Marian kanssa oltiin yönyli retkellä Emäsalon kärjessä. Uudenmaan virkistysalue-yhdistyksellä on siellä todella kiva ulkoilupaikka Varlaxudden.
RETKIPAIKKA kertoo myös tästä paikasta - kehuen, kuinkas muuten.
Maria on käynyt siellä aikaisemminkin ja johdatti meidät aivat ylimahtavalle leiripaikalle, Fogelboet-niemekkeelle. Ihanaa sileätä kalliota neliömetreittäin.
Ylläolevissa kuvissa näyttää kuin kallio loppuisi kuin veitsellä leikaten. Kyllä, tällä paikalla ja muuallakin alueella on paljon suoraseinäisiä pudotuksia alas, siis kallio lohjennut tasaiseksi seinäksi. Missään muualla en oo tämmöstä nähnyt.
Tässä 'meidän paikalla' pudotuksen alapuolella onkin vielä lisää sileätä kalliota. Mikäs tässä olis makoillessa veden huljutellessa, tai istua kallion hyllyllä varpaita uittaen. Namskis, toisella kerralla sitten.
Me yövyttiin riippumatoissa. Hyvät puut oli sopivilla etäisyyksillä ja maatessa oli vielä merinaköala. Voi että, voiko parempaa olla. Nukkua veden solistessa kallionkoloissa ja kuun valaistessa meren. Wau.
Mun on tää kelta-ruskea riippis, Marian onkin vähän erilainen kiinteällä hyttysverkolla.
Siellä ne nukkumatot on ihan piilossa kalliolta katsottuna. Kiva mäntyaita.
Ilta-aurinko jo hieman punastaa maiseman värejä. Toisella helletoppi ja toisella untuvatakki, näin me kaikki olemme erilaisia.
Tästä kieltokyltistä vain muutama metri sivuun ja siinähän se nuotio on ollut, arrggh. Ettei selvää merkkiä ymmärretä. Nuotiokasoja oli muuallakin alueella vaikka täällä on hyvä keittokatos ja toinen avoimempi tulipaikka. Puuvarasto ja huussikin löytyy parkkipaikan viereltä.
Täällä on myös paljon isoja siirtolohkareita ja muutenkin isoja kiviä. On siinä ryske käynyt kun jäät ovat näitä mukanaan kuljettaneet;)
Aivan niemenkärjessä on Emäsalon luotsiasema, sekä Merivoimien suoja-alue, ja niiden alueelle on pääsy kielletty, piikkilanka-aitaa ja tavallista verkkoaitaa, salaperäisiä hormeja nousee kalliosta, sammalella ja jäkälällä naamioitu jotain . . . .
Komeita katajia, kaksi oksiltaan aivan erinäköistä? Kauniita kanervikkoja. Mustikoita paljon.
Täältä korkealta itään katsottuna on 'meidän pikku metsikkö'.
"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa . . ."
ja laivat seilaa yölläkin
sekä kuu paistoi komeasti
Aamutaivaalla olikin sitten ihan toinen meininki! Tästä olivat ihmiset peloissaan, keksivät kauhutarinoita ja lehdet saivat herkullista materiaalia, esim. Iltasanomat. Mä vaan en ymmärrä miten tämä oli kuvattuna keskustassa Ateneumin päällä kun se selkeästi oli Helsinigstä itään Emäsalossa meidän kohdalla?;) Niih.
Kaikki kiva loppuu aikanaan mutta kotimatkalla pysähdyttiin vielä kyläkaupalle jätskille. Tämä olikin oikea pieni tavaratalo, makkaroista nauloihin ja kaikkea siltä väliltä.
Ihana, tosi kiva retki tuli taas tehtyä. Kiitos Maria kyydistä ja monipuolisesta keskusteluseurasta. Tänne mennään toistekin, ainakin mä meen.
KS
Joku työmaa kaukana keskellä merta, laiva oli paikoillaan mutta nosturi teki työtä.