Kesäkuvia

Edelllisen postauksen retkiraclette sai kommentteja. Mä siis sain omani joululahjaksi Katjulta, joka oli sen jo viime kesän lomareissullaan ostanut Sveitsistä. Sieltä myös omansakin on peräisin. Teltassakin voi sadepäivänä herkutella juustolla:

Aina ei kuitenkaan sada, aurinkoisia päiviä on ollut muutama ja jopa riippukeinussa on voinut käsityötä tehdä:

Myös petivaatteet ja matot on tuulettava kun sää sallii:

Vaikka saaressa ollaan ja päivittäin ympäri kuljetaan niin retkellekin mennään joskus, otetaan eväät ja kaffetermokset mukaan, nautitaan:

Retkipaikalta maisema Vuosaaren satamaan päin:

Varjoja silokalliolla:

Stadissakin oon käynyt parikin kertaa. Ekalla kerralla tuli uudet kiharat:

 x x x

Tokalla kerralla kävin saattamassa saariystävän taivasmatkalle. Tilaisuus oli todella kaunis ja vaikuttava. Siitä on kirjoittanut PirjoW kaiken, hienosti ja kauniisti. En halua itse edes yrittää kirjoittaa asiaa uudestaan kun hän on sen jo upeasti tehnyt, tässä linkki: Jäähyväiset ystävälle.

x x x
Ehkä tapaan juuri Sinut, lukijani, lauantaina Jyväskylässä Toivolan pihalla. 

KS

Ystävä kylässä

Jee, tänään saareen tuli eka rohkea ystävä käymään: Katju! Kiitos käynnistä ja herkuista.

Tänne kulkee nyt tämä isompi paatti Marival II. Sen kiinnittyminen laituriin on usein pieni näytelmä, niin tänäänkin. Millään ei meinaa kulkuportti sattua laiturin rappujen kohdalle. Köysien kanssa oli erityisen hankala päivä, naapuritelttailija auttoi reippaasti laivan reelingillä taiteillen. Aplodit!

Tuliaispaketti oli tietysti kiedottu vihreällä nauhalla;) Vihreänkirjava "paketointikangas" on pyyheliina, käytän sitä vihannesten kuivaamiseen; äidin vanhat pyyhkeet ovatkin jo melkein kaikki puhkikulutetut. Ihanan pehmeätä lupiinilla värjättyä lankaa, kämmekkäät varmaankin teen itselleni, namia mulle ja Uskolle.

Katju saikin Uskosta kaverin herkkua syöttämällä. Usko namit säilytetään nyt tässä kivassa kissanherkkupurkissa. Usko kiittää.

Katju oli rohkea ja pulahti 15 asteisessa meressä, mä en uskaltanut.
Uintireissun jälkeen oli vuorossa herkkulounas: raclettea.

Mä sain joululahjaksi oman retkiracletten ja Katju oli ottanut omansa mukaan. Juuston lisäksi oli retiisiä, kukkakaalia ja paprikaa sekä hyviä leipiä: kauralimppua ja sekahiivaleipää.


Täällä kuluu aika tosi nopsaan ja just kun olemisen ja neulomisen alkuun päästiin niin olikin jo lähdön aika. Taas piti köysissä jeesata, mäkin alan jo tietää mitä milloinkin pitää tehdä.

Rohkaistukaa nyt muutkin tulemaan merelle.
KS

Wau mikä päivä!

Aampäivällä menin H&M:ään vaihtamaan eilen ostamani puseron kokoa pienempään. Hah, se olikin tänään 10 euroa halvempi joten tänään valitsemani 20:n kympin puseron sain kympillä. Hyvä alku päivälle. Niin, ja ekan julkkiksen bongasin metrossa stadiin tullessain: Sinikka Sokka, ihana näyttelijä jolla on upea ääni.

Kampissä treffasin Anittan ja huristettiin dösällä Hernesaaren rantaan missä on just avattu stadin uusin menomesta.

Kuinkas kävikään,  että heti tuli tuttu vastaan: The Teemu! Huh, ihan polvissa nytkähti. Teemu oli just niin ihana ja ystävällinen kuin oon mielikuvan saanut. Koko perheensä ja muutama kaverikin oli paikalla. Pojat siivosivat pöydästä jälkensä roskiin, siis kerta-astiat yms. Ehkäpä olivat tulleet paikalle omalla veneellä?
Kuvan ottaminen oli ihan itsestään selvää ja luonnollista että näin tehdään. Kiitos!

