Museoissa Tampereella

Torstaina oli just sopiva päivä Tampereen visiitille, puolipilvistä kohtalaisella lämmöllä. Kiitos Terhille materiaalista, josta oli hyötyä etukäteen ja kartta on päivän jälkeen hyvin palvelleen näköinen. Ostin nysseen vuorokausilipun vaikka välimatkat ei kovin pitkiä olleet mutta kävelyä tuli muutekin ihan riittävästi.
Ensin Amurin työläismuseokortteliin, jossa alkuun kuuntelin pienen alustuksen alueesta ja siinä sivussa tuli Tampereen historiakin hyvin esille. Kiitos museon ystävälliselle henkilökunnalle. Oi oi, siellä oli tosi paljon katsottavaa ja luettavaa esittelytauluista. Kuvia otin runsaasti ja taas oli vaikea valita mitä tänne laitan; yhteiskeittiöt ja pieneen tilaan menevät huonekalut, lähinnä sängyt, on ehkä selkeimmin näytettäviä.

Yhteiskeittiö on rakennuksen keskellä  ja sen ympärillä yleensä neljä huonetta asukkaille, siis perhe tai muu ruokakunta/huone. Liedellä on jokaisella ruokakunnalla oma tulipaikkansa. Liedet kehittyvät selvästi vuosikymmenien edetessä.
Alkuun tulta pidettiin kolmijalan alla, tässäkin neljälle keitokselle paikka.

Sitten tulivat ns. puuhellat.

Tässä onkin oikea hellojen emohella, lukuisia keittolevyä ja peräti kuusi peltiä hallittavana!

Keittiöistä meni jyrkät portaat vintille, jossa säilytettiin vuodenaikatavaroita, esim. kesällä siellä oli tuplaikkunat, jotka taas talveksi laitettiin paikalleen.

Sängyt olivat hyvinkin pitkään joko päästä- tai sivustavedettäviä. Pukkisänky oli suosittu, saihan sen päiväksi kokonaan pois tieltä. Haitarisänkykin museossa oli ja taittojalkainen heteka on varmasti ollut aikanaan huippumoderni.

Perhesopua on tarvittu näin ahtaasti nukkuessa, tai on tuossa voinut hyyryläinenkin seassa olla.

Tilaa säästävä klaffipöytä jossa myös kaappi.

Eri ammattilaisten huoneita tarvekaluineen oli esillä.

Nämä on oikein kauniit, erikoiset tuolit ja sohva.

Myöhempinä vuosikymmeninä asumiseen tuli väljyyttä ja huonekalut suurenivat.

Kortteleissa oli yhteiset huussit, vuorollaan se siivottiin.

Tietysti piti myös peseytyä, lauantai oli suosittu saunapäivä. Saunottaja huoleti saunasta, myös myi vihtoja ja virvokkeita. Pesutilat ovat alhaalla, molemminpuolin menee portaat ylös löylytilaan. Kourua myöten saatiin löylyvesi kiukaalle.

Tässä säilyneessä museokorttelissa on ollut leipomo ja sekatavarakauppa.

Kahvila Amurin Helmessä nautin huikopalan.

Amurista nyssellä Paloasemalle, kaunis rakennus,

josta oli lyhyt matka Vapriikkiin.

Vapriikissa katsoin, luin ja kuuntelin näyttelyn Birckala 1017. Hieno!
Kielletty kaupunki oli myös mielenkiintoinen ja taidokkaita esineitä yms.
Kivimuseon kivet vilkaisin, Luonnontieteellisessä museossa katsoin suden, karhun ja ilveksen. Pelimuseon läpi kävelin - sehän on varmasti mielenkiintoinen sellaiselle joka peleistä jotain ymmärtää. Noh, Musta Pekka ja Hullunkuriset perheet korttipakat tietysti olivat nostalgiset nähdä.
Samalla pääsymaksulla voi katsoa kaikki talossa olevat näyttelyt, ja niitähän on. Mulla ei vaan enää pää ja jalat jaksaneet yhtään enempää.
Mä en oo koskaan tykännyt joesta, enkä vieläkään. Kyllä tuo musta virtaava vesi on todella pelottava.

Kuka vei tornista puolikkaan?

