Tallinnassa kesän lämmössä

Kun LeaP vihdoin kotiutui stadiin vietettyään ihan koko kesän mökillään niin mehän mentiin heti Tallinnaan. Ei me tolla purjealuksella menty mutta kaunis laiva ja kiva kuva. Aamusumuinen stadi jäi taakse ja Tallinnassa olikin ihan hellepäivä.

Wool&Woollen lankakauppa on muuttanut! Facebookista voit seurata tilannetta, siis milloinka saavat kaupan avattua. Sehän oli Tartu mnt:n varrella pienen pienessä talossa. Nyt se on kadun toisella puolella ja isommassa valoisassa tilassa. Kauppa ei vielä ollut auki mutta sen verran pääsin sisälle piipahtamaan, että sain toivotettua onnea uudelle myymälälle. Kyllä Eve vaikutti tosi iloiselta ja tyytyväiseltä, kunhan vaan kaikki lankakerät löytävät uudet lokeronsa. Tänne on nyt tosi helppo poiketa samalla kun käy Karnassa, ja ehkäpä monet uudetkin asiakkaat nyt löytävät tämän kaupan ja sen ihanat langat.

Kuvassa Lea ja mä W&W:n ikkunassa ja sen takana:)

Energia kohvikissa juotiin perinteiset päiväkahvit leivonnaisineen.

Mä en ollut pitkään aikaan kävellyt Muurivahetta enkä tiennyt onko siellä enää Jolleri-lankakauppaa kun siitä ei oo kukaan puhuntkaan aikoihin. Siispä jokin aika sitten poistin sen Tallinnan lankakaupat sivultani. Mutta Muurivaheella se edelleen on ja lankoja pullollaan.

Mulla on kirjastosta lainassa Tapio Mäkeläisen kirjat Tallinnan keskikaupunki ja Tallinnan vanhakaupunki. Mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Mulla oli se vanhakaupunki kirja mukanakin ja muutaman paikan siitä katsoinkin ku kohdalle osuttiin. Muureja tuli sit kuvattua.

Tämä kaunis metsäkauris patsas on kopio alkuperäisestä, joka on nyt museossa, koska se usein yrittettiin varastaa! Kuvanveistäjä Jaan Koort.

Yks' kaks tultiinkin sitten Balti Jaama torille. Oon siellä jo monta kertaa käynyt mutta aina vaan ihailen tuotteiden esillepanoa.

Torilta satamaan kävellessä nähtiin tosi, tosi paksu mustapoppeli.

Oli kiva reissu taas. Tallinna on aina mukava kokemus. Historiaa on joka askeleella. Nyt näitä Tallinna kirjoja selatessa on tullut mieleen, että pitäis varmaan joku kerta olla ihan parikin yötä tuolla ja nähdä monen monta mielenkiintoista paikkaa.

Paluumatka laivassakin sujui erinomaisen nopsaan hyvän ja monipuolisen keskustelun merkeissä vieressä matkustavien kanssa. Historiaa Novgorodista Napoelonin kautta Staliniin ja paljon siltä väliltä. Kirjallisuutta unohtamatta, ja elokuviakin ehdittiin käsitellä. Oli just sellanen keskustelu tuokio mitä mä oon kaivannu, ja kaipaan.
Jossain vaiheessa kuvittelin, että neuletapaamisissakin voitais jotain oikeasti keskustella mutta ei, kyllä ne useimmiten on vaan sellaista pintahöpinää 'mitä lankaa ja montako silmukkaa sulla on'. 

KIITOS Lea matkaseurasta ja allaolevasta päivän liikuntatuloksesta;)
KS

Yö puutarhassa

 

EDIT: Koillis-Helsingin Lähitieto lehden artikkeli lauantai-illastamme. KLIKS.
 
