Vaihteeksi valmis neule!

Blogit pursuavat Roqueta, Noroa, Mystery Shawlia, Fifiä ym. ym. hienouksia, joista toisaalta olen hieman kade toisaalta en, koska ne eivät ole mun juttuja.

Kuitenkin kun kuvasin neuletta ja avasin koneen tätä päivitystä varten, iski ajatus, että kehtaako tällaista tavallista lankaa ja vaan Novita-lehdestä otettua mallia tänne laittaakkaan? Niitähän melkein kaikki mun työt on. Vaan jokainen taaplaa tyylillään.

Ja onhan lukijamääräkin laskenut kun neuleet ovat jääneet vähemmälle ja tuota Kaunissaarta olen innostunut esittelemään. Sitä kyllä tulee kyllä vieläkin. Lisäsin muuten osaan 3 muutaman synttärikuvan, joiden laatu on huono, johtuen siitä että ne on kuvattu kuvasta kuten muutkin vanhat kuvat.

Tätä kudoin saaressa viikonloppuna ja eilen se valmistui.

Lanka: Teddy, ilmoitettu menekki 400 g mutta meni vain 300 g!
Malli: Novita syksy 2005, mutta neuloin pyöröpuikolla (siis saumaton neule), keskikavennukset vierekkäin ilman välisilmukoita. Ainaoikean kohdalla kavennussilmukat neulottu oikein, siis ne ovat ikäänkuin pystyraitaa nurjien silmukoiden välissä.

Ranteenlämmittimet 5.5 puikoilla, 26 silmukalla. Nuorisoliitteessä olevalla ohjeella 32 silmukalla 6:en puikoilla tuli aivan liian suuret.

KS

Tuliaisia Thaimaasta

Ville palasi eilen kolmen viikon lomaltaan Thaimaasta. Tuliaiset olivat runsaat:

Villen ystävätär lähetti minulle kukanmallisia saippuoita sydänkoteloissa ja hänen äitinsä halusi antaa itsekudotun torkkupeiton:

Villeltä:
3 tuikkujalkaa kukkakynttilöin
6 erituoksuista kynttilää posliinikipoissa

Herkullisia appelsiinipikkuleipiä hauskassa purkissa, jolle varmaankin löytyy uusiokäyttöä käsitöiden piiristä

Ihana ruskea pashmnina-huvi, joka on 100% pashminaa, josta löytyi tieto Marjutilta, että se on Himalajalla kasvavien pashminavuohien villaa. Kiitos tiedosta!
Huivi oli jo käytössä kotimatkalla ja totesin sen lämpimäksi, kevyeksi, superpehmeäksi eikä taatusti kutita.

Ja vielä sokerina pohjalla: 10 metriä aivan upean tummanviininpunaista silkkiä!! Tuliskohan postiluukusta kutsu linnanjuhliin?!

Kiitos Villelle ja hänen ystävilleen.

KS

Kaunissaari

Osa 7.

Syyskuun 11.9.2005
Panorama Etelärannalta

Oli syksyn viimeinen päivä,
Saaressa
aurinkoinen ja lämmin,
mieli niin haikea.

Kuului koikotus kaukaa - läheni,
tuli aura näkyviin.

Ymmärsin lähdön välttämättömyyden.

Muuttivat kurjet etelään,
minä Etelästä.

(kirjoitettu muistiin 8.9.1985 mutta samat olivat tunnelmat ja tilanteet eilenkin)

KS

Kaunissaari

Osa 6.

Ei Kaunissaaressa vain kudota, oteta aurinkoa ja sienestetä. Onhan olemassa illatkin. Keittiksellä tulee paistettua makkaraa, iltateetä ja lämpöisiä voileipiä tai mitä herkkua sattuu löytymään.

Joskus paikalle ilmestyy taitavia musisoijia kitaroineen, niinkuin 5.8.2005 jolloinka  paikalla oli peräti kolme kitaristia. Mukavaa soittoa ja laulua jatkui huomisenkin puolelle. Tällä kerralla ihan asiallisissa desibeleissä pysyen.
Muutaman kerran mankka on soinut nupit kaakossa ja puhe yrittänyt kuulua sen yli, siinä metelissä herää unestaan karhukin saati lähistöllä teltoissaan uinuvat.

