Usko The Puukiipijä

Tiistaina aamulla Sipoon Kaunissaaressa koettiin toistaiseksi harvinainen eläimenpelas-tustoimenpide. Usko, maatiaiskissa (Felis catus), kiipesi salamannopeasti mäntyyn (Pinus sylvestris). Sopivalta korkeudelta, lue flexinarun pituuden päästä, löytyi mukava oksa, josta saattoi tiirailla tsirppejä uudesta näkökulmasta.

Välillä vähän asennonvaihtoa, josko näkyisi herkullisempia siivekkäitä.

Lopulta maisemat ja tsirpit oli nähty ja oli alastuloan aika. Ensi pientä suunnantarkistusta . . .

Mitenkähän tämä toimii? Pitäiskö peruuttaa?

Ei, ei se onnistunut niinkuin Strömsössä! Talutin juuttui siihen pienimpään mahdolliseen oksantynkään. Kissa piti kynsineen puusta kiinni juuri sen verran korkealla, että siihen ei ylettynyt millään korokkeella (lue: limsakori kun muuta ei ollut tarjolla). Talutin niin kireällä, että lukkoa ei saanut auki jos siihen pikkusen sormensa sai venytettyä.
No, ei hätiä mitiä, onhan Uskolla jo hyvä lisänimi "Houdini". Siispä kaikki taidota peliin ja kas! kissa vapautui ikävästä tilanteesta.

Paikalle kutsuttiin apuun pelastupartio - ei kuitenkaan Bernard ja Bianca -, vaan Antti ja Miikka. Talutin saatiin hienosti alas.

Sopii nyt katin rapsutella kaulaansa ja ihmetellä mitä tuli koettua!

Ehkä Uskolle pitäisi nyt antaa lisänimi V. Gustafsson, mutta toisaalta tässä meni todella pieleen turvaköyden oikeaoppinen käyttö. Ehkä tyydytään vain The Puukiipijä -nimitykseen.
Ja juu, kissalla on kaksi valjasta, pinkki ja vihreä, et näe harhoja. Puussa roikkuu se vihreä ja kaulanrapsutuksessa on pinkki, koska se vihreä oli vielä puussa;)
Päätän raporttini Kaunissaaren ihmeellisestä luonnosta tähän.
KS
ps. Iskias vaivaa edelleen, tänne tulo sunnuntaina oli oikea tuskien taival (kuten taannoisena keskiviikkona kotimatka, huh huh) mutta tänään on helpompi päivä.