Sataa, sataa ropisee

Niin satoi perjantainakin kun kaupungilla kuljeksin. Senaatintorilla oli Kainuulaiset esittelemässä maakuntaansa. Mä menin sinne varta vasten ostamaan Kainuunharmas-lankaa. Vaan mitä ihmettä! Sellaista ei ollut myynnissä! Ei langan lankaa, höh. No, ostin sitten ovenkolkutin palokärjen ja söin luomulihakeiton. Palopakärki on nyt täällä saaressa, jotta Suvikoijalle tulijat voivat sillä koputtaa ja ilmoittaa tulostaan.

Traktori, ei ainakaan mun pihalle tai minnekään;)

Tervahauta, poltettiin lauantaina

Tervakello

Hiljainen kansa. Luulin, että tämä on joku hautajaiskulkue tai peräti Oulun vauvasurma. Nuo "arkut" ovatkin penkkejä, mutta koska niissä on heinää pehmusteena ja satoi niin ne oli peitetty muovilla. Ehkä tuolle kansalle olisi voinut laittaa kesämekot päälle niin ei olis ollut niin synkkä.

Kuvien siirrossa on Iso Ongelma! Ylläolevat kuvat olin siirtänyt blogikuvien albumiin ja aiemmin, niin sain ne vielä näkyville. Allaoleviin teksteihin on kuvat olemassa, lisään ne sitten joskus.
Ongelma on korjattu, kiitos Ville.

KIP-päivä
Katju sai ns. ylipuhuttua mut blogikommentillaan ja siirsin saarenlähdön iltapäiväpaatilla tapahtuvaksi. Joukkomme aloitti Kippailun Snurresta. Siellä olikin pöytä koreana. Ulkomaalaiset neulojat olivat leiponeet maukkaita herkkuja. Yhdet oli isoäidin reseptillä leivottuja samantapaisia kun mun oliviipallerot, näissä oli oliivin tilalla saksanpähkinä.

Snurresta osa poikkesi Vihreässä Vyyhdissä, mä menin suoraan VillaLankaan. Pikaisesti hörppäsin kupillisen kahvia ja sitt menoks taas.

Saaressa
Ravintola ei edelleenkään toimi ns. kunnolla, eli aukioloajoista ei oo tietoa, ruokana on keittoa (10,00 mm. hernekeitto!) tai hampurilaista (16.90!)
Yleinen ilmapiiri on vähän nihkeä, esim. roska-astiat kerätään polkujen varsilta pois ja keskitetään muutamaan paikkaan! Siinähän sitten oudompi kävijä ihmettelee minne roskansa voi viedä kun astiat ovat harvassa.

Ihmeellinen luonto
Sitsontiaisia, koppiksia, tai mitä lienevät, on tänä kesänä todella paljon. Nämä kaksi kulkivat pitkään mun pihalla peräkanaa. Pienempi pyrki pitämään isommasta kiinni, jos lipsahti irti niin iso odotti kyytiläistään.
LeaP kommentoi näin: " Luonto on ihmeellinen, pääsit koppisten häitä seuraamaan, se isompi on ollut morsian ja se pienempi kiihkeä sulho."

Usko
Tykkää kiivetä puihin, saa se sen tehdä kunhan on oksaton puu kohdalla;) "Päästäinen päivässä pääsee päiviltä" on Uskon motto.

Päivitykset tulevat kuvattomina kunnes käyn mantereella ja Ville korjaa tilanteen. Tai sitten en päivitä ollenkaan!
(Tekis mieli sanoa pari rumaa sanaa . . .mitä mä teen tällä tekniikalla täällä metsässä kun se ei sitt toimi?)
KS

Tykkisluupin kastajaiset

Olipas hieno tilaisuus. Asiapitoisen puheen jälkeen aluksen kummi Jaana Pajunen kastoi tykkisluupin, tosin skumppapullon rikkoi miehekkäästi Johan Gullichsen.

Tämä hieno tykkisluuppi on rakennettu Suomenlinnassa eli Viaporissa. Kastamisen jälkeen seurasi wanhan ajan kunnialaukauksia aluksen tykeillä sekä Wanhan Warusväen tykillä ja musketeilla. Komeata oli, ruuti savusi ja tuoksui.

Satamassa oli myös komea Tre Kronor purjealus.