Kävi Kauppahallissakin ja taas totean, että parempi ja kivempi on kuin täällä Stadissa.  Kauppiaita oli vaihtunut sitten 2012 käyntini. Turun kauppahalli on nyt näistä ehkä kivoin

Oli kiva ja antoisa päivä. Nyt mulla on materiaalia seuraavaksikin kerraksi, esimerkiksi esite Kansallismaisema Tammerkoski. Paljon jäi näkemättä ja kokematta, kuten Turussakin. Toivottavasti ensi kesänä jaksan taas reissata.
Sommoro!
KS

Retkellä Emäsalossa

Marian kanssa oltiin yönyli retkellä Emäsalon kärjessä. Uudenmaan virkistysalue-yhdistyksellä on siellä todella kiva ulkoilupaikka Varlaxudden.

RETKIPAIKKA kertoo myös tästä paikasta - kehuen, kuinkas muuten.

 
Maria on käynyt siellä aikaisemminkin ja johdatti meidät aivat ylimahtavalle leiripaikalle, Fogelboet-niemekkeelle. Ihanaa sileätä kalliota neliömetreittäin.

Ylläolevissa kuvissa näyttää kuin kallio loppuisi kuin veitsellä leikaten. Kyllä, tällä paikalla ja muuallakin alueella on paljon suoraseinäisiä pudotuksia alas, siis kallio lohjennut tasaiseksi seinäksi. Missään muualla en oo tämmöstä nähnyt.
Tässä 'meidän paikalla' pudotuksen alapuolella onkin vielä lisää sileätä kalliota. Mikäs tässä olis makoillessa veden huljutellessa, tai istua kallion hyllyllä varpaita uittaen. Namskis, toisella kerralla sitten.

Me yövyttiin riippumatoissa. Hyvät puut oli sopivilla etäisyyksillä ja maatessa oli vielä merinaköala. Voi että, voiko parempaa olla. Nukkua veden solistessa kallionkoloissa ja kuun valaistessa meren. Wau.
Mun on tää kelta-ruskea riippis, Marian onkin vähän erilainen kiinteällä hyttysverkolla.

Siellä ne nukkumatot on ihan piilossa kalliolta katsottuna. Kiva mäntyaita.

Ilta-aurinko jo hieman punastaa maiseman värejä. Toisella helletoppi ja toisella untuvatakki, näin me kaikki olemme erilaisia.

Tästä kieltokyltistä vain muutama metri sivuun ja siinähän se nuotio on ollut, arrggh. Ettei selvää merkkiä ymmärretä. Nuotiokasoja oli muuallakin alueella vaikka täällä on hyvä keittokatos ja toinen avoimempi tulipaikka. Puuvarasto ja huussikin löytyy parkkipaikan viereltä.

Täällä on myös paljon isoja siirtolohkareita ja muutenkin isoja kiviä. On siinä ryske käynyt kun jäät ovat näitä mukanaan kuljettaneet;)

Aivan niemenkärjessä on Emäsalon luotsiasema, sekä Merivoimien suoja-alue, ja niiden alueelle on pääsy kielletty, piikkilanka-aitaa ja tavallista verkkoaitaa, salaperäisiä hormeja nousee kalliosta, sammalella ja jäkälällä naamioitu jotain . . . .

Komeita katajia, kaksi oksiltaan aivan erinäköistä? Kauniita kanervikkoja. Mustikoita paljon.

Täältä korkealta itään katsottuna on 'meidän pikku metsikkö'.

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa . . ."

ja laivat seilaa yölläkin

sekä kuu paistoi komeasti

Aamutaivaalla olikin sitten ihan toinen meininki! Tästä olivat ihmiset peloissaan, keksivät kauhutarinoita ja lehdet saivat herkullista materiaalia, esim. Iltasanomat. Mä vaan en ymmärrä miten tämä oli kuvattuna keskustassa Ateneumin päällä kun se selkeästi oli Helsinigstä itään Emäsalossa meidän kohdalla?;) Niih.

Kaikki kiva loppuu aikanaan mutta kotimatkalla pysähdyttiin vielä kyläkaupalle jätskille. Tämä olikin oikea pieni tavaratalo, makkaroista nauloihin ja kaikkea siltä väliltä.

Ihana, tosi kiva retki tuli taas tehtyä. Kiitos Maria kyydistä ja monipuolisesta keskusteluseurasta. Tänne mennään toistekin, ainakin mä meen.
KS

Joku työmaa kaukana keskellä merta, laiva oli paikoillaan mutta nosturi teki työtä.