Aloittelevan blogin pitäjän ihanuus ja kurjuus

Olen iloinen ja kiitän kaikesta saamastani avusta, kannustuksesta ja rohkaisusta blogin perustamisessa.
Kivoja kommenttejakin olen jo saanut.
Onhan tämä helppoa juu, mutta harmaita hiuksiakin on ehtinyt tulla monta. Tuota blogirinkilaatikkoa en millään meinannut saada aikaiseksi mutt apua saatuani sekin sinne ilmestyi, poks vaan.

On mielenkiintoista kaivella muistiaan, lankalaatikoita, lehtikasoja, vyötteitä ja mallitilkkuja. Mitähän tuostakin piti tulla, ai tuommostakin on, mihin sekin on joutunut ja niin edelleen. Vaikeinta on hahmottaa milloin mitäkin on tehnyt. Lapset on helppo nakki kun tuota ikää ei heillä vielä niin paljon ole, niin vuosiluvut on jotenkin hanskassa.
Joku jossain kysyi, säästääkö ihmiset lankavyötteitä. Nyt tätä arkistointihommaa tehdessä huomaan, että olenpas ollut fiksu säästäessäni vyötteen langanpätkän kera, ja napakympin sattuessa mukana on jopa mallitilkku. Siitä jo melkein muistaa "mitä ja kenelle" mutta kun olis vaikka vyötteeseen kirjoitettuna tieto ohjeestakin, niin avot!

Toinen asia mikä on tullut esille useankin lehtileikkeen kohdalla, on se, että ei tiedä mistä lehdestä ja miltä vuodelta se on. Ja eikös yksi lehti ole muuten kokonainen, mutta juuri se numero- ja vuosilukutieto on revennyt kannesta!  Ja vielä, tehtyyn ohjeeseen olisi kannattanut merkitä myös minkä kokoisen on tehnyt. Varsinkin lasten ohjeisiin, teinkö jo viime vuonna tämän 2-vuotiaan kokoisena? Lapsilla ei koko aina mene noiden vuosien kanssa ihan yks yhteen.

Kaikkea tekemäänsähän ei tietenkään voi muistaa, varsinkin kaikenlainen pikku sälä jää unholaan vaikka olisi ollut kivakin juttu. Haa, tuosta huomaa, että jotain siellä muistissa kaivelee..

Näiden neule- ja virkkaustöiden lisäksi on tullut tehtyä aika monta kassia ja pussia. Kassit ja laukut ovat heikkouteni, onneksi kenkiä ei noin vaan tehdäkään. Omatekemä varaostoskassi on aina mukana ja sen huomaa, joskus ei nimittäin ole roskapussia talossa. Näitä olen myös antanut duunikavereille lahjaksi ja käytössä näyttävät olevan. Kankaana käytän Eurokankaan palalaatikosta edullisesti saatavaa sadetakkikangasta. Se on kestävä, kevyt ja taittuu pieneksi. Hienoimpiin malleihin laitan vielä heijastusnauhaa sivusaumoihin.

Sisustaminen on myös mieluista tekemistä. Oma kotini on vain yksi huone, niin että aika vähällä pääsee vaikka vaihtaa koko ilmeen. Viime vuonna tein ison ja vaativan homman päällystäessäni systerin ruokailutuolit. Kangas oli kallis ja vaativa, mutta onnistuin mielestäni hyvin. Toivon saavani myös tästä projektista kuvan tänne.
KS

Ps: Huomaatteko? Harjoitus tekee "mestarin". Osasin laittaa tuon vakoilulaatikon!