Maastoasut näyttivät olevan tämän kesän saarimuodin kärjessä.

Pussikalja on muuttanut muotoaan mäyräkoiraksi ja viinipullo onkin pussiviiniä hanalla! Niin se maailma muuttuu.

Saas nähdä minkälainen meno on nyt viimeisenä viikonloppuna.
Tarinointi jatkuu ensi viikolla.

KS

Keskeneräisiä neuleita?!

Otsikon kysymerkki on siksi, että blogeissa on käyty keskustelua, julkaistako vai eikö kuvia keskeneräisistä töistä.

Huutomerkki on siksi, että Huom.: tässä niitä tulee. Ken ei halua keskentekoisia katsoa, voi nyt vaihtaa kanavaa.

Ensin kuitenkin päivän piristykseksi kuva iloisesta Tarasta viime kesänä virkkaamassani jakussa ja pipossa. "Kasvuvara" kannatti tehdä, niin asua saattoi käyttää vielä tänä vuonnakin.

Tästä piti tulla Taralle loppukesäksi pusero ja tottakai pienempi versio veljelleen Finn´ille, mutta kun kaikenlaisten yhteensattumien takia kesätapaaminen lasten kanssa ei onnistunut, niin into tehdä neule valmiiksi lopahti. Jospa nämä pikapikaa saisi tehtyä niin olisi lapsille syksyksi mukavat sisäpuserot.

Seuraavaksi Cottonella puseroni, joka edistyi tämän verran kahden viimeisen saariviikon aikana, pöyrönä neulottuna:

Butterfly-pusero edistyi kesän aikana muutaman sydämen verran:

Juupa juu, tarkkasilmäinen neulesisar huomaa heti nuo reikärivin alussa olevat epäonnistuneet reiät. En millään päässyt jyvälle, miten neulotaan "takareunoistaan nurin yhteen". Yksinkertaista kun sen keksin, mutta en viitsinyt liukkaan langan 250:tä silmukkaa tuollaisen pikkuvian takia purkaa. Kyllä kyllä, asian olisi voinut opetella esim. mallitilkun kanssa, mutta sormet haluavat heti neuloa oikeata työtä niin. . . .
Olisko tuossa hieman selityksen makua?

Lopuksi eilen aloitettu tilaustyö, huivi Kid Mohairista:

Onhan näitä keskentekoisia vielä lisää tuolla omassa laatikossaankin!

Näiden kuvien laatu ei ole onnistunut, tätä sisäkuvausta kun en ole vielä ehtinyt harjoittelemaan. Omat niksinsä näköjään siinäkin. Olen ollut erittäin tyytyväinen kameraani, se on helppokäyttöinen kaikkine monipuolisine säätöineenkin. Kirpaisu tyhjässä kukkarossa ei enää tunnu missään, niin paljon iloa tästä vempaimesta on ollut.


EDIT klo 20.45:
Unohdin mainita tästä: On taas KISSOJEN YÖn aika Korkeasaaressa (linkissä tarkemmat tiedot).

Mielestäni tämä on paras syksyn tapahtuma. Joka vuosi olen käynyt, joskus jopa molempina öinä, ja aina tämä on yhtä hauska, sykähdyttävä, jännittävä, upea kokemus. Saari on koristeltu yöasuun, lyhtyjä ym. rekvisiittaa. Väkeä on paljon joten näkyvyys häkkeihin on hieman huono mutta kaiken olen nähnyt. Kyllä se tiikeri syö alkuryntäyksen jälkeenkin. Ehdottomasti suositeltava tapahtuma, sekä lapsille että aikuisille ilman lapsiakin. Itse menen 23.9. koska nyt menen vielä saareen. Ohjelmat ovat tänä vuonna hieman erilaiset eri iltoina, näyttää olevan musiikkia, leffoja ym. oheisohjelmaa enemmän kuin aiempina vuosina. Joillakin on joskus ollut omat eväät ja ovat viettäneet ikäänkuin yöpiknikkiä.