Lauantaina 31.8. vietettiiin Suomen luonnon päivää ja siihen liittyen kehotettiin Nuku yö ulkona.
Lauantaiaamuna löysin tiedon Urban Garden Night - tapahtumasta. Hylkäsin pessimistisen ajatukseni "en mä kuitenkaan enää mahdu". Otin positiivisen asenteen, yhteyden järjestäjään ja vienosti kysyin mahtuisko puutarhaan vielä yksi riippumattoilija? Juu, kyllä tuohon omenapuiden väliin vielä mahtu!! Jee!
Ei muuta ku rinkan pakkaukseen ja eväiden hankintaan. Tilaisuus oli siis periaattella omat eväät, talo tarjoaa kahvia ja teetä. 
Talon puolesta oli myös puolijoukkueteltta, johonka sai majoittua ne, joilla ei ollut omaa telttaa. Wau!
Siis joku ihan oikeasti halusi ihmisiä omaan puutarhaansa yöksi. Ja millainen kaunis paikka se olikin. Suojaisa rintamamiestalon piha. Pari tosi komeaa syyshortensiaa, suuri hopeakuusi, pari komeaa mäntyä. Hyvässä kunnossa oleva nurmi, joka kestää käyttöä. Ei perennapenkkejä tai perunamaata. Trampoliini talon lapsille ja sehän olikin koko illan kaikkien lapsien suosikkivehje.

Kolmen kesäkanan koppi, sieltä saa kolme munaa päivässä.

Etsi etana . . . pihan pienet sarvipäät ovat kanojen herkkua, paras herkku on kastemato.

Ja tietysti grilli, jossa illanmittaan paistui makkara jos toinenkin sekä kiehahti herkullinen nokipannukahvi, namskis.

Aamiaiseksi paistui omien kanojen munista munakasta.

Ja toisaalla isäntä paistoi muurikkalettuja aamun herkuksi:)

Urbaaniin tapahtumaan tuli myös 'Urban Nomad' omalla kulkuneuvollan;)

Läheinen Malmin lentokenttä tarjosi oheisohjelmaa, laskuvarjoja ja kuumailmapalloja näkyi.

Illan ehdottomasti paras ohjelmanumero oli kun emännän 'sisko ja sen veli' soittivat viulua ja kitaraa! Niin kauniita kappaleita, kuten esim. Niin kaunis on maa. (Kuvassa emäntä puhuu, ei laula vaik suu onkin just silleen auki;) )

EDIT: Tässä pieni näyte soitannosta.

Ja vielä siskonmiehen superhieno, upea lauluesitys: E. Leinon Nocturne, kitaran soidessa taustaa juuri niin herkästi kuin vain saattoi. Iso Kiitos laulusta! Hrrr, tämä kaunis muisto säilyy mielessä, kauan.

Todella kivan illan hämärän muuttuessa pimeydeksi kukin hiippaili makuusijalleen. Kaksi telttaa onkin jäänyt kuvaamatta.
Yöpyjiä oli 16, joista puolet taisi olla lapsia. Illassa oli mukana yht. 20. Myös emäntä ja perheen lapset yöpyivät teltassa. Ja yksi tai kaksi lasta nukkui trampoliinin päällä.
Isäntä nukkui ihan omassa sängyssään talon Pohjanpystykorva seuranaan. Koira oli joutunut olemaan koko illan sisällä kun pihalla oli niin paljon väkeä, että se olisi ollut ihan ihmeissään kaikesta touhusta. Tottakai se pääsi iltalenkille ja silleen ok hoidossa oli.

Kahvi-, tee- ja puurovedet keitettiin ulkona, kuten kaikki muukin toiminta oli pihalla, sisällä piipahdettiin vain vessassa.

Yhdessä seurueessa nuorille opetettiin trangian käyttöä.

Aamulla mulla oli tällainen näkymä hyttysverkon läpi: vanha ja suuri omenapuu, tai siis tietysti kaksi, muutama omena siellä taisi olla.

Tämä oli kyllä niin erikoinen ja hieno tapahtuma etten oikein osaa sitä kirjaimilla kertoa. Upea kokemus. 
Iso KIITOS Laitalan perheelle! Kiitos, että avasitte puutarhanne tuiki tuntemattomalle, ja toisellekin. Muut taisivat olla ainakin jonkun mutkan kautta tuttuja. 
Kiitos kaikille mukana olleille. Erityiskiitos musiikista ja laulusta <3.


KS

Hiidenkouru

EDIT: YouTube video, jossa geologin haastattelu.

Päivän puheenaihe täällä Itä-Helsingissä on jääkauden muovaama Hiidenkouru, joka on jäämässä Raide-Jokerin alle. Tai siis ei jää alle vaan räjäytetään taivaan tuuliin.

 
Hiidenkourun puolesta puhujat ja puolustajat eivät mitenkään vastusta Raide-Jokeria, vaan haluaisivat sen linjausta hieman siirrettävän, tai vaikka kavennettavan baanaa tai kasvikaistaletta, jotta tämä hieno kallio säilyisi myös tuleville ihmisille katsottavaksi ja koettavaksi. Hyvällä tahdolla tämäkin onnistuisi.

