Messuterveiset

Kävin lauantaina Erjan kanssa messuilla stadissa, Tampereelle en ole menossa. Kädentaito-osasto jäi katsastamatta kun siellä luettelon mukaan oli niiiin paljon vain askartelua yms.
Metsä-messuilla oli monta kivaa osastoa ja mielenkiintoista tietoa saatavilla.
Lemmikeissä katsottiin koirien Ralli-Toko-esitys. Koiran kanssa voi siis harrastaa moniakin asioita eikä vain käyttää sitä tarpeillaan ulkona.
Kymenlaaksolaisia yrityksiä oli sekä matkailu- että ruoka-aloilta. Monia herkkuja maisteltiin ja ostettiinkin.
Paras anti tällä kerralla oli Outlet-Expo hallissa. Molemmat saimme sinne jokusen euron käytettyä. Jo ennen Lontoon matkaa olin haaveillut matkalaukusta vaan en raaskinut ostaa.
Nyt sellainen sattui kohdalle erityisen sopivaan hintaan ja värikin on upea. Kaverille kans, eli me molemmat lähdimme messuilta matkalaukkua vetäen.

Sen sisällä oli hyvä tuoda kotiin muutkin ostokset;)

Inkiväärimaustettua Halvaa, valkosipulista oliviitahnaa, eurolla punainen pipo, löylytuoksuja, runsaasti makoisilla siemenillä höystettyä näkkäsiä, tomaattiveitsi, salaisuuksia ja ilmaisia postikortteja.

Ei Uskokaan jäänyt ilman messutuomisia: Sheban kolme näytepurkkia piti maistella jo kantta nuolemalla ja maistuihan se pateekin ihan hyvin.

ELMA- osastolla oli monta kivaa eläintä, komeita kanoja, rumia kalkkunoita js söpöjä kilejä.
Vaan tärkein niistä on Suomenhevonen! Tässä eräänä päivänä kuulin radiosta kuinka kanta on pienentynyt uhkaavasti ja siihen olisi puututtava. Kaikenlainen hevosharrastus on nyt suosiossa ja todennäköisesti kasvaa entisestään. Ainutlaatuisella Suomenhevosella olisi paljon käyttöä tässä buumissa. Ja ennenkaikkea tämä hieno hevosrotu tulisi säilyttää elinvoimaisena ennekuin on liian myöhäistä. Suomenhevosen puolesta voit allekirjoittaa adressin täällä *klik*

KS

Aistien ravintoa

Olipa taas kiva ja antoisa torstai päivä.
Metron rullaportaissa tapasin Minnan. Käveltiin vähän matkaa yhdessä ja höpöteltiin niitä näitä, ja asiaakin. Kiva ykskaks yllättäen nähdä tuttu ihminen kaupungin vilinässä.

Ruumiinravintoa

Kaivokadulta Perunatorille menevään käytävään avattiin eilen uusi ruokapaikka Splizzeria. Juu, nimi on outo mutta 'spliz' on puolikas ja nimenomaan puolikas pizzaa niin johan nimi aukeaa. Siellä siis voi ostaa kaksi puolikasta eri makuisina tai samankin jos niin haluaa. Tai sitten puolikkaan pizzan ja toiselle puolelle lautasta salaattia. Jezz. Just mulle sopiva yhdistelmä. Salaatti oli maukas ja raikas, pizza ehkä hieman vaatimattoman makuinen, mutta Salon ravintolan arvosteluissa kyllä kehutaan myös pizzaa. Seuraavalla kerralla otan maustetumman, vaihtoehtoja löytyy joka makuun.
Tällainen on jo Salossa ja Turkuun avataan joulukuussa. Paras pointti tässä on se, että Splizzeria on ihan supisuomalainen yritys, ei mikään kansainvälinen ketjuruokala.
Sisustus on yksinkertaisuudessaan kaunis.

Hengen ja sielun ravintoa
Eilen oli taas konsertti-ilta. Ohjelmassa: Modest Musorgski: Intermezzo in modo classico /Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 2/ Pjotr Tshaikovski: Sinfonia nro 4. Aivan mahtava kokonaisuus. On se vaan niin upeata nähdä soittajat ja soittimet ja kapellimestari.
Christian Vásquez oli kertakaikkisen hyvä mestari, jota oli ilo katsella. Mutta tämähän on vain mun maallikon mielipide, toisin kirjoittaa HS:n arvostelu;)
Konsertissa on kiva joskus silmillä ja korvilla poimia esiin yksittäinen soitin, kuulla ja nähdä sen ääni. Nyt onnistuin kokemaan fagotin, usein se näyttää olevan äänessä mutta sitä on vaikea erottaa kokonaisuudesta.
Joseph Moog ja Steinway soittimenaan oli korviahivelevää kuunneltavaa ja sormien sukkela liike koskettimilla oli uskomatonta.