KS

Kaunissaari

Osa 5.

Monta kesää mietin lähtöä saareen, mutta en vain saanut aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Arvelutti lähteä sinne yksin ja kohdata rantakalliot ja kivet, metsä ja meri joihin liittyy niin paljon muistoja sekä Jokesta että Jukasta.

Olen ollut vuoden masentuneena sairaslomalla ja vaikeimman kautta käynyt läpi elämääni ja nyt sitten ilmeisesti aika oli kypsä pakata kimpsut ja kampsut ja teltta kainalossa mennä sinne takaisin. Se on muuten sama teltta, joka oli matkassa jo vuonna -71! Siis paljon nähnyt ja kokenut asumus mutta on edelleen hyvässä kunnossa. Ensi kesäksi on jo suunnitteilla hankkia hieman suurempi teltta, tai mahdollisesti tehdä uusi vanhan "huvilatelttani" putkille.

Saaressa oli paljon vanhoja tuttuja ja oli mukavaa, kun vastaanotto oli vilpittömän iloista. Heti tuntui, että olen tullut omaan porukkaan ja kuin en olisi poissa ollutkaan. Uusiinkin telttailijoihin tutustui helposti.

Sama vanha ja hyväksi havaittu paikka oli vapaana ja asetuin siihen. Tälle paikalle ei tuuli tuiverra ja se on lähellä "palveluita" (vesipiste, PuuCee, keittis) ja merta.
Vanhat haamut eivät alkaneet kummittelemaan ja jo toisena päivänä päätinkin olla pidempään kuin alkuun suunnittelemani viikko. Lopulta siellä meni siis viisi viikkoa ja vielä pari elo-syyskuun vaihteen viikkoa olin melkein autiolla saarella.

Välillä sain seurakseni Rakastajani. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt saaressa mutta ihastui heti paikkaan ja sen välittömään ilmapiiriin ja tulikin sitten käymään useamminkin.

Huomaavainen mies huolehtii parranajosta myös leiriolosuhteissa!

"Kampaus" oli suojeltava auringonpaahteelta.

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin sää oli suosiollinen. Aurinkoa ja hellettä riitti, merivesi oli sopivan lämmintä mutta kuitenkin virvoittavaa eikä siinä ollut sinilevää. Muutama sadekuuro osui yöaikaan. Olihan välissä tietenkin myrskyäkin ja yksi sateinen viikonloppu.

Näkymä rantakallioista silmientasolta:

1.9.2005 Oli kuulas, kirpeä ja tyyni aamu. Kahvi rannalla maistui erinomaisen hyvältä.

Sama päivä, sama paikka! Päivällä oli suorastaan helle. Kudin edistyi ja välillä etsin pieniä kiviä ja merenhiomia puunpaloja ym. mukavaa talven askarteluja varten.
Ranta oli autio, pari saarenkiertäjää kulki ohi. Meri oli peilityyni eikä yhtään venettä liikkeellä. Hiljainen ja rauhallinen päivä siis. Nyt alkoi levähippuja ilmestyä rantaveteen niinpä uiminen jäi väliin tällä kerralla.

Jatkuu . . . joskus

KS

SIENISATOA

Hei kaikki Lukijani!

Olen taas kotiutunut. Kaksi todella rauhallista viikkoa saaressa vierähtivät vilauksessa, siis liian nopeasti. Rauhallista siksi, että vuorovene ei enää kulkenut päivittäin ja se vähensi huomattavasti saaressa oleskelijoita ja päiväkävijöitä. Etelärannalla oli minun lisäkseni viikoilla vain yksi, ajoittain kaksi muuta teltta-asukasta! Edellisenä viikonloppuna olikin sitten vilinää kun 60 (!!) koululaista opettajineen rantautuivat sateiseen saareen.
Kauppavenekin lopetti käyntinsä ja olin varannut riittävästi kuivamuonaa mutta sille ei paljon käyttöä ollut sillä metsä antoi runsaasti satoansa käyttööni.

