Lämmintä ystävän jalkoihin

Taas on yksi vyyhti Handu-lankaa neulottu. Kaikki meni, ehkä metri jäi.

Kärjessä on aikalailla tyhjää kun nämä ovat neljä numeroa suuremmat kuin oma jalka, toivottavasti mittaukset onnistuivat ja koko on oikein.

Lanka: Handun sukkalanka 75% villa 25% polyamid, 100 gramma, väri Kaseva
Puikot: HiyaHiya pyörö ja sukkikset 2.5 mm
Malli: perussukka kärjestä aloitettu, varsi 2o2n, päättely i-cord

 
KS

Uskolle on ohraa kasvamassa, turvassa ylhäällä;) kynttiläkruunussa.

Jäällä ja Vartiosaaresta

Tuolta Laajasalon uimarannalta tulossa ja
menossa tuonne Helsingin Latukahvilaan.

Hieno, upea talvisää. Kiva, että täällä etelässäkin oli oikea hiihtoloma sää ja tunnelmaa löytyi mm. jäältä. Paljon oli väkeä liikkeellä, hiihtäen, luistellen, kävellen ja moottorikelkoillakin. Kaikki oliva hymy huulilla ja tuntemattomatkin heltyivät juttelemaan keskenään. Helsingin Latukahvila oli nyt toista kertaa, toivottavasti vielä tulevinakin hiihtolomina. Lauantaina ja sunnuntaina siellä oli luvassa telttasauna ja avanto!

Paistettu makkara ja kaakao maistui mullekin.

Lapset saivat napakelkalla sellaisen vauhdin aikaiseksi, että mua olis jo hirvittänyt.

Tämä tapahtumapaikka on ihan Vartiosaaren vieressä, niemenkärki siitä näkyykin tuossa kuvassa. Vuonna 2016 Helsingin uusi yleiskaava valmistui ja siinä ohella Vartiosaaren osayleiskaava. Saareen rakennettaisiin kerrostaloja ja halki kulkisi raitiovaunu.

 Lainaus kaupungin sivulta:

"Vartiosaaresta suunnitellaan tiivisti rakennettua saaristokaupunginosaa, johon tulee asumisen lisäksi virkistyspalveluja kaikille helsinkiläisille. Asuntoja saareen rakennetaan 5 000–7 000 asukkaalle. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Vartiosaaren osayleiskaavan  lokakuussa 2016."

Noh, kaavasta tietysti valitettiin ja tuossa pari viikkoa sitten Hallinto-oikeudesta tuli päätös. Mm. kaupunkibulevardit torpattiin, ainakin osittain, ja Vartiosaaren rakentamissuunnitelma kaatui.
Huh, ainakin pieni hengähdystauko tämän upean saaren kohtalossa.
Suosittelen lukemaan blogia Sivusilmällä, sieltä saat runsaasti asiallista tietoa näiden huudien kaavoituksesta yms. 

Kaksi blogikirjoitusta olen Vartiosaaresta kirjoittanut, tässä  ja tässä osa 1. .

Kesän ja syksyn 2016 aikana kuljimme Narratiimin kanssa Itä-Helsingin luonnossa ja niistä työstettiin 'Rajaton paikallislehti' Skutsi huutaa, joka julkaistiin keväänkorvalla 2017. Kirjoitin siihen 'Minun mennyt metsäni; Kannon kertomaa' ja Vartiosaaren puolustuspuheen, jonka nyt julkaisen tässä teillekin luettavaksi. Se oli lehdessä suomeksi, slangiksi ja englanniksi, jätän tuon enkun nyt tästä pois.
Sen verran selvennän tuota ensimmäistä kappaletta, että siinä on puhe Pasilan konepajan alueen uusista asuintaloista, joidenka asuntoja tuolloin myytiin.

 

Ikigaltsi palasiks?

Grynderi byggas Valkkaan nyyan alueen vanhalle tehdasalueelle. Mainos:

”Tällainen alue syntyy vain kerran sadassa vuodessa.”

Ku noi talot tulee gamloiks ja spragaa nii kyll siihen voidaan taas bygata nyyat haussit.

Mutt Vartsari, siis se skutsi ja galtsit, sitä ei voi saada takas jos se pamautetaan taivaan tuuliin ja bygataan pari himaa niille kellä on varaa bungaa niistä.

Saari synty ”miljardi vuotta” sitten ja sellasta erikeeperiä ei oo keksitty jolla se voitais liimata kasaan ku se on pantu palasiks.

Bulit jäät kulki yli ja teki saarelle muodot, meri sliippaa rantagaltseja edelleen.

Skutsi elää omaa elämäänsä niinku sen kuuluu, puut delaa ja murkut, madot ja fogelit saa siitä safkaa, ja uus puu kasvaa.

Korkeelta bärtsiltä on ikiajat tsiigattu skönelle, brennattu eldistä ett joku botski ajais stebuille, hiffattu ohi skiglaavat viholliset ja frendit.