KS
EDIT: Metro-lehdessä on kuvia ja videoilla musketti- ja tykkilaukaukset.

Usko The Puukiipijä

Tiistaina aamulla Sipoon Kaunissaaressa koettiin toistaiseksi harvinainen eläimenpelas-tustoimenpide. Usko, maatiaiskissa (Felis catus), kiipesi salamannopeasti mäntyyn (Pinus sylvestris). Sopivalta korkeudelta, lue flexinarun pituuden päästä, löytyi mukava oksa, josta saattoi tiirailla tsirppejä uudesta näkökulmasta.

Välillä vähän asennonvaihtoa, josko näkyisi herkullisempia siivekkäitä.

Lopulta maisemat ja tsirpit oli nähty ja oli alastuloan aika. Ensi pientä suunnantarkistusta . . .

Mitenkähän tämä toimii? Pitäiskö peruuttaa?

Ei, ei se onnistunut niinkuin Strömsössä! Talutin juuttui siihen pienimpään mahdolliseen oksantynkään. Kissa piti kynsineen puusta kiinni juuri sen verran korkealla, että siihen ei ylettynyt millään korokkeella (lue: limsakori kun muuta ei ollut tarjolla). Talutin niin kireällä, että lukkoa ei saanut auki jos siihen pikkusen sormensa sai venytettyä.
No, ei hätiä mitiä, onhan Uskolla jo hyvä lisänimi "Houdini". Siispä kaikki taidota peliin ja kas! kissa vapautui ikävästä tilanteesta.

Paikalle kutsuttiin apuun pelastupartio - ei kuitenkaan Bernard ja Bianca -, vaan Antti ja Miikka. Talutin saatiin hienosti alas.

Sopii nyt katin rapsutella kaulaansa ja ihmetellä mitä tuli koettua!

Ehkä Uskolle pitäisi nyt antaa lisänimi V. Gustafsson, mutta toisaalta tässä meni todella pieleen turvaköyden oikeaoppinen käyttö. Ehkä tyydytään vain The Puukiipijä -nimitykseen.
Ja juu, kissalla on kaksi valjasta, pinkki ja vihreä, et näe harhoja. Puussa roikkuu se vihreä ja kaulanrapsutuksessa on pinkki, koska se vihreä oli vielä puussa;)
Päätän raporttini Kaunissaaren ihmeellisestä luonnosta tähän.
KS
ps. Iskias vaivaa edelleen, tänne tulo sunnuntaina oli oikea tuskien taival (kuten taannoisena keskiviikkona kotimatka, huh huh) mutta tänään on helpompi päivä.

Suvivirren aikaa

Paljon melua tyhjästä on tämä perinteikäs laulu kevään mittaan aiheuttanut. Toisenlaisilla sanoilla haluan toivottaa kaikille oikein hyvää kesää!

Jo pukkas glaiduu aikaa
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
nii hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa,
vek stikkaan perperin.

Taas nurtsit vihannoivat 
ja hiffaat fogelin.
Puut Pitskun huminoivat
Valgan ja Ogelin.
Nyt ei sun tarvii snäkkää
tai tinttaa humalaa:
Kyl ihmehommat järkkää
toi meidän Jumala.

Slanginnos Mikko Seppälä ja E.J. Kauhanen

Slangi.net sivustolta

hittaat kliffaa ajankulua!

KS

Tylsää

On keskiviikko 27.5.14 klo 14.30 ja hemmetin tylsää! Päivä on pilvinen ja viileä, pilvet eivät osaa päättää sataako vaiko ei. Mulla on joku selkälihas pahasti jumissa, ollut jo lauantaista asti, enkä pääse kunnolla liikkumaan. Onneksi mulla oli jo pari vuotta ollut säilöttynä hyvä merentuoma kepakko, josta sain tehtyä kävelykepin.
Aamupäivällä vaelsin katsomaan saukkoa mutta se ei näyttäytynyt. Sen sijaan näin vilauksen hylkeestä. Miten kulutan loppupäivän on vielä arvoitus. Kirja on luettu, käsityö on tylsä . . . .

Perjantaina ku tultiin tänne niin ekaks piti antami kissalle ruokaa vaan joku jyrsijä oli sen poissaollessamme haistanut ja pikkupikku hampaillaan sievästi nakertanut rasian rikki ja vielä paskonut mennessään tai ehkä jo tuota raskasta työtä tehdessään.

