Pikavisiitti Kaunissareen

Kauniita rantakukkia Kaunissaaren rannalla. Saari ei kyllä enää ole  niin kaunis kuin se joskus on ollut. Toissa syksyn metsätöiden jälki näkyy ja myrskyt/kovat tuulet ovat kaataneet lisää puita. Metsät ovat aika ryteiköisen näköisiä nyt. Saattaa olla, että jossain kohdin on siistimpääkin mutta tämä nyt jäi mulle mieleen ja silmiin. Mietin tässä miten mahtaa sienet tuolla nyt kasvaa, kannattaako mennäkään?

Viime viikon keskiviikkona oli just sopiva päivä saariretkelle Marian kanssa.
Kierrettiin länsipään kautta. Kyllä on paljon tien varren puut ja pensaat siellä kasvaneet parissa vuodessa. Viime vuonna ei tuolla puolella käyty. Vielä kun aluskasvillisuus on rehevää niin hyvin näkyy vähäinen käyttäjämäärä nyt.

Tämä on viimeinen kesä kun vakiotelttailijat saavat olla sijoillaan. Enää ei mitään saa jättää talveksi säilöön. Telttapaikat on purettava kokonaan ja tavarat vietävä pois. Siis myös telttalavat täytyy poistaa. Nyt jo moni on jättänyt telttansa laittamatta, vienyt tavarat mutta lava on jäänyt jälkeen. Näitä oli jo muutama nähtävissä.

Kun kaupunki nyt innokkaasti häätää telttaililjat niin toivottavasti se yhtä innokkaasti siivoaa nämä jälkeen jäävät laudat yms. Jos nämä ovat siellä kesän tai parikin niin ei sotkut kyllä saaren mainetta paranna mitenkään.
Telttailijoille osoitetaan uusi paikka suurinpiirtein keskisaaren kohdalta. Karttaa on vähän hankala tutkia mutta kyllä tuosta haluamansa löytää, (klikkaamalla sitä sen pitäisi suurentua).
Sipoo on siis hyväksynyt  RA 5 Kaunissaaren ranta-asemakaavan, joka mm. sallii vuokramökkien rakentamisen, muutama saunakin näyttää olevan merkittynä. Huoltorakennus teltta-alueen läheisyyteen, olisko vaikka tiskauspaikka tulossa?
Uh huh. Onneksi en enää ole tätä kokemassa osallisena vaan lopetin ns. kreivin aikaan telttailuni.

Riippumatossa viihtyy aina. Niin nytkin, muutama tunti ehdittiin nauttia maisemasta, meren kohinasta ja hyvistä eväistä.

Päivä oli kaunis, mitä nyt pari pilveä välillä hämärsi päivää mutta ei sadetta meille tipauttanut. Merellä satoi, kivasti sai seurata sen etenemistä.

Makoillessakin maisema näkyi hyvin.

Oli kiva retkipäivä, levollinen ja rauhaisa. Meri on Meri ja kalliot, silokalliot . . oi voi miten ihania paljaan jalan alla. Ja kirkas vesi hyväili varpaita.

KS

Pikavisiitti Porvooseen

Runebergin torttuja betoniviestoksena kotimuseon pihassa.

Virpi, Erja ja mä mentiin Porvooseen Runeberg-laivalla. Lähtiessä satoi mutta matkan aikana kirkastui ja eikä me enää kastuttu. Merimatkalla nähtiin taas nämä merimetsojen pilaamat saaret ja luodot, jotka jo viime kesänä kuvasinkin, Porvoossa 2019.

Satamasta olikin vain kadun ylitys niin oltiin Runeberg kotimuseossa. Sattui sopivastu juuri alkamaan opastuskin niin saatiin paljon mielenkiintoista tietoa Runebergeista. Muun muaassa tällainen tieto kasveista, että ne ovat edelleen geneettisesti samaa kasvia kuin Fredikan ja Johanin aikaan. Kasveista otetaan säännöllisesti pistokkaita, niin aina on tulossa uusi kasvi jos vanha sattuisi tapaturmaisesti kuolemaan tai kun ne tulevat viheraikansa loppuun. Nytkin huoneessa oli pari erikokoista monsteraa, eli peikonlehteä. Yön kuningatar on myös. Ja monia muitakin.

