Museossa: Suruton kaupunki

Museokortti

Slangijengi kävi Hakasalmen huvilassa   (Kaupungin museo) tsiigaamassa näyttelyn Suruton kaupunki. Stoorin on skrivanut ihan oikeaksi kniigaksi Mikko-Olavi Seppälä, joka museon dosentti Jere Jäppisen kans vei jengin läpi 1920-luvun. Tattis huisin hienoista jutuist.
Mä en näyttelyy täs näytä muutaku pienen välähdyksen. Tää kandee mennä ite tsiigaan ihan ajan kanssa, nähtävää on bulisti.

Hakasalmen huvilan Grand Old Lady Aurora Karamzin.

Tääl kandee käydä tsufeella ja vaik jotain rehuja skruudata, tai fogelia! Nyt oli listallla sorsaa, ei varpusta! Ja huom. kieltolain aikaan varpunen olikin ihan jotain muuta ku fogeli;) Cafe Huvila

Gamloi reklaamei

Täss on itämainen salonki, kaikenlaiset salongit oli muodissa ku siel oli kliffa treffaa kaiffareita ja ottaa vähän 'stydimpää teetä' rauhassa.

Ruumiin kunnosta pidettiin huolta vaik tämmösel fillaril mikä ei liiku mihinkään, tai tommosel rullalla saattoi rullata rasvat vege mistä vaan kohtaa . . . samanlaist feikkaust on ollu sillo ku nytkin.

Tämmösis kliffois silhueteis tapahtuu sitä ja tätä, kandee tsittaa pöydän ääreen ja tsiigaa tarkemmin.

Ja tän oven kohdal kandee pysähtyy lysnaan mitä se takaa kuluu, niinku salakuunnella  naapurin bailuja.

Tosi nastaa ku slangi byroo oli järkännyt tän museokäynnin. Tällasii treffei lisää, kiitos Marjut.

Mä meen kyl uudestaan ja nyt on kliffa ku jo tietää vähän mist näyttelys on kyse.
KS