Lauantain aamupuhteena oli asentaa aurinkopaneeli. Jezz! Mä tein sen, ihan itse! Paneeli, akku, joku laite ja vielä yks toinen laite piti saada kytkettyä toisiinsa erilaisilla johdoilla. Niitä piti kuoria ja varmuuden vuoksi merkitä punaisiksi ja mustiksi. Naapurilta kävin varmuuden vuoksi katsomassa mihin väliin mikäkin laite kuuluu laittaa. Vähänks oon hyvä;)

Sunnuntaina yks kaks alkoi kuulua koikotusta, kurkiako? Ei vaan 30 laulujoutsenta laskeutui lepäämään ihan silmiemme eteen. Mun kamera ei tietenkään tallentanut niitä hyvin mutta kuva kuitenkin on tässä.

Kohmeisin sormin kirjoitti
KristiinaS

Lepää rauhassa, Sädis

Perjantaina 23.5.2014 oli rakkaan broidini siunaustilaisuus. Koville otti mutt kyllähän siitäkin selvisin, vaikka muistotilaisuudessa jäi muistelut kertomatta. Pienenä kutsuin broidia nimellä Poppe, koska en osannut sanoa Seppo.

Broidi, Sädis, oli osa suomirockin historiaa, mukana alusta asti. Toivottavasti sitä on kirjattuna muistiin muuallakin kuin mainintana Jyrki Hämäläisen ja Jorma Huhtalan kirjoissa. Tässä muutama valokuva Sädiksen omista lehtileikkeistä sekä niiden yhteyteen Sädiksen kirjoittamat tekstit, (kuvat näet hieman suurempina klikkaamalla niitä tässä linkissä). Paljon, paljon muussakin Seppo oli mukana mm. Lions-toiminnassa.

"Ensimmäisen orkesterin kokosin -50 luvulla koulukavereideni kanssa. Jazzi oli "poikaa" ja niinpä stanradreja harjoiteltiin ja opittiinkin levyjä kuuntelemalla, sekä jameihin kokoontumalla. Siitä se lähti. Keikkailu aloitettiin tietenkin kouluhipoissa. Iskelmiäkin kyllä "pitkin hampain" soitettiin ja koska jengi tuntui diggaavan jazzahtavasti soitettuja iskusävelmiä, ohjelmistoa laajennettiin harjoittelemalla muutama valssi ja beesamemuutso. "Vanhatkin" opeteltiin."

"Ja sitten tuli Rock and Roll! Nuoriso vaati rokkia. Niinpä kehitttiin raju tuttifruttimeininki ja lavashow. Jyrki Hämäläinen kirjoittaa kirjassaan "Tähtein tuska ja kimallus": Seppo "Särkkä" Sädevuo oli Suomen Jerry Lee Lewis, ensimmäinen rock-pianisti, joka möyri pianon päällä ja alla. Seppo Sädevuo oli ja on viimeisiä amerikkalaistyyppisiä persoonia Suomen showbisneksessä."

"Esiintymiset TesTV:n musiikkiohjelmissa, sekä mm. Ylen esimmäisessä suorassa TV-lähetyksessä Pasilasta, tekivät Seppo Sädevuon nimen tutuksi myös kotikatsomoissa, joita Helsingissä oli tuolloin peräti pari tuhatta."

"Esiintymistarjouksia alkoi tulla myöskin yleisille tanssipaikoille. Pitkäaikaiset kiinnitykset mm. Helsingin huvikeskuksessa, EXPO-hallissa, sekä kesäisin Linnanmäen tanssipalvijongissa (Rondo) ja ulkoilmanäyttämöllä kotimaisten ja kansainvälisten esiintyjien säestäjän loivat vankan pohjan tanssi- ja viihdemuusikon ammatille. Esiintymismatkat ovat ulottuneet myös ulkomaille: pohjoismaat, eurooppa, kaukoitä, USA."

POPPE, olit rakas. Näkemiin.

Broidi diggas tätä mun blogia, aina kehui ja muisti mainita siitä tutuilleen. Hänen kunniakseen tämä on ensimmäinen bloggaus, jonka kirjoitin ja lähetän eetteriin Kaunissaaresta.
KS