Usko-vintiöstä ja sitä sun tätä

Miten mulle sattuikaan tulemaan tällainen kissa, niin ainutlaatuinen kaveri?

* Usko on sikeässä unessa saunan lauteilla. Kun mä otan mun sormukset keramiikkavadilta niin ne kilahtaa ja samantien Usko tulee eteiseen katsomaan "Aijahas, sä lähdet taas. Mä siis saan namikkaa!" Mä en onnistu ottamaan niitä niin hiljaa ettei kissa sitä huomaisi.
* Ostin sellaisen namijemman mistä pitää herkut saada ulos, ajattelin ettei heti kaikkia hotki. Turha luulo, Usko keksi heti miten se luukku siirretään kuonolla pois namien päältä. Se siitä aktiviteettilelusta.
* Pari palloakin on mistä nameja tulee kun palloa pyörittelee. Ne jotenkuten toimii mutta aikansa palloa tassuteltuaan näyttää toteavan "johan tää on nähty" ja siirtyy muihin touhuihin.
* Tässä Usko suorittaa tarkastusta, että muonavarasto on asiallisesti täydennetty, riittävästi eri makuja ja kahta raksuakin, namejakin on mutta ne täytyy pitää niitä varten hankitussa petirasiassa.

* Jokin aika sitten Uskolle tuli postia. Kuoresta tupsahti siniketun nahkapaloja! Jee! Hyvälle tuoksuvat ja karva on sopivan liukasta nuoltavaksi. Namskis. Kiitos Mammutti!

Karvalla leikkimisvalokuva ei onnistunut, kissa on niin nopsa liikkeissään. Kerralla on vain yksi pala käsiteltävänä, tästä riittää siis pitkäksi aikaa puuhattavaa.

* Mutta eihän se luvallinen karva ja sen käpälöiminen ole ollenkaan niin hauskaa kuin kielletty leikki.
Eräänä aamuna ihmettelin paria epämääräistä villakasaa lattialla. Noh, sitten silmä osui mun kalliiseen käsintehtyyn intialaiseen (tai jostain sieltä päin) villaiseen tiikerimattoon! Ei jumankauta! Katti tanakele on käyny sitä käpälöimässä! Kauan se onkin saanut olla rauhassa, miksi se nyt alkoi kiinnostamaan? Huutia saa jos itse teosta katin kiinni saan.Tikrun naama on aika vaurioitunut ja toinen silmä taitaa olla sokeutunut.

* Just luin viimeisimmän Soturikissat kirjan Karkotus. Klaaneissakin on rasavillejä kissoja mutta aina joku soturi ne kuriin saa. Usko joutais pentutarhaan ja sais odottaa kauan ennekuin pääsisi oppilaaksi. Epäilen pääsisikö koskaan soturiksi;)

* Mitäänhän mä en tee ilman että Usko tarkastaa mitä on tehty ja onko se kelvollista.
Kuvan alalaidassa näkyvät  vaaleanpunaiset puikonpidikkeet Usko tarkasti jo ompeluvaiheessa. Välillä se yritti vaivihkaa tassulla hivuttamalla saada otettua jonkun osan työstä tai tarvikkeista.

Lahjapaketit on nuuskittu ettei talosta vaan poistu mitään herkkuja salaperäisissä pusseissa. Ei ollut houkuttelevia tuoksuja, paketit saivat lähteä.

Summa summarum: ei tuu aika pitkäksi tämän kissan kanssa.

x x x

Ketunkarvojen mukana tuli mulle "kivi-pannunalunen". Tää on kiva ja sopii just mun harmaalle työpöydälle. Mullahan on tällä värityksellä myös ihan kivennäköinen ja -muotoinen rintarossi, ollut ahkerassa käytössä ja huomiota herättänyt.

Uusi Vallilan Fazer-kuosinen pussukka on kiva lankasäilytin. Ainakin tällä hetkellä. Taidan kyllä kohta laittaa siihen karkkia kun tänään postista tulla tupsahti kaksi suklaalevyä! Kiitos M-L, Uskollekin siinä lelu oli mutta se saa odottaa hetken aikaa ennekuin kissalle annan.

x x x
Löysin K-Raudasta kivan kynttiläroikottimen makkariin, just nätin. Ja on ainakin osittain kotimainen kun markkinoija on Weiste. Se ensin hankittu joutui nyt parvekkeelle ja saa kesällä jonkun kukan kannettavakseen.

x x x
Ompelukone on saanut taas näyttää kyntensä, ensin niitä puikonpitimiä ompelin ties kuinka monta (viidettä metriä kuminauhaa oon käyttäny). Sitt innoistuin pari puikkokoteloa ompelemaan. Vilja-tilkun ostin messuilta ja Kissat kirjahyllyssä-tilkun sain Liisalta.

Perjantaina on taas edessä uusi seikkailu! Stay tuned;)
KS