Edellisen postauksen matkan kohokohta mun kohdalla tapahtui sitten kotimatkalla.
Keskiyön pimeimpänä hetkenä, joka kuitenkin oli lumenvalkea, taksi nakutti Marian pihalla. Viidennen kerroksen keittiön ikkunassa oli valo. Ikkuna aukesi ja sieltä tupsahti lentopostina valkea kirjekuori alas lumihankeen. Kohmettuinein sormin avasin kuoren. Siellä ne olivat!
Viikolla langanmetsästäjät olivat olleet liikkeellä. Minä ja moni muu. Nettikaupat koluttuna, stadin lankakaupat käytynä. Epätoivon jo tehdessä tuloaan Marialta tuli tekstari: saalista saatu!
Lanka- ja käsityöliike Anjalinista tärppäsi. Turhaan ei nettisivulla lue: Monipuolinen ja palveleva käsityötarvikkeiden erikoisliike. Maria sai nimenomaan palvelua ja erikoista sellaista. Kertokoon itse miten se oikein kävi, jos haluaa, mutta myymälän varastoissa lankaa ei ollut vaan se jäljitettiin Anjalinin asiakkaan lankajemmasta.
Nyt mun ei tarvitse tehdä neulesuunnitelma B:tä vaan voin huoletta jatkaa tunikan neulomista.
KIITOS Marialle vaivannäöstä.
KIITOS Susannalle hyvästä ja kekseliäästä palvelusta.
KIITOS tuntemattomalle neulojalle, jolta lankerät löytyivät.
Tämä on nykypäivän YYA:ta.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.