Silmäniloa
Mun uusi ihana käsilaukku, väriläiskä sateisessa marraskuussa (punaisen sadeasuni lisäksi).

Sain tämän Annanlta kiitokseksi muuttolaatikoiden purkamisesta. Tää on niin just mun väsky. KIITOS, Anna.

Suu makeaksi! Nyt on tosi hyvä suklaauutuus: Da-Capo Cappuccino! Nami-nam-nam.

KS

Katu-uskottava?

Sataa ja tuulee. Pimeätäkin on. Menen kuitenkin ulos.

Uudet, vastaneulotut punaiset sormikkaat oli koekäytössä. Just hienot ja istuvat hyvin käteen. Lankana OnLine Supersocke, puikot 2.5.

Pitkän Rukka Marilyn kaupunkisadetakin ostin loppukesällä. Se on hyvä ja hengittävä, ei hiosta niinkuin ne paksummat sadetakit.
Kumisaappaatkin on kuin uudet. Mennä viikolla pesin ne Marseille-saippualla ja sitt laitoin hoitoainetta. Niih, kannattaa kalliista kumppareistakin huolehtia.

Mukavaa marraskuuta kaikille.
KS

Villasukkia

Sukkia neuloin jämälangoistsa jo alkukesällä mutt on jäänyt bloggaamatta. Sitt kuvatkin ehti tuhoutua mutta sukat oli vielä kotona niin sain kuvattua uudestaan.
Lankana kaikissa on Janne/Ville.
Nää on mun mielestä Ms Rumasukat, ei oikein natsaa raidoitus ja kokonaisuus on outo. Koko noin 37.

Pikkupojan kokoa olis nämä.

Näihin on ihan ostettu lanka ja koko 43 sukat on jo postitettu Patrickille syksyä piristämään. Näistä jäi taas vähän jämää ja ehkä lapaset neulon jollekin annettavaksi.

Rauhaisaa pyhäinpäivää kaikille lukijoille.

KS

Sormikkaita

Ystävä vihjaisi tarvitsevansa sormikkaat. VillaLankasta löytyi just kiva ja lämmin alpakkalanka. Puodin sohvalla selasin vanhoja lehtiä ja ohje löytyi Kauneimmat Käsityöt -lehdestä, mutta mikä vuosi/numero ei nyt näy tässä kopiossani. Tästä asiasta olen jo joskus marissut, että eikö sivulla olevan logon viereen voisi painaa myös lehden nro/vuosiluku.

Palelee ne omatkin sormet. Englannintuliaislangasta neuloin palmikkosormikkaat vanhalla Navian kynsikäsohjeella.

Ranne on auki puoleenväliin ja siinä on napit.

Neuleliivin ohjetta googlatessa jouduin Novitan sivuille. Siellä pisti silmään yläpalkin otsikot, sivun nimenä Novita Knits ja jokin jäsensivu nimellä I Knit! Tämä I Knit on juurikin se lankakauppa Lontoossa, josta tuon sormikaslankani ostin. Eikö tuo Novita koskaan keksi mitään ihan omaa?
KS

Vielä pari riviä Lontoosta;)

Yllä Lontoon uudempia rakennuksia.
Sen verran vielä haluan kertoa Lontoosta, että siellä oli todella siistiä. Tuskin mitään roskia kaduilla, ei sylkyklönttejä tms epämiellyttävää. Eikä tupakantumppeja! Joka korttelissa oli roska-astia. Siinä oli molemmissa päissä aukko, jotenkin kierrätyskoodattuja mutta se ei ihan selvinnyt mikä järjestys niissä oli. Ja astian keskellä oli Tuhkakuppi/tumppisäiliö! Erinomaista.
Ilmeisesti siellä on enemmän itsestään selvää, että roskia ei vain pudoteta kädestä kadulle, koska en kuitenkaan nähnyt siistijöitä.
Tosin siellä on aika erikoinen talojen roskisten tyhjennys: kaksi kertaa viikossa roskalaatikot tyhjennetään ja missä ei ole roska-astiaa niin roskapussit jätetään kadunvarteen, kuitenkin max puoli tuntia ennen ilmoitettua tyhjennysaikaa! Pusseja sitten oli kasoittain kadulla kun eihän ne roskisautot just sillä ilmoitetulla kellonlyömällä paikalle osu. Ravintolat kyllä joka ilta laittoivat jätesäkkinsä kadulle, ne siitä yön aikana häipyivät. Mutta ei ollut variksia ja lokkeja heti repimässä pusseja auki. Eikä kaiketi rottiakaan;)

