Kaupungilla kuleksimassa

Otin kuvan muistolaatasta  ravintola Vlatavan seinällä rautatieaseman kupeessa. Tämä liittyy aiheen puolesta kirjoitukseeni Vanha kirjottu pussi

 

"Helsingin rautatieasemalta lähetettiin sotavuosien aikana noin 13 000 suomalaista lasta turvaan muihin Pohjoismaihin."

Näin mielenosoituksen "Ei uraanikaivoksille", järjestäjänä Hyökyaalto.

Kävin Sypressissä toivottamassa Tuulialle hyvää kesää.

Sypressissä on lankojen poistoale, torstaina klo 16 asti ja Lankalauantaina on viimeinen päivä. Myymälä on sitten suljettuna kolme kuukautta katuremontin takia. Elokuun alussa avataan uudestaan mutta mitä ilmeisimmin ilman lankoja keskittyen Oleanan tuotteisiin.

Kävin Taito Shopissa hakemassa esitteen Käsityökulttuuri & matkailu.

Kävin Salakaupassa! Se on pieni kioskin kokoinen kauppa Postitalon kulmalla, myös nettikauppa toimii. Monta päivää ja yötä olen asiaa miettinyt, ja vielä saappaita sovitettuani poistuin kaupasta miettimään asiaa. Palasin kauppaan ostin itselleni aivan kertakaikkisen ihanat jatsarit!  Kotimaista työtä koko saapas!

Saappat on valmistettu Töysässä, nahka Lapualla, pohja Kankaanpäässä.

Töysän kenkätehdas

KS

Perhosia ynnä muuta tärkeää asiaa

Tämä on helppoa kuin heinänteko: seipäälle vaan heitellään solmuja ja lenkkejä. Jep. Eilen saapuneet neulat ovat olleet koetuksella.

Kysyin Taitosta noita termejä ja sainkin vastauksen nopeasti, kiitos:

"Jep., tekniikka on käpyilyä, käytössä on vain sukkulan sijaan "uusi väline". Niinpä passelit nimitykset välineelle ovat sekä käpyilyneula että frivoliteeneula."

Tässä ekat tuotokset, onhan niissä virheitä, mutta ovat ok näin aluksi.

Koko on noin tulitikkuaski tai vähän pienempi. Eri koko johtuu langan paksuudesta.

* * * *

 

BEN oli nopein viikinkiasuinen Lontoon maratonilla. Aika: 3.12.11, joka on kyllä pikkuisen huonompi kuin viime vuoden 3.09.40. ONNITELUT BEN!

Fastest marathon dressed as a Viking

Ben Afforselles, 3hr 12 m 11s

* * * *

MERIKORTTELIin on suunnitteilla jotain aivan kamalaa, Cloud City -hanke. Keskelle hienoa vanhaa tehdasmijöötä on piirretty kummallinen pyramidirakennus! Tämmöstä me ei stadiin haluta! Täällä on niin vähän muutenkin vanhaa tallessa. Toimistotilaa on tyhjillään muutenkin ja eiköhän nuo asunnot ole niin kalliita, että menevätkö kaupaksikaan. Täällä on muitakin keskusta-asunto projekteja meneillään, mm. Mikonkadulla.

Tuossa korttelissa oli Fazerin tehdas kun mä oli skidi. Siellä tuoksui ihanalle. Kansakoululuokan kanssa päästiin sinne tehdaskäynnille ja se se vasta juhlapäivä olikin! Siihen aikaan karkkia kun ei saanut tuosta noin vaan niinku nykyään. Me kerättiin jätepaperia ja saatiin siitä muutama penni, jotka sitt käytettiin sekatavakaupassa Nallekarkkeihin tai tikkariin.

Punavuoren ja Eiran vanhat puutalot saavat suojelukaavan, ihan hyvä asia. Miinusta siinä on se, että asukkaat joutuvat maksumiehiksi jos ja kun korjauksia noihin taloihin täytyy tehdä. Tähän Merikorttelihankkeeseen kaupungilta kuluneet rahat olis voitu laittaa vanhojen puutalojen korjausrahastoon tai johonkin muuhun kuin turhan suunnitteluun.

Käykääpäs allekirjoittamassa adressi: Merikortteli pelastettava.

