Vanhoja puita ja puuta

Saaren puissa on paljon naavaa ja luppoa.

Kilpikaarnainen mänty, tällaisia iki-vanhoja mäntyjä on aika paljon.

Kelo, osittan jo lahokin ja täynnä tikanreikiä.

Kuten kuvasta niin luonnossakaan ei heti arvaa mikä puu tämä on . . .

. . . koivuhan se on, vaan on kuori niiiiiin paksu ettei siitä enää mitään tuohivirsuja voi tehdä;) samanlaista paksua kilpeä kuin männylläkin.

Samanlaisia paksukuorisia tämäkin koivupariskunta on. Ikikoivuja, sanotaanhan ikihonka niin miksei ikikoivu.

Koivu ja kuusi, käteni ei ihan riittäny näiden pöllien ympäri. Kuusipöllit tulivat lopulta etelän keittokatokselle polttopuiksi. En edes viitsinyt yrittää pilkkoa moista järkälettä. (Saat nämä kuvat suuremmiksi klikkaamalla kuvaa.)

Ajan hammas on syönyt tätä vanhaa puuta

ja toisestakin päästä . . .

vaan on tämä kaunis aitta edelleen pystyssä Länsipään lehtomaisemassa. (Suurempi kuva klikkaamalla kuvaa.)

KS

Taas ostoksilla!

Nyt te luulette, että mä olen seonnut kun jatkuvasti ostelen jotain. Ei, en mä ole seonnut mutta kieltämättä monen kuukauden shoppailupaussi ehkä on antanut pienen sykäyksen ostaa jotain kivaa. Eilisethän oli ihan tarvejuttuja mutta tänää ostin itselleni pikkulaukun tai olisko se pussukka.

Mikään heräteostos tämäkään ei ollut. Olen katsonut tämän puodin kasseja ja pussukoita monet kerrat, mieli on tehnyt ostaa mutta olen malttanut pitää kukkaron suljettuna. Pitkän harkinnan tuloksena ja mieleltäni vakuuttuneena, että tämä on oikeasti kiva, menin Hakaniemen halliin ja ostin tämän:

Se on siis noin pokkarin kokoinen, siinä on piiiitkä hihna ja vetoketjulla suljetaan.Laukuissa, kasseissa ja pusseissa on näitä "ei niin vanhojen kirjojen kansia" painettuna. Ehkä oli vaikea valita kiva teksti mutta päädyin tähän tekstiin, jonka takana voin seistä selkä suorana.

Kaiken muun hyvän lisäksi tämä on Reilun kaupan eettinen Kaiku-tuote.

KS

Ostoksia

Mentiin Villen kanssa Biltemaan tsiigaan millanen puoti se oikein on ja tsöpattiin sitt vähän sitä ja tätä. Mä tsöpasin ens kesäks (juu, on jo kesä mielessä) kalliokiiloja uimanarua varten ja reiänreunoja.

Pari lokerikkoa kanss oli pakko tsöpaa, ne on mun heikkous tjsp.

Uudet kumpparitki löyty edullisesti. Mulla on Aina ollu Nokialaiset mutt nyt lomsa sanoi, ett niihin ei ole varaa.

Sitt mä näin divarin, pakko tsiigaa kässähylly ja sielt löytyki merkkauskirja. On muuten paljon kauniita kirjaimia.

Oltiin luettu ja kuultu Helmi Grillistä nii mentiin sinne lunssille. Ihan ok safkaa oli mutt vois kyll vähän betrata safkan lämpötilaa ja astioiden siisteyttä: jälkkärikulho oli vähä hmm.. ja aseet oli tahraisia tms. Ehkä niihin auttais jos välillä liottais ne tai käyttäis jotain kirkasteainetta.

Kontulan ostari oli kyll ihan masentava ja ehkä vähän pelottava kokemus.

KS

Aamulla

Huomenta.  Lauantai 14. elokuuta 2010.   Auringon noustua, klo 06.17-06.30.   Auringonnousuaika 05.34

Pojat kivittivät tämän rikki parin päivän päästä. Oikein urakalla rikkoivat kiviä, siis palasiksi.

KS

Kirjastossa neulottiin!

Enpä ole ennen ollut kirjastossa neulomassa, siis oikein porukalla. Myyrmäen kirjasto on ajan hermolla ja siellä todellakin neulottiin tänään!

Ensin oli parituntinen tekniikkapaja: Satu Nykopp kertoi neule-, virkkaus- ja koukkuamistekniikoista ja näytteinä oli hänen neuleitaan. Osallistujien puikot suihkivat ja kysymyksiä esitettiin.

Sitten oli vuorossa Ilu. Hän kertoi, kuinka neulekirjansa sai alkunsa ja lopulta painosta ulos. Mielenkiintoista kertomaa. Ilta oli oikein antoisa ja kirjastonväkikin tykkäsi, että tällainen ilta oli oikein hyvä idea. Juu, ottakaas vaan muutkin kirjastot mallia.

