Karvaisia käsiä ei ole löytynyt vielä!

Kirjoituksessani 12.10.
kysyin, tietäisikö teistä kukaan mistä sanonta "Hyvä, hyvä sanoivat
kaikki lapset ja taputtivat karvaisia käsiään" on saanut alkunsa.
Lainauksena kirjoituksessani oli iSG-kirjastopalvelujen vastaus.

Sain täydennysvastauksen iSG:ltä   17.10:
"
Asiakkaaltamme on tullut kommentti, jossa hän muistelee lapsena lukeneensalasten/varhaisnuortenkirjan,
jonka nimi saattoi olla Kinkku (Kinkku oli saaren nimi) ja jossa
mahdollisesti oli tuo sanonta. Suomen kansallisbibliografiasta
Fennicasta http://fennica.linneanet.fi/ löytyy Hilja Valtosen teos
nimeltä "Kinkku : kertomus nuorisolle" vuodelta 1953 sekä Suomen Punaisen
Ristin vuosina 1944-46 julkaisema pilalehtien luokkaan kuuluva
kausijulkaisu "Kinkku-Skinkan". Emme ole tarkistaneet, löytyykö sanontaa esim.
tuosta Valtosen kirjasta, mutta sekä kirja että lehdet ovat luettavissa
Kansalliskirjastossa.
"

Kävin perjantaina Kansalliskirjastossa.
Kannattaa tutustua sivustoon, käydä katsomassa näyttelyitä upeassa
ympäristössä ja voit vaikka pelastaa nimikkokirjasi ja näin edesauttaa
kulttuuriperinnön säilyttämistä; "Pelasta kirja!"

Ensin piti täyttää "Lukusalilaina"-lomake, jolla Hilja Valtosen kirja
"Kinkku: kertomuksia nuorisolle" noudettaisiin jostain arkiston
uumenista luettavakseni.
Vielä piti täyttää toinen lomake ja
perustella miksi haluan ko. kirjan lukea. No, minullahan oli
erinomainen syy: uteliaisuus ja halu tietää.

Kirja luvattiin
kahden tunnin kuluttua. Sain vanhan teoksen käteeni ja ohjeiden mukaan
sitä ei saanut pitää sylissä lukiessa, kuivin ja puhtain käsin
käsiteltävä yms. ,aivan asiallisia ohjeita.
Tarina oli hauska,
lapset seikkailivat saarellaan, jonka nimi on siis Kinkku. Tarina oli
näitä raittiusvalistuskirjoja, joita ennen vanhaan oli. Koulussakin
olen kirjoittanut aineen, jolla osallistuin Raittiuskilpakirjoitukseen.


Vaan eipä kirjassa ollut etsimääni sanontaa. Tilasin siis
toisen vihjekirjan: SPR:n pilalehden "Kinkku-Skinkan". Sen olisin
saanut maanantaina, mutta vasta tiistaina ehdin kirjastolle uudestaan.

Opus oli laiha, muutama sivuinen ns. pilalehti. Tänä päivänä lukiessa
ne olivat aika puujalkavitsejä, mutta aikanansa varmasti olleet
hauskoja ja ajankohtaisia. Paperipulan vuoksi lehteä ei ollut voitu
muutamaan vuoteen julkaista ollenkaan ja tämä oli nyt juhlaa, kun
aviisi taas saatiin painettua. Ameriikan avustuksista oli parikin
pilapiirrosta ja vitsiä.

Ei tästäkään löytynyt etsimääni.
Mutta oli siinä paljon kuultu sanonta: Hei Hulina, sanoi Alina kun
Kauniaisista tuli joskus iltayöstä kotiin. Toisaalla lehdessä
mainittiin ilmoitusosaston toimittajaksi Hulina Kalkkinen. Siis
jonkinlainen esikuva Hulinalle on jollain oikeallakin nimellä ollut
olemassa.Tuota lopppuosaa en niinkään ole kuullut käytettävän mutta
alku hei Hulina sanoi Alina, on tuttu.

Viimeisenä toivona
tilasin Rikhardinkadun kirjastooni kirjan Hassut hurjat hirviöt. Se oli
pääosin kuvakirja, hyvin vähän tekstiä eikä tietenkään mitään lapsia
käsiä taputtamassa.

Arvoitus on siis edelleen olemassa ja taitaa jäädä selvittämättä.

KS