Seuraava tunnistettu henkilö tuli vastaan tuota pikaa, tämän paikan ns. isäntä Sedu Koskinen.

Rantaan on rakennettu konteista kahviloita ja huvilateltta isompaa meininkiä varten.

Rantatuoleja, ja veneellä pääsee ihan tähän viereen. Summa summarum: tuli fiilis ulkomailla olemisesta tai ainakin Hangossa. Eiköhän tästä tule kesän menomesta kunhan kelit paranee.

Rannassa riittää vielä työmaatakin

Stadiin tulevat isot risteilyalukset rantautuvat Hernesaaren toiselle laidalle, nyt on turisteilla hyvä mesta kahvitella tai sushia syödä tms.

Käveltiin sitt mantereelle päin, kaikenlaista nähtävää matkalla olikin.
Pieni punainen mökki ja sen ympärillä viljelyä.

Näiltä main Anittan silmiin osui nelilehtinen apila! Onnen päivä, taas.

Sitten tuli suppalautavuokrauspiste. Mikä ihmeen SUP?. Kaksi rohkeaa lähti kokeilemaan, kolmas on opettaja.

* Pyhän Birgitan puiston kahvilasta oli tänään ollut HS:ssa artikkeli, rakennuksen pinta on jotenkin mustan poltettua kuten Guggenheim suunnitelmassa. Jäi kuvaamatta.
* Helsingin rakennusmestarit ja -insinöörit PDF- julkaisun sivuilla 12-13 on kerrottu alueesta; Eiranrannan uudet puistot palkittiin Ympäristörakenne vuoden 2011 tunnustuksella.

Tässä Harmajan saari horisontissa

ja tuohon kuvaan liittyen seuraavaksi nähtiin Jussi Heikkilän kolmiosainen taideteos Harmaja.

"Jussi Heikkilän teoskokonaisuus sijaitsee Eiranrannassa. Kaksi osaa on sijoitettu Pyhän Birgitan puistoan ja kolmas Pyhiinvaeltajanpuistoon. Haponkestävästä teräksestä muotoiltu kolmeosainen teos perustuu kolmeen Suomenlahden saareen: Harmaja, Tunnholmen ja Sommarn. Saarten muotoisten veistosten pintaan leikattu kuvio viittaa rakkolevään."

Rafael Saifulin´in teos Onni, josta en nyt löytänyt tietoa. Pariskunta tuijottaa merelle.

Aina ei tarvitse olla hiekkaranta tai nurmikkoa auringonottoa varten, käy se näinkin.

Rantaakin on ja Eiranrannan luxustaloista voi ihan vain piipahtaa uimassa.

Rantaan on istutettu kivoja heiniä ja paljon tyrnipensaita, sadonkorjuun aikaan tänne keräämään C-vitamiinit talteen.

Rantakallionpuistossa on komea Koirapuisto, pienille ja isoilla omat osastonsa.

Punainen katto, Huvilakatu ja Kapteeninkatu tulivat myös nähdyiksi.

Kun kerran näillä huudeilla oltiin niin eikun Sikalaan syömään silakat. Kreivin aikaan mentiinkin kun nyt alkaa silakanpyyntikieltoaika ja tänään oli vikat silakat tarjolla. Nam nam. Nää on niiiin herkkua että . . .  annoksessa on kuusitoista = 16 silakkaa ja muusia. Kaikki söin ruotoineen ja pyrstöineen.

Korkeavuorenkadulla asuu myös Andy McCoy! Hän toivotti meille stadin friiduille hyvää kesää kun on näin kaunis päiväkin. KIITOS!

Masut pulleina siirryttiin spåralla keskustaan - ehkä nähtiin vielä Pekka Sauri, mutt en oo ihan satavarma havainnostani.

Kiitos Anitta seurasta! Kaksin on niin paljon mukavampi nähdä ja kokea asioita. Ja seurassa ruokakin on kaksinverroin parempaa, tai noh . . . ehkä silakoista ei enää parempia saa;)
KS