Kaikki ihmiset olivat ystävällisiä, kaupan kassat, matkustajat metrossa ja bussissa, portaissa ja kaikkialla. Jos joku tönäisi vahingossa niin heti pyydettiin anteeksi, silleen kohteliaasti eikä vaan urahtamalla "sori" tms. Eikä se ystävällisyys ollut mitenkään imelää tai teennäistä vaan tuli ihan luonnollisen aidosti. Metroaseman portaissa yks mies kantoi mun matkalaukun ylös. Ja siitähän ei ollut hänelle mitään vaivaa vaan se oli ihan "pleasure".

Stadin metrossa kun katson ympärilleni niin kymmenestä ainakin kahdeksalla on puhelin tai muu laite näpeissä tai korvalla. Ja kadulla on niitä yksinpuhelijoita;) Mutta ei Lontoossa, ei ollut kansa mobiililaitteiden pauloissa.
Paljon olisi opittavaa ja sivistymistä täällä.

Kässämessujen Aleksandra Palace oli korkean mäen harjalla ja sieltä oli huikea näkymä alas kaupunkiin. Muutama tornitalo kuvassa pilvien seassa häämöttää.
Messuilla ei siis näkynyt mitään uutta ja mullistavaa, lankaa taikka tekniikkaa tai mitään muutakaan huomionarvoista vaikka paljon nähtävää olikin. Ihan kaikkea en varmasti nähnytkään tai huomannut. Olin jo kotona laittanut listan niistä kojuista jotka halusin nähdä ja vain pari jäi löytymättä. Mitään todella edullista en löytänyt, samoissa oli hinnat kuin täälläkin. Noh, ehkä ostamani puikot oli pari euroa edullisemmat, ja ainakin Arja teki edullisen lankaostoksen. Ehkä siis jotkut spesiaalijutut oli edullisempia. Olis pitänyt tietää mitä hakee ja millä hinnalla kannattaa ostaa. Mutta oli se kiva reissu eikä ostokset olleet pääasia.
Tässä vielä asunnolla kuvattuna messusaalista:

Ja mun ostokset kotona kuvattuna, taisi näistä jo kuva ollakin eikä kaikki pöydällä oleva tosiaankaan ole matkalta tuotua.

Kuten huomaatte niin mun kone on taas tositoimissa. Ville tämän tyhjensi ja putsasi ja asensi uudestaan. KIITOS VILLE! Ehkä se tuliaisviski kattaa vielä tämän vaivan, kissanhoidon lisäksi;) Huomatkaa: uskalsin kirjoittaa tuon alkoholijuoman, siitä kun on ollut puhetta että tuommoista ei saa kirjoittaa, saattaa olla jotain mainontaa, heh heh ja voi voi . . .

EDIT: Messuilla oli muitakin täkäläisiä kävijöitä, Ristiin rastiin -blogissa http://www.ristiin-rastiin.fi/on kaksi kirjoitusta ja kivoja kuvia. Hääräämöläinen on myös raportoinut messuista.

Kommentointilootaan olen nyt laittanut sen ns. sanatarkistuksen. Toivon, että siitä ei ole liikaa vaivaa vaan jaksatte ne muutamat numerot näpytellä ja kommentoida, ainakin silloin tällöin.
KS

Älä tee niinkuin minä tein!

Sähköpostiin oli tullut viesti: You have received a voice message. Tai jotain tuon tyylistä siinä oli. Ja jossain kohtaa luki jopa Microsoft. Ja oli siellä Firefox-logokin yms. Ei mitään muuta outoa kuin se, että en tiennyt kuka sen on lähettänyt. Mutta aina ei voi tietää.
Joskus mulle puhelimeen tulee Multimedia-viesti, enkä niistäkään tiedä kuka on lähettäjä. Puhelin ei niitä näytä vaan tietsikalla mun tarvii nekin katsoa.

Oltiin just yks päivä puhuttu puheviesteistä. Ja sitt mä pönttöpää luulin saaneni sellaisen. Mikään kello ei kilahtanut ja varoittanut.
Niinpä sitt menin ja avasin postin ja vielä sen liitetiedostonkin. Ja siinä se sitt oli, sillä nanosekunnilla kaikki kuvat ja tiedostot ja mitä nyt koneella olikaan, niin gryptattiin niin ettei niitä voi avata, lukea, katsella - kertakaikkisen tuhottuja.