Tää on sellanen saari ja mesta ettei kenenkään fyrkat riitä bungaamaan sitä hintaa mikä täll on. Näitä galtseja ja skutseja ei saa takas sadan vuoden kuluttua, ei koskaan, jos ne nyt uhrataan snadin populan asuttavaks.

Sama suomeksi:

Uhrataanko ikikallio?

Rakennusyhtiö mainostaa:” Tällainen alue syntyy vain kerran sadassa vuodessa!” Ehkäpä sadan vuoden kuluttua samalle paikalle taas synnytetään uusi alue. Tuo paikkahan on jo olennainen osa asuttua kaupunkia, ollut sitä jo kauan.

Saari halutaan nyt asuttaa. Vartiosaari, hieno ja ainutlaatuinen osa kaupunkia ja sen saaristoa. Jokainen saari ja metsä on ainutlaatuinen.

Saari syntyi ”miljardi vuotta” sitten eikä sitä voi synnyttää uudestaan, ei sadan eikä miljoonan vuoden kuluttua.

Jääkausi muokkasi sitä ja meri edelleen hioo sen rantakallioiden muotoa.

Sen metsä elää elämäänsä luonnon kiertokulun mukaan. Eläimillä, pienillä ja suurilla, on siellä kotinsa. Ihmisillä luontopolut, huvilat ja pienet viljelyksensä.

Näköalakalliolla voi katsoa samaa aavaa merimaisemaa, jota täältä on sadat vuodet katsottu, pidetty vartiota vihollisten varalta, tulilla houkuteltu laiva haaksirikkoon tai harhautettu vihollinen toisaalle.

Rannalla voi uida, antaa jalkojen nauttia hienon hiekan ja silokallion pehmeydestä.

Metsän vihreys rauhoitta ja virkistää mielen.

Tämän saaren arvoa ei voi rahalla mitata, vähäiset ovat rakennusyhtiön pennoset ikikallion maksamisessa. Räjäytettyä kalliota ei saa takaisin sadan vuoden kuluttua, ei koskaan.

KS

Hrrrr, se on talvea tämä

Meri on jäätynyt, ainakin rannan tuntumassa voi kävellä ja sivakoida ja koirat tykkää juosta äärettömyyksiin;)

Viime viikolla kiinalaisilla oli uuden vuoden juhla ja Keskuskadulla oli kaikenlaista häppeningiä. Jäästä veistettiin horoskooppieläimet. Joitain vielä tehtiin niin en keskeneräisiä kuvannut.

Nyt alkoi Koiran vuosi ja . . .

Kukko luopui vallastaan . . .

Mun terassille tein nyt ensiavuksi pienen verkkovirityksen, joka toivottavasti hämää Uskoa niin ettei se hyppää aidan yli. Hyvin se on terassilla viihtynyt pakkasesta huolimatta. Onhan sillä oma ulkopesäkin.

Kaksi viikkoa nukuin sekalaisilla pehmikkeellä lattialla ennenkuin sain uuden sänkyni. Halusin siihen päiväpeitteen, jossa olisi sopivia värejä. Vaan ei Eurokankaan valikoimasta löytynyt mitään kivaa. Myyjä sitt muisti, että tuolla häkissä on yksi kangas, ja kas-kas, sehän oli sama mistä tein jo pöytäliinan isoon pöytääni (jota siis ei enää ole). Noh, ostin vihreätä ohutta peittokangasta ja tätä kukallista reunoiksi. Olipas kiva ommella uudella pöydällä ja lopputuloskin on sopiva ja hyvä. Pöytäliinasta ompelen tyynynpäälliset kunhan kerkiän.

Usko se taas keksi ihan itse ajankulkua: jostain se tunki itsensä päiväpeitteen alle! Siellä se viihtyi pitkään.

Tykkään kyllä saunoa mutta yhdelle ihmiselle sen lämmittäminen on aikas turhaa. Tässä asunnossa kaappitilaa on tosi vähän niin tein saunasta vaate- ja tavaratilan. Sulakkeet laitoin jo heti muuttaessa pois päältä. Ovella on verhona muinoin virkkaamani kokoelma merellisiä kuvia, tämähän oli teltalla itikkaverhona (alimpana on kaloja, ne ei nyt näykään tässä).

Maria oli ensimmäinen 'vieras' uudessa kodissani. Toi tullessaan leivokset, ja kukat joita Uskokin tykkää maistella.
KS

Hyvää ystävänpäivää

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille tutuille!

Kiitos ystistoivotuksista ed.postin kommenteissa.

Kuvassa on enää yksi suklaarasia, toisen vesijumppakaverilta saadun söin jo! Maija-systeriltä sain myös kukkarahaa ja sen käytin rönsyliljaan ja mehikasviin, joka on "kookoksen" kuoressa. Siitä meni vähän rahaa vähäosaisille lapsille, ehkä. Kokodama Collection näin vakuuttaa.

