tiistai 28. heinäkuuta 2020

Helsinkiä mereltä


Yllä olevassa kuvassa on Harakka, luontokeskus.
Oltiin Anna-Liisan kanssa toissa viikon perjantaina Helsinki mereltä sightseeing'lla. Näitä on monia yhtiöitä ja monia reittejä, lounaalla tai illallisella ja ilman. Tämä kierros oli ihan tässä keskustan tuntumassa.
Harakan jälkeen tulee Uunisaari jossa on nyt kiinteistöjä myytävänä. Sitten Sirpalesaari venesatamineen.


Hernesaaren ranta, Löyly etualalla. Tänne tulee taas tuhansia asuntoja.


Eiranrantaa kaukaa ja zoomattuna.


Suomenlinna


Vasikkasaari


Kruunuvuorenrannan ja Koirasaarten asuntorakentamista. Koirasaarien kohdalla merta täytetään tosi paljon. Vapaata maata on mantereella vaikka kuinka paljon, miksi merta pitää täyttää? Mä en ihan ymmärrä tätä villitystä
.

Katajanokka


Jäänmurtajat


Korkeasaaren partakorppikotka


Kalasataman tornitalot


Sompasaaren asuntorakentamista, rannassa Sompasauna


Tervasaari


Pohjoisranta


Venepaikka voi olla keskellä pääkaupunkia, HMVK,  taustalla Merihaan talot


Helsingin uusin kahvila/pizzeria Katajanokanluoto, sympaattinen pikkuinen;)



Päivä oli just sopiva tällaiselle retkelle, aurinkoinen mutta pieni tuulevire piti tukahduttavan helteen poissa.
Venematkan jälkeen syötiin pizzat Sofiankadun Tribunalissa. Hyvää oli mutta en mä sinne toista kertaa mene kun ruokalista on vain englanniksi ja tarjoilijatkaan ei puhu suomea, noh yksi löytyi joka kertoi mitä listalla lukee. Kyllä mä osaan enkkua, töissä sitä käytettiin tosi paljon, mutta ruokasanasto on outoa, varsinkin tuollaiset italialaiset lisukkeet.
Kahvit juotiin Robertsilla, oltais istahdettu Erottajalla olevaan uuteen Kiska-terassille mutta heillä ei ole kahvilatuotteita.
KS

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Pikavisiitti Kaunissareen


Kauniita rantakukkia Kaunissaaren rannalla. Saari ei kyllä enää ole  niin kaunis kuin se joskus on ollut. Toissa syksyn metsätöiden jälki näkyy ja myrskyt/kovat tuulet ovat kaataneet lisää puita. Metsät ovat aika ryteiköisen näköisiä nyt. Saattaa olla, että jossain kohdin on siistimpääkin mutta tämä nyt jäi mulle mieleen ja silmiin. Mietin tässä miten mahtaa sienet tuolla nyt kasvaa, kannattaako mennäkään?

Viime viikon keskiviikkona oli just sopiva päivä saariretkelle Marian kanssa.
Kierrettiin länsipään kautta. Kyllä on paljon tien varren puut ja pensaat siellä kasvaneet parissa vuodessa. Viime vuonna ei tuolla puolella käyty. Vielä kun aluskasvillisuus on rehevää niin hyvin näkyy vähäinen käyttäjämäärä nyt.


Tämä on viimeinen kesä kun vakiotelttailijat saavat olla sijoillaan. Enää ei mitään saa jättää talveksi säilöön. Telttapaikat on purettava kokonaan ja tavarat vietävä pois. Siis myös telttalavat täytyy poistaa. Nyt jo moni on jättänyt telttansa laittamatta, vienyt tavarat mutta lava on jäänyt jälkeen. Näitä oli jo muutama nähtävissä.


Kun kaupunki nyt innokkaasti häätää telttaililjat niin toivottavasti se yhtä innokkaasti siivoaa nämä jälkeen jäävät laudat yms. Jos nämä ovat siellä kesän tai parikin niin ei sotkut kyllä saaren mainetta paranna mitenkään.
Telttailijoille osoitetaan uusi paikka suurinpiirtein keskisaaren kohdalta. Karttaa on vähän hankala tutkia mutta kyllä tuosta haluamansa löytää, (klikkaamalla sitä sen pitäisi suurentua).
Sipoo on siis hyväksynyt  RA 5 Kaunissaaren ranta-asemakaavan, joka mm. sallii vuokramökkien rakentamisen, muutama saunakin näyttää olevan merkittynä. Huoltorakennus teltta-alueen läheisyyteen, olisko vaikka tiskauspaikka tulossa?
Uh huh. Onneksi en enää ole tätä kokemassa osallisena vaan lopetin ns. kreivin aikaan telttailuni.

Riippumatossa viihtyy aina. Niin nytkin, muutama tunti ehdittiin nauttia maisemasta, meren kohinasta ja hyvistä eväistä.


Päivä oli kaunis, mitä nyt pari pilveä välillä hämärsi päivää mutta ei sadetta meille tipauttanut. Merellä satoi, kivasti sai seurata sen etenemistä.


Makoillessakin maisema näkyi hyvin.