KS

Tatting needles

Jihaa Jippii! Nyt mulla on Ne! Tatting needles eli neulat frivolite-pitsin tekoon.

Mä seikkailin ympäri nettiä ja etsin näitä. Joku löytyi jostain mutta toimituskulut oli hurjat. Yhtenä iltana rajasin Google-haun maaksi Ruotsin ja sieltä tärppäsi. Helmi-ihmisten keskustelupalstalla oli juttua aiheesta. Ja siellä oli linkki Roseground-nettikauppaan Englannissa. Sinne sitten heti ja siellähän onkin vaikka mitä aiheeseen liittyvää. Keskiviikkoiltana tilaus menemään ja nyt ne jo on täällä. Blogissa Maanantai-illan virikepiiri on linkkejä tatting-paikkoihin, tuokin kauppa siellä on mainittu mutta piti sekin hankalimman takaa löytää.

Kuoressa on niin kaunis postimaksutarra, että se on ihan pakko näyttää.

 

Ostin kolme erikokoista neulaa, paksuimman jätin ostamatta.

 

Neula on noin 12 cm pitkä, tylppä ja siinä on silmä (hih, eikös neuloissa yleensä ole silmä?)

 

 

Ja ohjekirjankin ostin. Selkeät kuvat ja Ah! ihania ohjeita.

 

Näille neuloille pitäisi nyt saada oikea suomenkielinen nimi.

* Käpyilyneula nimityksen olen nähnyt, mutta se ei mun mielestä ole oikein kun käpy on sukkula, joka on ihan eri väline.

* Pitsineula tämä ei voi olla, koska on olemassa neulapitsi, jota tehdään neulalla ompelemalla, Buggelainen neulapitsi.

* Tatting-neula ei sano kenellekkään yhtikäs mitään.

* Frivolite-neula? vaikea mutta olisko lähinnä oikea koska lopputuloshan on frivolite-pitsiä.

 

YouTube video, jossa näette miten tätä käytetään. Sieltä löytyy myös tosi sukkela solmuntekijä, huh vauhti ihan hirvittää.

 

Prymin valikoimassa on tähän tarkoitukseen neula, jonka päässä on koukku ja se tekniikka on Cro-tatting. Prymillä on siihen hyvä ja selkeä ohje PDF-tiedostona.

Nyt mä rupeen harjoittelemaan ja pistäydyn ensi viikolla Karnaluksissa lankaostoksilla, ettei lopu kesken. Jos vaikka jouluksi jotain pientä . . . .

KS

Kukkotehdas sulkeutui

Kummasti se kukkolaatikko tyhjeni ja vielä oli tehtävä lisää. Yhteensä virkkasin ainakin 44 kukkoa! kaikkia ei tullu kuvattua ku menivät suoraan postikuoreen.

Tämä meni isosysterille synttärilahjaksi kuivattujen mustatorvisienien kera

Tokavika kukkosatsi

Vihonviimeiset pienet kukot

Pahnanpohjimmaisena kolme paksummalla langalla virkattua ja isommalla suklaamunalla varustettua kukkoa menevät "Vihdin Villikoille" eli broidin lapsenlapsille.

Kukkoja ovat virkanneet ainakin Sibylla ja  Wiktoriina, Tintin äiti,   Päivikki, 

Pääsiäispöytäliinan kirjonta ei ehtinyt valmiiksi niin, että se oli postilla kerinnyt perille. Jäänee ensi vuoden postiin;)

KS

Pyhän Laurin kirkko, Vantaa

Kävin naapurikaupungissa ja entisellä Helsingin pitäjän kirkolla, eli Pyhän Laurin kirkkko.

Teksti kirkon seinässä:

"Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla." (Ps. 84:11)

Tapuli ja sen komea tuuliviiri.

Vanha kirkko on kaunis ja komea, sensijaan uusi kappeli on niin karmea, että en viitsinyt edes kuvata kuin oudon sisäänkäynnin. Niitä on parikin, tuollainen kävelykannas tai mikälie ja matala vesiallas, jonka pohjalla on kiviä, teräviä sellaisia. Aikas outo ja ruma ratkaisu. Missään ei myöskään ollut opastaulua, rakennuksessa kun on parikin salia  ja ehkä jotain muutakin, who knows. Penkit olivat erittäin epämukavat. Akustiikka oli niin outo, että puheesta ei oikein saanut selvää. Hyvin karu ainakin Iso sali, jossa olimme entisen työkaverin ja ystävän siunaustilaisuudessa.