Tästä on, luemma, jo otettu talteen virtuaalimateriaalia, jotta se voidaan tulostaa 3D-malliksi, joka sitten jää tulville sukupolville katsottavaksi. Pah, eihän se ole lainkaan sama asia kuin olla tässä tämän kallion päällä, silittää sitä, kokea sen sileys, lämpö ja kylmyys, pehmeys ja kovuus, tuoksukin sillä on.

Hakusanalla Hiidenkouru Google antaa paljon vastauksia, joista halukas voi lukea lehtiartikkeleita ynnä muuta mielipidettä, en siis laita tähän enempää linkkejä kuin vain tämän insta-linkin ,josta näet parempia kuvia kuin mitä nyt itse onnistuin ottamaan.

 Paikalla olijoista vain jalkoja kun en maanantaina

kysynyt julkaisulupaa.

Maanantaina Herttoniemi-seura oli kutsunut paikalle muutaman asiantuntijan kertomaan asiasta ja meitä olikin toistakymmentä kiinnostunutta. Lisäksi paikalle tuli ja meni useita ohikulkijoita.
Siinä sitten päätimme tulla tiistaina hieman siistimään kourua ja ottamaan esille vielä hieman sen yläpäätä, joka selvästi siinä oli mutta turpeen peitossa. Innokkaimmat tulimme paikalle lapion, harjoin ja vesiastioin varustettuina. Oli se hieman huteraa ajaa fillarilla kun kyydissä oli 8 litraa hölskyvää vettä;)
Saimme tehtyä sen mikä oli suunniteltu ja muutama oikein kaunis muodostelma tulikin päivänvaloon.
Tämä kaunis kivilajien yhtymä löytyi jo maanantaina maata potkiessa.

Kuin myös tällainen outo mikäliekapistus, siinä on aika pitkä varsi raudoitusraudasta.

Kuten jossain kirjoituksessa kirjoitetaan niin tämä ei varmaankaan ole ainoa tällainen kourumuodostelma tällä alueella, missä on jo löydettynä useita hiidenkirnuja, mutta tämän tekee erikoiseksi se, että se on nähtävissä ja paikalle on helppo tulla. Niitä muita kouruja kun ei ole löydetty ja saattavat olla jossain vaikeassa paikassa.
Tässä on valmiina hieno havaintoesitys siitä, mitä jääkausi on saanut aikaan. Eikä näitä tietenkään ole useassa muussa maassa - Suomen kallioperä on ainutlaatuista!

Yksi paikalla olleista on lapsena laskenut tässä jäistä peffamäkeä.

Jääkaudesta en enempiä satuile muuta kuin että tässä siis on ollut jäätä noin 2-3 km paksuudelta ja sen alinen vesi ja hiekka ovat tämän kourun tähän hioneet.

Kaunista ja siistiä kallipintaa jäi jälkeemme. Tässä ikäänkuin sydän kohtaa sydämen, kalliossa tuo tumma kivi ja ylempänä turpeen reunus, kyllähän se ihan selvästi näkyy, eikö:)

Aikaa ei ole paljoa tämän pelastamiseksi, kunhan joku sanoo reiän poraajalle ja panostajalle, että 'ei vielä, odotetaans vähän'.
Ihan pakko on tähän vähän muokata viimeistä kappaletta kirjotuksestani 'Ikikallio palasiksi', jonka kirjoitin Vartiosaaren puolustamisen aikoihin:

Tämän saaren   kallion arvoa ei voi rahalla mitata, vähäiset ovat rakennusyhtiön  raideyhtiön pennoset ikikallion maksamisessa. Räjäytettyä kalliota ei saa takaisin sadan vuoden kuluttua, ei koskaan.

EDIT: Herttoniemi-seuran vetoomus pormestari Vapaavuorelle ja apulaispormestari Sinnemäelle. (28.8.2019)

Tämä kanto saa mennä, ei tarvitse suojelua vaikka kaunis tämäkin on.

KS

xx
EDIT: Hiiden kouru radiossa tänään torstaina 29.8. 2019:

Tänään haastattelu hiidenkouruun liittyen Yle Radio Suomessa klo 15 uutisten jälkeen.

PK-seudulla 94.0 Mhz, netissä missä vaan yle.fi/helsinki. / Paavo Häikiö
xx