Tässä ensimmäiset kanttarellit (28.7.) ja jälkiruuaksi mustikoita ja ah! niin makeita metsämansikoita. Taatusti tuoretta luomua suomalaisesta puhtaasta metsästä.

Sekalaisia tunnistettavia sieniä:

Ensimmäiset suppilovahverot sekä pieni herkkutatti ja pari punikkitattinaperoa:

. . . joiden valmistus ateriaksi alkaa tästä:

. . . näillä puilla:

. . . ja tässä kaikki tarvittavat ainekset:

. . . sipulia, sulatejuustosiivuja, pekonia, ns. kermaa, ns. voita, ripaus suolaa, sienet ja makaronia. Tietysti oikealla voilla ja kermalla tulee tuplasti parempaa.

Puut on saatu palamaan ja makaroni kiehumaan:

sekä kastike hautumaan:

Vihdoin valmis ateria lautasella:

Tässä terveisiä "Perluskoonille" Italiaan, upea iso herkkutatti (26.8.) ja vahverot:

Kaikenlaisia rouskuja ryöppäsin ja suolasin saaressa 3:n litran sangon melkein täyteen, ja nyt vasta sienet alkoivat tosissaan nousta kun lähdin pois. No, ehkä ensi viikonloppuna on vielä aikaa kerätä hieman lisää. Tietysti toivon, että pienet suppilovahverot olisivat kasvaneet suuremmiksi niin, että saisin joulukastikesienet pakastettua.

Kaunissaari-juttua jatkan tuota pikaa kunhan taas saan juonenpäästä kiinni.

KS

Kaunissaari

Osa 4.

Kesällä 1987 olin katsellut saaren itäpäässä majailevaa mukavan näköistä miestä poikansa kanssa. Tuttavapariskunnalla oli juhlat teltallaan elokuussa ja vannotin heitä kutsumaan myös tämän miehen sinne. Näin tutustuin Jukkaan ja poikaansa Lasseen. Vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Telttailu jatkui sitten uusperheenä kunnes keväällä 1991 Jukka osti purjeveneen, FE83:n purjenumerolla 2733. Vene kastettiin Kaunissaaressa asiaankuuluvin menoin. Nimeksi tuli:

S/Y SÄDE


Kuva HSK:n Ormholmenin laiturilta.

Purjehtiessa meni seitsemän kesää, toki välillä käytiin Kaunissaaressakin yöpymässä uudessa hienossa laguunissa.

Uusi uljas Laguunin laituri
ja
tässä lehtikuva vanhasta romahtaneesta laiturista.
Jukan moottorivene on kiinnitettynä laiturin alla ja valkoinen on Kulkurin jahti.

Jukka kuoli helmikuussa 1998 ja niin loppui veneily ja pursiseuraelämä.

Jatkuu. . . . joskus

KS

Kaunissaari

Osa 3.

Sitten tuli tauko saareiluun Villen ollessa pieni mutta vihdoin menimme sinne kesällä 1985 ja sen jälkeen jo alkutalvesta alettiin laskea kuinka monta yötä on vielä siihen, että pääsee saareen. Töissäkin jo osasivat kysyä: montako?

Uusi teltta ja sen ylpeä emäntä

Hankin meille pienen huvilateltan ja se vietiin saareen toukokuun puolivälissä ja purettiin vasta telttailukauden loppuessa syyskuussa. Heinäkuussa pidettiin Villen syntymäpäiväkutsuja, jonne tuli aina paljon saarelaisia. Lapsille oli vedellä täytettyjä ilmapalloja tikanheitolla puhkaistaviksi, limsaa ja kakkua. Paljon mukavia muistoja on jäänyt noista kesistä.

Eräänä kesänä perustettiin Saaritoimikunta. Alkuun sen pääasiallinen tehtävä oli järjestää joka kesäinen saaren Kesäjuhla. Ohjelmassa on tikanheittoa, saappaanheittoa, lasten kilpailuja, tarjoilua ym. ja tietysti köydenveto. Alussa se taisi olla Itä/Länsi taisto. Saaren poikki kulkeva tie jakoi saarelaiset joukkueisiin, mutta nyt jako on Veneilijät/Saarelaiset.