Fredrikalta kesken jäänyt sukankudin on vitriinissä ja niissä on tosi kauniit puikkopiiat. Anna-Karolina Tetri on näistä tehnyt mallisukat ja ohjeen kirjaansa, tässä Terhin arviointi kirjasta: Perinteiset villasukat 2.

Nyt mä en muista mistä metallista tämä viulu on tehty mutta oudon värinen viuluksi. Sitä on Johan soittanut.

Tämä seinä oli todella kaunis kettuineen. Aseet laitettiin ketunnahkojen päälle siksi, että kallis tapetti ei pilaantuisi aserasvasta. Tämä oli yleinen käytäntö tuolloin, tai aseet ripustettiin sarviin jos sellaisia oli. Runebergeilla oli monta asetta, koska isä ja pojat olivat ahkeria metsällä kävijöitä.

Seuraavassa korttelissa on Walter Runebergin veistoskokoelma, jonka myös katsoimme. Paljon oli päitä, jotka olivat tosi elävän näköisiä.

Hienoin oli tietysti tämä Pietari Brahe.

Jo oli nälkä ja ruokapaikka tulikin kivasti kohdalle: Rafael's Steakhouse. Siellä oli runsaasti ruokailijoita, mikä on aina hyvä merkki. Ja todellakin ruoka oli mitä parhainta. Kaikki söimme lautaset tyhjiksi, nam nam. Voimme suositella. Lähtiessämme sinne oli jo jonoakin.

Oli lauantai iltapäivä ja monet liikkeet olivat jo sulkeneet ovensa. Brunbergin karkkikauppa oli vielä auki ja oi-voi: sorruin ostamaan runsaasti namia.
Jälkiruuaksi ostin Porvoolaista jäätelöä, mantelinmakuista en ole ennen syönytkään ja tämä oli hyvää.

Matkalla linja-autolle sattui silmääni tällainen ränninkoristus, eli sateella tuo sylkee vettä suustaan.

Linja-automatka ei kestänyt kuin yhden hujauksen moottoritietä. Suosittelen Porvoon reissun tehtäväksi just näin, että toiseen suuntaan laivalla ja toiseen linja-autolla. Miksei laivallakin edes-takas mutta siinä jää aika vähän aikaa kaupungilla olemiseen.
Kiitos mukavasta päivästä, Virpi ja Erja.
KS

Kerran kesässä kesäkeittoa!

Kesäinen Apilapusero

Pitkästä aikaa olin Virpin kanssa lounaalla , No.5 Coffee:ssä, ja käytin häntä hyväkseni saadakseni vaihteeksi tällaisen kuvan missä vaate on päällä. Itse näitä on tosi hankala ottaa. Kirkkokadulla oli tuollainen kaupunkiviljelmä, (Urban garden . . .) jossa kasvoi mm. peruna, selleri, kesäkurpitsa yms. Laatikolla on pyörät alla, sen voi siis tarpeen mukaan siirtää sopivaan paikkaan.

Lanka: Sandnes Garn Tynn Line, 55% bomull, 35% viskose, 14% linn
Ohje: Apilapusero,  Sandnes ohjevihko 0120F
Puikot: Addia kulloinkin työhön sopivana pituutena koossa 2,5 ja 3.0 mm, tässähän on mistä valita puikko, noin 80 kpl, en ole vähään aikaan laskenut:

Ohjeessa oli kaula-aukko joustinta, joka olis vielä käännetty mutta enhän nyt sellaista paksua kesäpuseroon halunnut ja koska joustinneule ei ollut oikein siistiäkään (hihoissa ja helmassa) niin tein rapuvirkkauksella reunan. Olen siihen oikein tyytyväinen.