Kahvit ja kakut nautittiin Pappilassa. Ihan kiva paikka mutta pikkusen ränsistyneen oloinen. Yhdestä sohvasta oli jalka poikki, pysyi kuitenkin sen verran paikallaan, että siinä saattoi istua.

Portaiden vieressä olevaa invaliuskaa ei ollut puhdistettu jäistä ja lumisohjosta. Jos seurueessamme oli ollut sille käyttöä niin . . .?

Katossa komeita kristallikruunuja, mutta miksi, oi miksi näissä aina on kynttilät vinksin vonksin?

Niin paljon niin kauniita keväisiä kukkia ystävämme muistoksi. R.I.P.

Täällä sain kuulla, että samaisen duunipaikkani ihana entinen pomo ja vaimonsa ovat vastikään kuolleet, R.I.P.

Huh huh. Kuolemaa, sairautta ja muuta murhetta tuntuu olevan kovin paljon liikkeellä.

KS

Vanha kirjottu pussi ja Ben the Viking

Tämä on broidin yöpukupussi. Se on tehty sille jonkun sodan aikana kun se oli Ruotsissa sotalapsena.

Lakissa lukee Seppo, ja ilmeisesti mutsi on myöhemmin kirjonut siihen mun nimen (valkoisella eikä ole yhtä siisti kuin alkuperäisen tekijän pistot). Ehkä tämä on joskus ollut mulla jossain kesäsiirtolassa, tai vaikka samaisessa ruotsinpaikassa minne mut jätettiin ummikkona kun olin 8-9 vuotias, 1950-luvun lopulla. Nykyään siitä varmaan sais jonkun lapsen hylkäämis-heitteillejättösyytteen;) Pussi  oli nyt mun luona käymässä eli pesussa, ja kyllä se olikin likainen.

Tämä kirjailtu osa on pussin läppä, siis niinkuin tyynyliina muuten.

* * * *

Mun kummipoika Ben juoksi viime vuonna Lontoon maratonilla maailman-ennätyksen ja pääsi Guinnesin ennätystenkirjaan! Asuna oli Leprechaun. Tänä vuonna on uusi koitos Viikinki-asussa.  Linkistä näkee asun, ja tietysti jos haluaa lahjoittaa punnan tai pari Benin keräyskohteeseen  (jotkut eläimet, selitys alla) niin sekin käy tuossa mainiosti. Peukkuja pidetään 17.4.!

Ben the Viking

The Aspinall Foundation is devoted to saving rare and endangered animals and returning them to protected areas in the wild.

The future of many endangered species is in our hands, doing nothing is not an option. Please make a difference today.

KS

Visiittikortteja

Talven kuluessa olen useammassakin blogissa nähnyt visiittikortteja. Mulla on niitä myös. Yksi albumi on täynnä ja irtokuviakin on, albumeja on kyllä ollut kaksi. Visiittikortit eivät alunperin ole isovanhemmillani käyneiltä ihmisiltä vaan albumit ovat tulleet meille sattumalta. Joskus 50-luvulla faija vuokrasi Munkkiniemestä tilan firmaansa varten ja sieltä nämä löytyivät edellisten asukkaiden jäljiltä jotenkin jemmattuina. En nyt enää muista missä kaapin perukoilla ne oli olleet.

Visiittikorttien historiaa ja taustaa voitte lukea esim. Valokuvataiteen museon kirjoituksesta:  7. tammikuuta 2011, otsikolla Tuhat tusinaa tuntemattomia, linkki tässä.

Albumissa on paksut kannet, reuna on rimaa niinkuin taulunkehys ja ns. taulunpaikka on täytetty pahvipaloilla (samankokoisille pahveille itse kuvatkin on liimattu) ja koko komeus on ollut päällystetty sametilla. Samettia ei enää ole tallella. Jonkinlainen lukko/salpakin tässä on ollut. Albumin lehdet ovat paksua pahvia ja niiden reunat on kullattu. Kuvasivun päällä on paperi, jossa on kuvan mentävä aukko, näin kuvat ovat ikäänkuin raameissa.