Kuva kuuman kesän 1988 kesäjuhlilta.

Nykyään Saaritoimikunta toimii aktiivisesti yhteistyössä saaren isännän ja kaupungin viranomaisten kanssa saaren kehittämiseksi entistä viihtyisämmäksi paikaksi ulkoilijoiden viihtyä ja toimia saarella.

Jatkuu. . . . joskus

KS

Kaunissaari

Osa 2.

Myrsky 10.8.2005

Talvella 1974 olen kirjoittanut valokuva-albumiin saarikuvien selitykseksi tarinan:

"Meri ja Kaunissaari, siinä kaikki mitä kesällä tarvitsen. Ei ole väliä paistaako aurinko vai sataako. Pääasia on, että vene lähtee Kauppatorilta joka päivä. Sielua rauhoittaa kun tietää, että yhdellä askeleella pääsee irti kaupungista: asfaltilta veneeseen.

Puolitoista tuntia rauhoittavaa keinumista Suomenlahdella. Toinen askel: veneestä laiturille. Lumous on alkanut. Olen oma itseni. Muutkin ovat. Täällä kukaan ei jännitä. Ollaan vaan.

Meren tuoksu herättää sielun elämään. Joka solun. Voiko tämä olla totta? Sitä ihmetellessä kuluu ensimmäinen tunti. Sen jälkeen ajasta ei ole väliä. Oli yö taikka päivä, se on yhdentekevää. Jokainen hetki on elämää. Elämää meren ja luonnon kanssa.

Auringon ensimmäiset säteet avaavat silmät, lintujen laulu korvat. Metsä ja minä heräämme.  Meri odottaa tyynenä. Kaloja narraamaan. Rauhallisuus on täydellistä.

Saalis paistuu keittotulella. Sähkö on täysin unohtunut. On nautinto herkutella ahvenella, joka hetki sitten puraisi peukalooni. Ihmiset puhuvat niitä näitä. Politiikka on jäänyt meren taakse.

Meri muuttuu rauhattomaksi. Samoin minä. Tunteet haluavat purkautua. Tätä olen odottanut. Meren ja sieluni levottomuuden heräämistä. Nautin tästä tunteesta. Kehon rajat eivät riitä. Tunne leviää yksinäiselle kalliolle, varpaista mereen. Sade puhdistaa ulkokuoren.

Meren ääni on mahtava. Se tulee sisääni tunteiden tilalle. Kaikki on purkautunut. Rauhallisuus valtaa sieluni. Merikin tyyntyy. Aurinko sarastaa jo. Hetki on kaunein. Rauhallinen uni sulkee silmät. Vain muurahaiset ja lokit muistuttavat maallisesta. Kutittavat ja kirkuvat.

Kaupungissa. Vähitellen kiire syö pala palalta meren äänen sisältäni. Kun se on syönyt kaiken, olen taas täynnä tunteita. Erilaisia. Hetki on kypsä. Yksi askel."

(Selvennykseksi on mainittava, että nykyään vuorovene lähtee Vuosaaresta Kalkkihiekantorin laiturista.)

Jatkuu. . . .joskus

KS

Myrskytuhoja keskikaupunngilla

Maailma muuttuu ja niin muuttuvat asiat pihapiirissäkin aivan huomaamatta. Toki tämän muutoksen olisin huomannut jos olisin ollut kotona tapahtuma-aikana. Enkä huomannut tätä edes nyt kotona ollessakaan johtuen siitä, että en ollut ehtinyt istahtaa pyöreän pöytäni ääressä juuri sille tuolille, jossa yleensä istun syödessä ja lukiessa. Nyt on enempi ollut käytössä tämä mediatyöskentelytuoli.

Kivijalkakaupassa sitten eilen pysähdyin kuuntelemaan kassan ja asiakkaan käymää keskustelua; pihalla oli auto mennyt nuuskaski, lasia oli keittiö täynnä, ikkuna korjattiin, hyvä ettei kukaan istunut pöydän ääressä, aamulla oli poliisi ja palokunta paikalla, jne. jne.