Ja kuvan sukat on neulottu Piko-systerille kotisukiksi. Edelliset on kulutettu puhki. Ihan ystispäiväksi eivät ehtineet sinne asti mutta tänään menevät postin kuljetettavaksi.

Lankana Maija, vajaat 100 grammaa kolmosen sukkiksiksilla Lankamaailman Modernit Klassikot vihkon ohjeella.
KS

Putkisukat saajiensa jaloissa Tahkolla.

After-Ski-Socks

Tämä lankaostos oli esillä pari viikkoa sitten. Nyt ne on neulottu! Niistä tuli 5 paria putkisukkia.

Englannista Tara ja perhe tulivat tänne hiihtolomalle, Tahkolta vuokrasivat majan. Ajattelin, että siellä olisi kiva iltasella lämmitellä varpaita villasukissa. Vaan kun en tiedä kunkin jalankokoa niin neuloin yhden-koon-sukat.

Lanka: Janne, kerä/sukka
Puikot: 4.0 hiilikuitusukkiksest
Malli: silmukoita 48, 2o 2n joustinta koko matka, kärjessä leveä nauhakavennus.

Ystävänpäiväkin sattuu tälle viikolle niin onhan tämä sellainenkin muistaminen, ja mukana asianmukainen saatekirje;)

HOX! Mulla on ylimääräisenä kaksi nahkaista Iskun nojatuolia, noin vuodelta 1990. Musta on hyvässä kunnossa, persikanvärinen vaatis varmaan uuden päällisen kun Usko on siihen kyntensä laittanut. Nämä saa omakseen hakemalla pois. Laitan kuvan jos kiinnostusta löytyy (nyt en viitsinyt mennä kellariin kameran kanssa).
KS

Kauluri

Ekan kerran käytin tätä Frida Fuchs lankaa. Onpas pehmoista ja mukavasti kulki puikoilla. Tästä piti tulla sormikkaat mutta kaulurin tarve ja kaulalle sopiva lanka muutti langan käyttötarkoituksen. Hyvä näin. Lämpöiseltäkin tuntui uusi kauluri, pakkasta ei tosi paljoa tänään ollut kun piipahdin Kökkelissä eli Kauklahdessa. Junalla menin Maija-systeriä pikaisesti tapaamaan, Länsi-Metroon en mene, en. Junalla pääsen mukavasti ja nopsaan ja Saunlahteen tästä bussilla ei kestä kauaa.

Lanka: Frida Fuchs, hand dyed yarns from Berlin. 100% superwash merino, kulutus 56 grammaa
Puikko: HiyaHiya pyörö 3.0 mm
Malli: Warm/Cool cowl, ilmaisohje Rav. Muutoin ohjeen mukaan mutta aloituksessa 120 silmukkaa, mikä olikin hyvä arvio, halusin kiristämättömän kaulan. Tämä on nyt ok, ehkä 110 silmukallakin ois pärjännyt.

Olen tämän mallin neulonut aiemminkin. Nyt tein lyhyemmän.

Kiva malli joka on erilainen puoliltaan. Neuloessa nurjana puolena oleva on päälipuoli näin valmiina.

Kiitos kaikille kommenteista muutto/uusi koti aiheeseen. Nyt ollaan jo hyvin kotiuduttu ja tavarat ovat löytäneet paikkansa. Vielä kun saan sängyn loppuviikosta niin sitten on hyvä.

Osoitteeni muuttui siis vain asunnon numerolla, eli 1 B 13.

Usko on jo keksinyt, tai siis hyvin haistaa, missä kaapissa on herkkunamit:)

KS

Uusi koti

Viikko sitten maanantaina sain tietää, että saan pienemmän asunnon samasta rapusta alakerrasta. Keskiviikkona sain avaimet ja lauantaina illansuussa oli vanha asunto tyhjä ja siivottu. Uudessakin oli jo melkein kaikki paikoillaan ja nyt alkaa olla vain hienosäätöä. Eli tosi nopsaan kaikki kävi ja hoitui. Siis 54 neliöisestä kaksiosta 41 neliön yksiöön terassilla.
Joka ikisen tavaran ihan itse siirsin kerrosta alemmaksi. Vain kirjahyllyt ja perintökirstun kävi Ville pikaisesti kantamassa.

Ikean pieni "nokkakärry" ja syksyllä Pahvi-Paavosta pelastamani tukeva Pelikan-laatikko sekä kestokassit olivat kova sana tässä muutossa.

Kierrätyskeskus kävi noutamassa isot ylimääräiset tavarat. Esim." Pyöreän Pöydän Puikottajien" kokoontumispöytä on nyt mennyttä, vaikk eihän ne olleet aikoihin kokoontuneetkaan.

Tässäpä tärkeimmät uutiset tällä kerralla.

Kuulumisiin,
KristiinaS