lauantai 1. lokakuuta 2016

Sekalaista juttua


Suomalaisen Kirjakaupan alelaarista osti 9.95 eurolla tuon kivan kuvakirjan.

Ja hintaan 12.95 ostin Mervi Pasasen kirjan Yhdellä neulalla, Neulakinnasteniikka tutuksi. Joo, tiedän, mä oon sanonu ettei mun tota tarvii opetella mutta ajat muuttuu. Enkä sanonut 'en koskaan'. Kun mä nyt kuitenkin olen kiinnostunut menneestä ajasta niin kyllä mun täytyy oppia neulakintaat tekemään. Kurssillekin olen jo ilmoittautunut kun en itsekseni saa aikaiseksi kuin outoa karvakasaa.

Torstaina Kansallismuseossa opin iskunauhan tekemisen. Opettajana oli aina niin mukava Laura Hämäri. Kuvan vihreä nauha on tehty museotunnilla, pyöreää, litteää ja halkaistua. Jezz, tälle tekniikalle löytyy käyttöä. Parasta kyll oli ku tulin kurssihuoneeseen niin siellähän oli Sari! Ihanaa, kiva oli tavata pitkän kesän jälkeen.

x x x

Ville oli roudannut mulle kasan vaahtomuovilevyjä. Jahas, juu kyll mä kaikenlaista käytän mutta tälle ei ollut tarvetta. Ekaks kysyin Marlelta tarviiko hän ja heti nappas, niinpä tänään vaahdot, yksi lehti ja pieni peltirasia vaihtoivat omistajaa. Noh, tämä vaihtokauppa oli mulle oikein edullinen:
Ihanan pirteä kissakassi (en kyllä ota Uskolle kaveria vaikka. . . ) Art & Riders design by Terhi Mickelsson.


Uskolle on jo heinät kasvamassa, namia maistettu - lurps - ja palloilla leikitään illalla. Ainakin yks vanha pallo olikin jo ihan kulahtanut niin hyvä oli pallopussiin uutta täytettä saada. KIITOS, kurnauskis!


Ja vielä kissaheijastin. Se on jo laukunkyljessä. Yks ilta olin liikkeellä ilman heijastinta ja kylläpäs oli turvaton olo. Heti kotiintultua otin heijastimet esiin kesäsäilöstä ja nyt niitä on takeissa ja kasseissa. Ehkä pari uutta kivaa voi vielä tämän lisäksi hankkia.

x x x

'Mennään ulos' niin Usko menee piiloon. Vaan heti kun on kärryilty rauhalliselle tielle niin jo kissa innostuu. Kaikki mielenkiintoinen täytyy nähdä. Ja saa se kävelläkin nyt ku on löydetty kiva metsäaukea, jossa on hiirenkolojakin ja hyvää heinää.


Lepakonpöntöstä kuva vähän lähempää kuin viimeksi.


Joku on  hakenut hunajan maamehiläisen pesästä.

 
Pari viikkoa sitten kun olin Kivinokassa ja siitä tänne kirjoitin niin ei ollut yhtään kesämajakuvaa. Nyt on muutama. Siellä siis on näitä pienen pieniä mökkejä sikinsokin metsässä, joillakin merinäköalalla. Olis tämmönen kyll kiva . . .


Ensi viikolla on Eläintenviikko. Hellikää lemmikkejänne.
Lokoisaa lokakuuta!
KS

12 kommenttia:

  1. Mitenkähän kauan nuo Kivinokan majat saa olla rauhassa ennen kuin sinnekin aletaan suunnitella kerrostaloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne jo haaveiltiin massiivista asukasmäärää mutta se suunnitelma saatiin toistaiseksi jäihin. Se Vartiosaari pitäis nyt vielä jollain konstilla rauhoitttaa kaikille kansalaisille avoimeksi ulkoilualueeksi.

      Poista
  2. muullakin tuo neulakinnaskirja, joululahjaksi "kinuttu" :) neulakintaita oon muutamia tehnyt, mut ku niin harvoin tulee tehtyä, niin melkein alusta asti aina pitää opettelu aloittaa. Hyviä opetteluhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis, kyll tuo on opittava, ei se voi olla mahdoton taito. Kysyn sitt sulta.
      Onnittelut valopääneulonnan sijoitukseksta!

      Poista
    2. kysy vaan, vastaan jos osaan. Kiitos :)

      Poista
  3. Vau, aiot tosissasi opetelle tekemään kinnasneulalapaset, hienoa! Minä olne jo pitkään miettinyt, että se tekniikka pitäisi opetella, mutta aina se vaan jää muiden mielenkiintoisten kässäjuttujen "jalkoihin". Kerran olin yhden illan kurssillakin, mutta opettaja ei osannut opettaa ollenkaan, kukaan ei tainnut oppia. :D

    VastaaPoista
  4. Heijastimet tosiaan jo tarvitaan. Ihana tuo kissaheijastin.

    VastaaPoista
  5. Uudet kirjat piristävät mieltä ja kiva niistä on muistiaankin virkistää, kun kaikki on kansien välissä.

    VastaaPoista
  6. Turvaliivi on jo kaiveltu koiralenkeille esiin. Tuppaa aikaisin aamusta olemaan niin pimeää että.

    VastaaPoista
  7. Täällä ollaan taas elävien kirjoissa, ainakin melkein. En oo blogeja edes lukenut ja nyt aloitin sun blogista pitkän kierroksen, pitää jakaa useammalle päivälle...
    Mä jätin neulakinnas-opettelun suosiolla väliin kun näin muutama vuosi sitten kässäkerhossa miten taitavillakin tekijöillä oli siinä vaikeuksia. Mielenkiintoista sit kuulla miten sulla se menee, omat hermot ei kestäis varmaan sitä takkuamista.
    Usko on mainion näköinen kärryissä :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos hyvistä kirjavinkeistä, tuo neulakinnaskirja kiinnostaa enemmän, täytyy huomenna käydä kurkkimassa paikallisesta Suomalaisesta. Ihanat kassi ja heijastin.

    VastaaPoista
  9. Pipo valmistui ja nyt on kintaat kohtapuolin peukaloissa...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.