Mulla on taas kasaantunut monta postausta ja kuvaa, puh. Eipä kai niiden tarvii tapahtumajärjestyksessä tulla. Kirjoitan ku kerkiän.
KS

Villen puutarhassa

On jo vierähtänyt viikko kun kävin poikani Villen puutarhaan tutustumassa. Yllä oleva käsiä pesevä pikkutyttö on kyllä söpöin suihkulähde mitä oon nähnyt. Ihana.
Kyllä on hieno puutarha, mahtava. Niin paljon kaikkea kaunista. Edelliset omistajat ovat oikeaoppisesti istuttaneet kasveja niin, että vuorollaan kukoistavat pitkin kesää. Ja niin runsaita ovat kasvustot. Kunhan nyt näkevät mitä kaikkea sieltä vielä esiin putkahtaa niin voivat ehkä vähän harventaa, vaihtaa paikkaa tms. mitä nyt puutarhan ylläpito tarvitsee.
Kuvia tulee nyt paljon, sorry jos et jaksa katsoa. Ensin meinasin laittaa kahteen osaan mutta kun tämä bloggaaminen on nykyään vähän tahmeata niin ei passaa jättää enää toiseen kertaan.

Pihan kingi: Väinö, joka kyllä välillä oli siellä omenapuun allakin.

Kukkia, kukkia . .  Vanha perinnelaji Kartanoruusu, ihana tuoksu

Vuosien ja vuosien kasvustona Köynnöshortensia

Ja kappas vaan, saiskohan tästä kotiviiniä? Viiniköynnös ja satoakin on tulossa ihan kivasti. Viininlehtikääryleitä, teetä yms. tämähän on monipuolinen kasvi.

Vesialtaita on monta (3? ja se pieni tyttöaihe), tässä on tämän kesän ollut sammakon poikasia ja sammakoita mutta ensi keväänä tämä ei enää tule olemaan kutemispaikka. Sammakon syntymä on nyt nähty, altaan vesi on rumaa tuollaisena sammakkolampena eli jotain kivempaa ensi vuonna.

Nämä kuvat taitaa olla yhtä ja samaa allasta, en ihan muista miten tämä kuvaus meni . . . Harson alla on mansikkamaa.

Kastelukannu ja muita koristeita

Kukkia

Tässä pienempi suihkulähde.

Satoa tulee niin, että taitaa mullekin jotain riittää. Raparperi on vasta tänä kesänä laitettu niin siitä ei vielä ollut annettavaksi.

Tomaattia yms. kasvihuonekasveja

Viinimarjoja eri värejä, karviaisia, omenia, päärynöitä, kirsikoita . . . ja saskatoonia tonttia ympäröivän aidan verran eli paljon.

Tontille mahtuu myös puita. On mäntyjä ja kuusi sekä tuijia, joista kyllä osa on jo kuoleman partaalla. Ja on myös oikein komea suuri Terijoen salava.
Trampoliinikin on,  mä en kyllä siitä tykkää mutta eihän ole mun pihalla. Ja lapsille oma vesiallas polskuttelua varten, siis semmonen muoviallas.

Riittävän kokoisen kotitalon lisäksi on iso, moniosainen autotallirakennus. Siitä on osa Villellä työpajana, siis harrastusta ja taloa varten kaikenlaista rompetta on siellä. Sitten on Millan ompelimo ja vielä osa hänen paitapainollaan.  Kivasti kaikki on nyt järjestyksessä ja riittävät valoisat tilat työntekoon  Autot ovat ulkona katoksen alla:)

Otin kyllä kuvia ompelimosta ja painosta mutta en nyt laitakaan niitä tänne. Ompelimo Kukkuruun Facebook-sivulla on kuvia sisältäkin.

Väinöllä on oma ruokapöytä

Söin ruokaa ja olen vielä hengissä;) Olikin kesän ensimmäinen grilliateria, namskis.

Joku aika sitten annoin nuorille mun häälahjaksi saadun Kaira-astiaston. Kaapeissani se oli piilossa ja tilaa viemässä. Tämä sarja oli uusinta uutta 1974. Nyt osa siitä on kauniisti esillä.

Kotiintuomiseksi sain ihanan retro mehuastiaston, voi niitä aikoja! Aitoa Sarvista -70 luvulta!

Semmonen kuvapläjäys nyt. Seuraavaksi tulossa Helsinki mereltä. Olin sightseeing risteilyllä. Bloggaan kunhan innostun taas.
KS

Villen kummitäti on tämän Väinön näköispatsaan ostanut jostain Avoimet puutarhat kierroksellaan.