. Vene kastettiin Kaunissaaressa asiaankuuluvin menoin. Nimeksi tuli:
Purjehtiessa meni seitsemän kesää, toki välillä käytiin Kaunissaaressakin yöpymässä uudessa hienossa laguunissa.
Uusi uljas Laguunin laituri
ja
tässä lehtikuva vanhasta romahtaneesta laiturista.
Jukan moottorivene on kiinnitettynä laiturin alla ja valkoinen on Kulkurin jahti.
Jukka kuoli helmikuussa 1998 ja niin loppui veneily ja pursiseuraelämä.
Jatkuu. . . . joskus
KS
Osa 3.
Sitten tuli tauko saareiluun Villen ollessa pieni mutta vihdoin menimme sinne kesällä 1985 ja sen jälkeen jo alkutalvesta alettiin laskea kuinka monta yötä on vielä siihen, että pääsee saareen. Töissäkin jo osasivat kysyä: montako?
Uusi teltta ja sen ylpeä emäntä
Hankin meille pienen huvilateltan ja se vietiin saareen toukokuun puolivälissä ja purettiin vasta telttailukauden loppuessa syyskuussa. Heinäkuussa pidettiin Villen syntymäpäiväkutsuja, jonne tuli aina paljon saarelaisia. Lapsille oli vedellä täytettyjä ilmapalloja tikanheitolla puhkaistaviksi, limsaa ja kakkua. Paljon mukavia muistoja on jäänyt noista kesistä.
Eräänä kesänä perustettiin Saaritoimikunta. Alkuun sen pääasiallinen tehtävä oli järjestää joka kesäinen saaren Kesäjuhla. Ohjelmassa on tikanheittoa, saappaanheittoa, lasten kilpailuja, tarjoilua ym. ja tietysti köydenveto. Alussa se taisi olla Itä/Länsi taisto. Saaren poikki kulkeva tie jakoi saarelaiset joukkueisiin, mutta nyt jako on Veneilijät/Saarelaiset.
Kuva kuuman kesän 1988 kesäjuhlilta.
Nykyään Saaritoimikunta toimii aktiivisesti yhteistyössä saaren isännän ja kaupungin viranomaisten kanssa saaren kehittämiseksi entistä viihtyisämmäksi paikaksi ulkoilijoiden viihtyä ja toimia saarella.
Jatkuu. . . . joskus
KS
Osa 2.
Myrsky 10.8.2005
Talvella 1974 olen kirjoittanut valokuva-albumiin saarikuvien selitykseksi tarinan:
"Meri ja Kaunissaari, siinä kaikki mitä kesällä tarvitsen. Ei ole väliä paistaako aurinko vai sataako. Pääasia on, että vene lähtee Kauppatorilta joka päivä. Sielua rauhoittaa kun tietää, että yhdellä askeleella pääsee irti kaupungista: asfaltilta veneeseen.
Puolitoista tuntia rauhoittavaa keinumista Suomenlahdella. Toinen askel: veneestä laiturille. Lumous on alkanut. Olen oma itseni. Muutkin ovat. Täällä kukaan ei jännitä. Ollaan vaan.
Meren tuoksu herättää sielun elämään. Joka solun. Voiko tämä olla totta? Sitä ihmetellessä kuluu ensimmäinen tunti. Sen jälkeen ajasta ei ole väliä. Oli yö taikka päivä, se on yhdentekevää. Jokainen hetki on elämää. Elämää meren ja luonnon kanssa.
Auringon ensimmäiset säteet avaavat silmät, lintujen laulu korvat. Metsä ja minä heräämme. Meri odottaa tyynenä. Kaloja narraamaan. Rauhallisuus on täydellistä.
Saalis paistuu keittotulella. Sähkö on täysin unohtunut. On nautinto herkutella ahvenella, joka hetki sitten puraisi peukalooni. Ihmiset puhuvat niitä näitä. Politiikka on jäänyt meren taakse.
Meri muuttuu rauhattomaksi. Samoin minä. Tunteet haluavat purkautua. Tätä olen odottanut. Meren ja sieluni levottomuuden heräämistä. Nautin tästä tunteesta. Kehon rajat eivät riitä. Tunne leviää yksinäiselle kalliolle, varpaista mereen. Sade puhdistaa ulkokuoren.
Meren ääni on mahtava. Se tulee sisääni tunteiden tilalle. Kaikki on purkautunut. Rauhallisuus valtaa sieluni. Merikin tyyntyy. Aurinko sarastaa jo. Hetki on kaunein. Rauhallinen uni sulkee silmät. Vain muurahaiset ja lokit muistuttavat maallisesta. Kutittavat ja kirkuvat.
Kaupungissa. Vähitellen kiire syö pala palalta meren äänen sisältäni. Kun se on syönyt kaiken, olen taas täynnä tunteita. Erilaisia. Hetki on kypsä. Yksi askel."
(Selvennykseksi on mainittava, että nykyään vuorovene lähtee Vuosaaresta Kalkkihiekantorin laiturista.)
Jatkuu. . . .joskus
KS
Osa 1.
Ensimmäisen kerran olen käynyt saaressa kesällä 1969. Olisiko ollut juhannus ja olin matkassa ilman telttaa. Eksyin pimeässä jonnekin metsään. Kuulohavainto rahisevista kivistä ohjasi minut takaisin rantaan ja niin olen sieltä jotenkin poiskin päässyt vaikka muistaakseni Triple Sec´iä tuli juotua. Se oli sen ajan "in"-juoma.
Seuraavan kerran olen ollut siellä kesäkuussa 1970 viikon verran ennen matkaa Englantiin au-pairiksi.
Kesällä 1971 siellä on sitten tullut vietettyä useampikin viikonloppu. Valokuva-albumista löytyy kuva, jossa minä istun keskellä, sen hetkinen poikaystävä toisella puolella ja tuleva toisella puolellani.
Tämä tuleva tarkkaili usein keittokatoksen menoa tässä puunrungolla istuen. Ja minä tarkkailin häntä.
Nimeänsä kysyessäni vastaus oli ensin Ano ja sitten Hiideo. Lopulta oikeaksi nimeksi paljastui Jokke.
Lauantai 14. elokuuta 1971 päiväkirjamerkintä: "Mamma Mia!! Jokke, saaren huuliveikko, iski mut. Oli yön mun luona. Se on NASTA tyyppi."
Oltiin istuttu iltaa keittiksellä ja siitä kun piti lähteä pois, vartija neuvoi minua varomaan "telttakäärmeitä". Enpä muista varoinko vai en :))
Maanantaina ollaan sitten oltu Kaivarissa kävelemässä ja tiistaina Hiideo-kulta on jo ollut meillä kotona.
Seurustelu jatkui, kihloihin mentiin jouluna 1973 ja häitä tanssittiin joulukuun 15. 1974. Ville syntyi 1977.
Tarina ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti, vaan erosimme 1978. Mitä lie nuoruuden typeryyttä ja kokemattomuutta. Eikä silloin tainnut olla avioliitto- tai parisuhdeleirejä.
Kliseemäistä sanoa, mutta olemme olleet ystäviä kaikki nämä vuodet ja vaihdetaan kuulumisia silloin tällöin. Tänä kesänä saareen päästyäni laitoin Jokelle viestin, että saaressa olen. Vastaukseksi tuli: "Arvaa käykö kateeksi?"
Etelän ranta, keittokatos puiden siimeksessä.
Jatkuu. . . .
KS