Pöpö teki jopa sen, että aina koneen avatessa selaimen aloitussivuksi tulee huijareiden "sivu".
Tämä on sellainen kiristysjuttu. Maksa tai  . . . ja vaikk kuinka maksais niiin ei ne sitä salausta (gryptausta) kuitenkaan avaa. Roistot ja terroristit kerää rahaa viattomilta ihmisiltä. Jonkunhan on kuitenkin maksettava jos on tosi korvaamattomia tiedostoja lukittu. Niih.

Näitä on ilmeisesti muutamia liikkeellä, ihan tuore ilmestys tämäkin, löysin lehtiartikkeleita, mm. tässä link kliks.

Mä oon aina ollut supervarovainen näiss jutuiss, en seikkaile netin kummallisilla sivustoilla enkä jätä yhteystietoja, en oo ostanu ku parista varmasti tiedetystä nettikaupasta, yms. mutta tekevälle sattuu, ei voi mitään.

Mua harmittaa yks kuva: se kesällä otettu joulukorttikuva!
Sitä ei nyt ole missään tallessa! Parisataa kuvaa olin yhdestä kivestä ottanut, seulonut noin sata pois ja jättänyt noin sata mistä vielä piti valitsemani Se Joulukorttikuva.
Ei ole ei tuu joulukorttia tänä vuonna. Monta vuotta oon kesällä korttikuvan ottanut niin en mä vaan voi nyt jotain "kunhan on kuva" korttia lähettää. Sorry.

Olkaa varovaisia  netin kanssa.

Tää aparaatti menee nyt tyhjennykseen ja silleen. Palaan linjoille sitt joskus, tietty toivottavasti mahdollisimman pian.

KristiinaS,
synkkänä kuin Lontoon taivas eräänä päivänä

Lontoolainen salapoliisi ynnä muuta

Tietysti Sherlock Holmes museo oli nähtävä. Ja hyvä niin, koska tämän vieressä oli Beatles kauppa, josta jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin.

Heti Baker Streetin asemalta ulostullessa on patsas vastassa.

Kaiteella on hatut, kumpaakin mallia, jotta voi kuvata itsensä asiallinen päähine päässä. Me ei kuvattu, mä en halua kaikenmaailman täit hiuksiini;)

Talossa on ziljoona kivaa, kaunista ja vanhaa tavaraa joita etsivä on työssään käyttänyt.

Ei sentään puucee mutta puinen vessa kuitenkin.

Verenpainemittari

Olisko mrs Hudsonin rukki?

 Asekätkö

 

"The man with the twisted lip"

Päähenkilöt ja kalmo

Baskervillen koira

Just samanlainen kulmahylly mullakin on ollut!

Karhuherra Paddington tarinan karhu on jätetty Paddingtonin asemalle lappu kaulassa "Please, take care of this bear".

Asema oli aivan meidän huoneiston vieressä, olisi pitänyt sinne mennä aikaisemmin eikä viimeisenä päivänä. Siellä nimittäin oli herkullisia ruokakioskeja ja M&S ruokakauppa. Parempia aamiais- ja iltapalaleipiä sieltä olisi saanut kuin lähikadun minikaupoista. Noh, kaikkea ei voi saada eikä aina voittaa. Ensi kerralla oon viisaampi.

Veteraanien rahankeräys, annoin roponi ja small talkin jälkeen myös pusut poskelle kaikille;)

Meillä oli kotina huoneisto "Paddington One", yksi makkari ja kylppäri ekassa kerroksessa, tokassa keittiö-olohuone ja kolmannessa makuuhuone ja kylppäri ammeella, jossa Arja ahkerasti liotti itseään. Sijainti oli tosi hyvä ja hinta edullinen. Varustuksessa on parantamisen varaa, josta jo palautetta lähetin, mutta hyvin näinkin pärjäsi.
"Mews" tarkoittaa ilmeisesti umpikujaa, koska mews' eja oli useampia tälläkin alueella.

Hormeja on riittävästi;)

"Kotikatu" kauppoineen

Portista ulos ja kotimatkalle.

Gatwick

Hyvin hoidettu Usko valtasi matkalaukun, ilmeisesti sanoen: "et kyll enää mee mihinkään!"

Villelle kiitos kissanhoidosta!

Lämmin kiitos matkaseurasta Katjulle, Arjalle ja Merville.

Nyt blogi hiljenee epämääräiseksi ajaksi = tietsikan täydellinen puhdistus ja alkuasetuksiin palauttaminen. Myös kaikki muu tietsikaa vaativa toiminta on jäissä eli älkää lähettäkö tärkeitä kutsuja kivoihin paikkoihin sähköpostilla.
KS