Eckerö Line M/S Nordlandia, 29.1.2010
Maria ja minä odotimme matkaa koko viikon, torstai-iltana oli jo pikkuperhosia masussa: jee lankamatkalle!
Kukonlaulunaikaan oli treffit metron ensimmäisessä vaunussa Siilitiellä. Juuri kun metroni lähestyi asemaa, Maria soitti:
- Missä vaunussa sä olet?
- Ekassa.
- Niin mutta missä täällä?
- Tää metro on vasta tulossa Siilitielle!?!?
- Ai! Mä jään sitt Hertsikassa pois ja tuun seuraavaan metroon.
Siis edellinen vuoro oli sen verran myöhässä, että Maria luuli sen olevan sopimamme vuoro. Vaan eipäs ollutkaan.
Lopulta olimme samassa metrossa ja samassa vaunussa menossa Länsisatamaan. Oikein hyvissä ajoin saavuimme sinne, pääsimme laivaan ja saimme paikan vakionurkkauksesta (7. kansi TV-aula).
Laiva lähti ajallaan mutta ei siinä kovin kauaa ehditty kulkea kun laiva pysähtyi. Jaahas, sieltä tuli vastaan toinen laiva, ehkä meidän piti odottaa, että se pääsi ohitsemme? Kuljimme vähän matkaa ja taas pysähdyttiin? Mitäs tämä nyt on? Tästä tulikin päivän uutinen, televisiossa ja lehdissä IS, HS
Mukava ääni kuulutti: Hyvät matkustajat. Olemme jääneet kiinni ahtojäihin ja jatkamme matkaa mahdollisuuksien mukaan.. ... .. . yms.
Jonkin ajan kuluttua "naapuriyhtiön" matkustajalaiva ajoi ohitse aivan läheltä, jotta Nordlandia pääsisi sen "avaamaan" rakoon. Herrasmies auttaa toista. Ja onnistuihan se noin 200 metrin matkan verran! Taas juutuimme kiinni. Sama mukava miesääni antoi taas tilannekatsauksen: jäänmurtaja on tulossa, ehkä noin neljän tunnin kuluttua ..... yms. Tarjoamme lounaan kello 13. alkaen. ....
Kaikki matkustajat tuntuivat ottavan asian tyynesti, eihän tälle mitään voi, odotellaan.... Meitä vähän huolestutti, riittääkö matkakäsitöidemme langat koko matkalle;) Riittihän ne just ja just.
Tilannekuulutus: Jäänmurtaja on tulossa mutta siihen menee vielä jokunen tunti. Ja jäänmurtajan kapteeni on Suomenlahden jumala, hän päättää avustusjärjestyksen.
Kun jäänmurtaja lopulta näkyi laivamme oli juuri päässyt irti ahdingosta toisten matkustajalaivojen avustuksella ja lopulta pääsimme illansuussa Tallinnan. Maissaoloaikaa oli noin 1.5 tuntia. Juuri ehdimme Sadamarkettiin ja villalankakauppaan. Monen monta lankavyyhtiä kasseihimme päätyikin.
Paluumatka sujui hyvin ilman pysähdyksiä. Jäänmurtaja oli tehnyt työtä ja näkyikin pariin otteeseen. Loppumatkassa oli sitten taas poikkeus normaalista: Laiva pysähtyi ja vieressä näkyi vihreitä ja punaisia valoja. Haa! Olimme Harmajalla ja luotsi tuli laivaan. Kiersimme Länsisatamaan ns. sisäkautta eikä Melkki-Pihlis-salmesta kuten yleensä.
Vihdoin kotilaituri oli ihan vieressä, niin lähellä mutta niiiin kaukana. Laivan ja laiturin välissä oli jäitä, joita oli siitä hätyyteltävä pois. Kaiketi siinä kesti melkein puoli tuntia kunnes tuubi saatiin paikoilleen ja väsyneet mutta tyytyväiset asiakkaat ulos laivasta.
Tämä oli tällainen opettavainen reissu. Nyt tiedämme miltä ahtojäät näyttävät, miten ne syntyvät, mitä ne vaikuttavat merenkulkuun. Tiedämme myös, että merellä liikkuu auttavaisia ammattilaisia, kaikki laivat yhtiöstä riippumatta yrittivät auttaa laivamme pois tukalasta paikassa.
Nordlandian henkilökunta teki parhaansa, lounas oli hyvää perusruokaa ja sitä riitti kaikille. Monelle tuli pitkä työpäivä. Tallinnassa Viru-hotelli antoi yöpymismahdollisuuden tarjoushintaan ja paluulipun sai vaihtaa lauantaille. Helsingissä oli mahdollisuus jäädä laivalle yöksi, moneltahan oli esim. junat jo viheltäneet mennessään.
Kaikesta huolimatta reissu oli mukava ja hyvässä seurassa aika kului nopsaan ja antoisasti = monia hyviä neulevinkkejä vaihdettiin ja kokemuksia jaettiin. Kiitos seurasta Maria ja mennään pian uudestaan ja toivottavasti päästään ihan ostoksille asti:)
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.