Oli kiva retkipäivä, levollinen ja rauhaisa. Meri on Meri ja kalliot, silokalliot . . oi voi miten ihania paljaan jalan alla. Ja kirkas vesi hyväili varpaita.

KS

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Pikavisiitti Porvooseen


Runebergin torttuja betoniviestoksena kotimuseon pihassa.

Virpi, Erja ja mä mentiin Porvooseen Runeberg-laivalla. Lähtiessä satoi mutta matkan aikana kirkastui ja eikä me enää kastuttu. Merimatkalla nähtiin taas nämä merimetsojen pilaamat saaret ja luodot, jotka jo viime kesänä kuvasinkin, Porvoossa 2019.


Satamasta olikin vain kadun ylitys niin oltiin Runeberg kotimuseossa. Sattui sopivastu juuri alkamaan opastuskin niin saatiin paljon mielenkiintoista tietoa Runebergeista. Muun muaassa tällainen tieto kasveista, että ne ovat edelleen geneettisesti samaa kasvia kuin Fredikan ja Johanin aikaan. Kasveista otetaan säännöllisesti pistokkaita, niin aina on tulossa uusi kasvi jos vanha sattuisi tapaturmaisesti kuolemaan tai kun ne tulevat viheraikansa loppuun. Nytkin huoneessa oli pari erikokoista monsteraa, eli peikonlehteä. Yön kuningatar on myös. Ja monia muitakin.


Fredrikalta kesken jäänyt sukankudin on vitriinissä ja niissä on tosi kauniit puikkopiiat. Anna-Karolina Tetri on näistä tehnyt mallisukat ja ohjeen kirjaansa, tässä Terhin arviointi kirjasta: Perinteiset villasukat 2.


Nyt mä en muista mistä metallista tämä viulu on tehty mutta oudon värinen viuluksi. Sitä on Johan soittanut.


Tämä seinä oli todella kaunis kettuineen. Aseet laitettiin ketunnahkojen päälle siksi, että kallis tapetti ei pilaantuisi aserasvasta. Tämä oli yleinen käytäntö tuolloin, tai aseet ripustettiin sarviin jos sellaisia oli. Runebergeilla oli monta asetta, koska isä ja pojat olivat ahkeria metsällä kävijöitä.


Seuraavassa korttelissa on Walter Runebergin veistoskokoelma, jonka myös katsoimme. Paljon oli päitä, jotka olivat tosi elävän näköisiä.


Hienoin oli tietysti tämä Pietari Brahe.


Jo oli nälkä ja ruokapaikka tulikin kivasti kohdalle: Rafael's Steakhouse. Siellä oli runsaasti ruokailijoita, mikä on aina hyvä merkki. Ja todellakin ruoka oli mitä parhainta. Kaikki söimme lautaset tyhjiksi, nam nam. Voimme suositella. Lähtiessämme sinne oli jo jonoakin.


Oli lauantai iltapäivä ja monet liikkeet olivat jo sulkeneet ovensa. Brunbergin karkkikauppa oli vielä auki ja oi-voi: sorruin ostamaan runsaasti namia.
Jälkiruuaksi ostin Porvoolaista jäätelöä, mantelinmakuista en ole ennen syönytkään ja tämä oli hyvää.


Matkalla linja-autolle sattui silmääni tällainen ränninkoristus, eli sateella tuo sylkee vettä suustaan.


Linja-automatka ei kestänyt kuin yhden hujauksen moottoritietä. Suosittelen Porvoon reissun tehtäväksi just näin, että toiseen suuntaan laivalla ja toiseen linja-autolla. Miksei laivallakin edes-takas mutta siinä jää aika vähän aikaa kaupungilla olemiseen.
Kiitos mukavasta päivästä, Virpi ja Erja.
KS

Kerran kesässä kesäkeittoa!

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kesäinen Apilapusero


Pitkästä aikaa olin Virpin kanssa lounaalla , No.5 Coffee:ssä, ja käytin häntä hyväkseni saadakseni vaihteeksi tällaisen kuvan missä vaate on päällä. Itse näitä on tosi hankala ottaa. Kirkkokadulla oli tuollainen kaupunkiviljelmä, (Urban garden . . .) jossa kasvoi mm. peruna, selleri, kesäkurpitsa yms. Laatikolla on pyörät alla, sen voi siis tarpeen mukaan siirtää sopivaan paikkaan.


Lanka: Sandnes Garn Tynn Line, 55% bomull, 35% viskose, 14% linn
Ohje: Apilapusero,  Sandnes ohjevihko 0120F
Puikot: Addia kulloinkin työhön sopivana pituutena koossa 2,5 ja 3.0 mm, tässähän on mistä valita puikko, noin 80 kpl, en ole vähään aikaan laskenut:


Ohjeessa oli kaula-aukko joustinta, joka olis vielä käännetty mutta enhän nyt sellaista paksua kesäpuseroon halunnut ja koska joustinneule ei ollut oikein siistiäkään (hihoissa ja helmassa) niin tein rapuvirkkauksella reunan. Olen siihen oikein tyytyväinen.


Mulla on taas kasaantunut monta postausta ja kuvaa, puh. Eipä kai niiden tarvii tapahtumajärjestyksessä tulla. Kirjoitan ku kerkiän.
KS