Mitä on tapahtunut myrsky-yönä viime viikolla?

ENNEN
ja
JÄLKEEN

Suuri, upea, ihana vaahteravanhus on kaatunut!

Puu oli sisäpihalla, korkeiden kerrostalojen ympäröimänä. Luulisi, että suojaa olisi riittänyt eikä tuuli olisi tänne päässyt tuolla lailla riepottelemaan. Olisi siinä ollut aikamoinen herätys keskellä yötä kun puu tulee keittiön ikkunasta sisään! Asukkaat eivät kuitenkaan olleet kotona tuolloin.

Mikä kyynelvirta täällä olisi ollutkaan jos olisin ollut kotona puun kaatuessa, kun nytkin on kyynel silmäkulmassa.
Puusta oli mukava seurata vuodenkulkua. Ja ne upeat syysvärit mitkä vain vaahterassa voi olla! No, onhan tuossa vielä muutama jäljellä mutta juuri tämä puu oli se komein ja hallitsevin. Ja peittihän se mukavasti naapuritalonkin.

KS

Kaunissaari, tarina alkaa

KAUNISSAARI, Sipoon saaristo, 60° 10,4' P  25° 20,9' I




Jukan ottama ilmakuva saaresta -80 luvun loppulla.
Itäpää on tässä alhaalla.  Venesatama eli Laguuni on vielä vanhassa rähjäisessä tilassaan.

Osa 1.

Ensimmäisen kerran olen käynyt saaressa kesällä 1969. Olisiko ollut juhannus ja olin matkassa ilman telttaa. Eksyin pimeässä jonnekin metsään. Kuulohavainto rahisevista kivistä ohjasi minut takaisin rantaan ja niin olen sieltä jotenkin poiskin päässyt vaikka muistaakseni Triple Sec´iä tuli juotua. Se oli sen ajan "in"-juoma.
Seuraavan kerran olen ollut siellä kesäkuussa 1970 viikon verran ennen matkaa Englantiin au-pairiksi.

 

Kesällä 1971 siellä on sitten tullut vietettyä useampikin viikonloppu. Valokuva-albumista löytyy kuva, jossa minä istun keskellä, sen hetkinen poikaystävä toisella puolella ja tuleva toisella puolellani.

Tämä tuleva tarkkaili usein keittokatoksen menoa tässä puunrungolla istuen. Ja minä tarkkailin häntä.

Nimeänsä kysyessäni vastaus oli ensin Ano ja sitten Hiideo. Lopulta oikeaksi nimeksi paljastui Jokke.
Lauantai 14. elokuuta 1971 päiväkirjamerkintä: "Mamma Mia!! Jokke, saaren huuliveikko, iski mut. Oli yön mun luona. Se on NASTA tyyppi."

Oltiin istuttu iltaa keittiksellä ja siitä kun piti lähteä pois, vartija neuvoi minua varomaan "telttakäärmeitä". Enpä muista varoinko vai en :))

Maanantaina ollaan sitten oltu Kaivarissa kävelemässä ja tiistaina Hiideo-kulta on jo ollut meillä kotona.
Seurustelu jatkui, kihloihin mentiin jouluna 1973 ja häitä tanssittiin joulukuun 15. 1974. Ville syntyi 1977.

Tarina ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti, vaan erosimme 1978. Mitä lie nuoruuden typeryyttä ja kokemattomuutta. Eikä silloin tainnut olla avioliitto- tai parisuhdeleirejä.

Kliseemäistä sanoa, mutta olemme olleet ystäviä kaikki nämä vuodet ja vaihdetaan kuulumisia silloin tällöin. Tänä kesänä saareen päästyäni laitoin Jokelle viestin, että saaressa olen. Vastaukseksi tuli: "Arvaa käykö kateeksi?"

 
Etelän ranta, keittokatos puiden  siimeksessä.

Jatkuu. . . .

KS