* * * *

KALAJOKI-sukat nro 2

Lanka: Any, 62 grammaa

Puikot: 2.75

Ohje: edelleen tykkään tästä ohjeesta ja teen näitä vielä lisää, Kalajoki-sukat

KS

Metsä ja sen antimia

Madon talo!

Meri on tietysti ykkönen mutta myös metsä on rakas ja kaunis paikka, karukin. Metsän sisällä on usein todella hiljaista, hiiren hiljaista. Vaikka tuuli kohisuttaa merta niin ääni ei metsään kantaudu. Kesän muutamat sateet eivät jaksaneet metsää kastella, paikoin puusto on niin tiivistä, että pieni vesisade ei alas asti kantaudu. Toisaalla aluskasvillisuus, tuulenkaadot  ja ihmisen kaatamamista jääneet oksat ja risut ovat niin paksuna kerroksena että sade ei sitäkään läpäise. Tänä kesänä jopa suonlampareet olivat kuivina.

Voi kunpa tämän kauniin vihreän sammaleen pehmeyden voisi laittaa ruuduillenne kosketeltavaksi. Tällaista on ihan pakko pysähtyä silittämään.

Vanha linnunpönttö keskimetsässä.

Mitä lie kääpää tai lahottajasientä. Tätä oli nyt monessa puussa.

Varmasti on ollut suuri urakka tehdä tämä kennosto. Ehtikö se täyttää tehtävänsä vai tuhoutuiko ennenaikojaan jossain myrskytuulessa?

Sieniä etsiessä sitä kulkee jalkoihinsa katsoen ja yks´ kaks onkin umpikujassa!

Yli tai ohi päästäkseen monasti joutuu kiertämään pitkänkin pätkän. Ei ole ihme, että joskus suuntakin katoaa.

Vaikka suuren kuusen juuretkin ovat mahtavat niin eivät ne jaksa puuta pystyssä pidellä kun juuristo on aikalailla pinnassa. Männyllä juuret ovat syvällä ja tukevasti maassa kiinni, paitsi tietysti niillä rohkeilla yksilöillä, jotka kasvavat rantakalliolla. Ne ovat oikeita sitkeitä sissejä taistellessaan tuulta vastaan.

Täällä mieli ja sielu rauhoittuu, täydellisesti. Aikakin häviää. Vain Henki on, elää, koskettaa ja vaikuttaa.

Minun ja Villen ehdoton ykkösherkku on paistettu lampaankääpä! Sitä ei voita mikään.

KS

Kaunissaaren tietyö

Pohjoisrannan tie on ollut huonossa kunnossa, varsinkin sadekelillä se on yhtä mutavelliä. Saarelaisten tiedoksi on ilo kertoa, että nyt siellä tapahtuu! Tieltä on kaivettu valtavia mosuja pois, mitälietuhkaa ja sepeliä on ajettu tielle kuormakaupalla. Sepelin toimitus oli vaan hieman hidasta, mutta hiljaa hyvä tulee (ehkä?). Nämä kuvat on otettu perjantaina 10.9. lännestä päälaiturille kuljettaessa (osa toisin kuvattu ns. taaksepäin). Tylsiä tiekuvia on monta mutta jotenkin ne viehättävät ja laitan kuin laitankin kaikki tähän näytille.

KS

Reval tervitus

Hei! Minä Mansikka, kaverini Viininlehti ja Kirsikka olimme Tallinnan Keskturgin astiakojun hyllyllä. Meitä pyöriteltiin käsissä ja mittailtiin ja verrattiin. Neljänsilmän raati valitsi minut kauneimmaksi!! Olen siis kaunis, kesäinen ja mikä parasta: osaan vislata. Pääsen ensi kesänä Meren Saareen iloisesti vislaten keittämään K:lle kahvi- ym. vettä. Odotan innolla pääsyä uuteen työpaikkaani.

Tässä sitten muut ostokset: tilattuja mohaireja, yksi puikko, ja yksi kirja löytyi Kaubamajan kirjakaupasta. Apollo kirjakauppa on muuttanut uuteen Solaris-kauppakeskukseen. Itselle ostin vain yhden Nika-virkkauslangan, kaksi kerää Any-sukkalankaa Pronksista ja kaksi mustaa huovutuslankaa, joista tulee musta patalappu systerin mustaan keittiöön, sekä tarranauhaa. Ja tietysti Kalevin karkkia iso kasa yms. herkkuja.

Reissu oli Oikein Mukava, kiitos seurasta Maria! Tallinna on aina yhtä kaunis ja kansainvälinen, molemmat piristyimme kummasti. Herkuttelemassa kävimme Maiasmokassa ja ihastelimme Kalevin marsipaanimuseon taideteoksia.

KS

Edit: Käsityöperhosen  kuvia ja kertomusta Karnaluksin käynnistään.

Vaikeasti maukasta

Musta ei ole leipuriksi! Ruokaa laitan miten ja mistä vaan, ja suolaisia piirakoita ja leivonnaisia, mutta makeat leipomukset ei ole mun juttu, ei.

Hyvä kiersi eilen oikein kunnolla: annoin kaksi huivia ja viisi kerää lankaa ja jämälankoja,  ja sain Ison Laatikollisen omenoita kotiovelleni toimitettuna. Jees.

Eilen jo tein uuniomenoita, nameja vaniljakastikkeen kanssa. Tänään ostin kaupasta yhtä sun toista tarveainetta omenaleipomuksia varten. Outi-M muistutti hyvästä tuorejuusto-omenapiirakasta, jonka ohje löytyy yllättäen täältä omasta blogista.

Keräsin kaikki ainekset pöydälle ja seurasin reseptiä tarkasti mitaten. Voi voi, heti ensimmäinen ongelma oli se, millä välineellä sekoitan rasvan ja sokerin. Väärän vekottimen olin ottanut yleiskoneeseeni ja ei sillä mitään tullut. Vaihdoin vekottimen ja jotain sain aikaiseksi. Taikina oli kyllä ihan omituista koostumukseltaan kun sen vuokaan levitin, se siis ei levinnyt vaan "venyi ja paukkui" ja tarttui käsiin.

Omenoita leikatessa Hups! sain mojovan palkeenkielen keskisormeeni. Onneksi oli terävä veitsi = siisti viilto. Teroitin veitsen aamupäivällä kun leikkelin omenoita kuivuriin.

Ladoin omenat vuokaan, sekoitin täytenesteet ja piirakka uuniin. Mutta mutta: kauraryynit oli jääneet laittamatta pohjataikinaan. Siinä se paketti oli pöydällä mutta ei mitään ollut puhunut, että pitäis päästä mukaan taikinaan.

Noh, aikanaan kello pirisi merkiksi, että piirakka on valmis. Sammutin uunin ja jotenkin ne vääntimen naksahdukset ei täsmänneet ja uuni ei sammunutkaan. Voi h..lkutti, lämpöasetus oli ollut väärässä kohdassa = ylälämpö grillillä + alalämpö, tuossa asennossa sen esilämmitän uuniohjeen mukaan ja sitten käännän varsinaiseen asentoon, mikä nyt milloinkin on tarpeen. No niin, laitoin piirakan takaisin uuniin alalämmölle vähäksi aikaa.

Piirakka sai tovin vetäytyä ja maistamaan: nami nami, sehän on ihan herkullista ja syötävää.

Ehkä vielä yhden toisenlaisen piirakan uskallan yrittää leipoa mutta sitten saa riittää mun leipurin ura taas joksikin aikaa. Syön omenat sellaisenaan, kuivatan ja pakastan mutta en leivo, en. Ja lapsuuden herkku on aina yhtä herrrkullista: Marie-keksin päälle voita ja omenaviipale! Nami nam mums vie kielen mennessään.

KS

Vika kesävieras somerikossa

Keskiviikkona 11.8. rantapolulla rymisi ja rämisi. Mitä ihmettä: friidu lykkää täyspakattua fillaria! Se parkkeeraa mun rantapolun päähän. Mitä hemmettiä, se näyttää koemakoilevan kivikkoa? Ei hiisi, siihen se meinaa telttansa laittaa, nyt on toimittava!

"Hei, mä oon Kristiina. Meinaaks sä laittaa telttas tähän?"  "Moi, mä oon Soile, joo, mä ihastuin näihin kiviin. En kai mä häiritse?" "Ei, et. Mä otan kyll nää mun tärkeet kivet talteen."

Niin se sitt duunas rimahimansa tähän.

Välillä jotain huudeltiin toisillemme ja hyvin tultiin juttuun. Torstaiyöksi oli luvattu Perseidien tähdenlentonäytös. Me otettiin makuupussit ja evästä messiin ja mentiin kaltsille makoileen puolenyön aikoihin. Pilvet väisty 01. aikoihin ja sitt niitä putoilevia tähtii rupeski näkyyn. Sputnikkeja meni jatkuvalla syötöllä ristiin rastiin taivasta. 03. aikaan alko jo valkenee ja tähdenlennot vähenemään. Me nähtiin yhteensä noin 40, toiset pieniä välähdyksiä, toiset keskikokoisia ja jotkut oli ihan kunnollisia.

Perjantaina sitt Soile lähti takas Stadiin, täss on sen fillari ja julmettu kamakasa parin yön olemista varten.

Jossain vaiheessa se oli ehtinyt käydä kirjottamassa pikkukivillä mun aamiaiskalliolle:

Jezz, siis se on yhtä hurahtanu kiviin ku mäkin!

Mutt se tuli sitt vikana viikonloppuna taas moikkaamaan ku se oli PPY:n mökkillä talkoilla laittamassa sitä talvikondikseen. Se näyttää kommentoineen tänne nimellä Soile Somerikko. Toi ns. sukunimi tulee siitä telttakivikosta. Monet ohikulkijat nimittäin sanoo sitä pirunpelloksi. Eihän se semmonen ole vaan kivikko tai somerikko. Jengi ei hokaa, ett meri on ihan siinä vieressä niin eihän se mikään pirunpelto voi olla. Pirunpellot on skutsissa, niinku täll saarell tai sitt keskellä bönden peltoa.

KS