Tätä kuvaa muistan usein katselleeni ja tunnelmana on aina ollut, että tuo tyttö on yksinäinen, surullinen ja ehkä pelokas.

Irtokuvana mm. tämä. Tunnistattekos?   EDIT 12.3.11.

Niki ja Alix tässä poseraavat, hyvin on historian kirjat luettu ja katsottu, tähän mennessä kaikki on parin tunnistanut.

Kuva ei ole mikään harvinaisuus. Hyvinkin anteliaasti tätä jaettiin vierailuilla toreilla ja turuilla.

KS

Lankajengi Tallinnassa

Tämä on jo perinne:lankajengin kevätmatka Tallinnaan. Katju, Outi-M ja Mari olivat hoitaneet järjestelyt, kiitos heille. Reissu oli kiva kuten aina, ja takaisin laivalle päästiin just ja just rasittuneilla jaloilla;)

M/S Superstarilla meri ylitettiin yhdessä hujauksessa. Matkalla ehdittiin kuulumisia ja muistamisia jakaa. Pirkko-Liisa ja sen systeri Marjatta olivat askarrelleet meille rintarossi "marenkikukkaset", Katju sai lankaa ja mä sain Outilta pääsiäistervehdyksen (aina se jaksaa jotain askarrella). KIITOS Outi ja Siskokset. Mun pussista jokainen sai virkatun pääsiäiskukon.

Satamassa tilataksi odotti meitä ja kyyditsi Järve-keskuksen Käsitööjaamiin. Mähän kävin siellä jo viikko sitten mutta muille tämä oli ensi visiitti. Ilmeisesti muutkin olivat hieman pettyneitä kaupan uuteen ilmeeseen, joka ei ollut ihan odotusten mukainen. Mutta kyllä sieltäkin lankoja ja tarvikkeita tuli ostettua, ei siis mikään hukkareissu.

Samaisella taksilla seuraavaksi Eppin Löngad lankakauppaan. Siellä on kyllä kivoja lankoja. Noroa taisivat matkakaverit sieltä ostaa. Matka jatkui Karnaluksiin ja täällä taksikuski joutui luopumaan iloisista asiakkaistaan;)

Karnaluksissa oli tosi paljon asiakkaita ja kassoilla jonoa. Siellä oli myös lauma naisia, ja taisi pari miestäkin niiden kanssa olla, jotka käyttäytyivät aika huonosti, mä ihan oikeesti häpesin ja yritin pysytellä niistä kaukana. Ne huuteli toisilleen toiselle puolelle hallia, ihmetteli Novita-lankojen kallista hintaa, eikä kaupassa ollut hahtuvaa - miksi ei ole - missä on myyjä ym. ym.  kälätystä kovaan ääneen. Huh huh. Enpä usko, että samaiset naiset esim. isossa Lankamaailman kaupassa tuolleen käyttäytyisi, niin mikä ihme vetää käyttäymistöpselin irti kun mennään ulkomaille?

Karnan jälkeen porukka hajaantui, suurin osa meni syömään Solariksen Vapianoon, jossa tapasivat myös Annan. Mä, Lila ja Minna suunnattiin Liann Löngadin kautta vanhaan kaupunkiin. Kukkakioskien kukat ihasteltiin tarkasti, kyllä ne on niiiin kaunitta luomuksia että . . . Jostain sattui korvaani, olisko ollut se meluava naislauma, että kukkien hinnatkin on niin noussu euron myötä ettei niitäkään enää voi ostaa. Me kolme ollaan kyllä asiasta ihan eri mieltä. Onhan hinnat saattaneet hieman kohota mutta eiköhän siihen vaikuta maailmanmarkkinatilanne enenmmän kuin euro. Kympillä sai edelleen komean sidotun kimpun, täällähän kympillä ei semmosta saa, ei lähellekään.

Karnasta Katju osti itselleen "mersun" = Addin Click-bambut! Ei jää epäselväksi, että vihreä on Katjun lempiväri.

 

Pronksi Löngapoodista löysin tilatun väristä turkoosia vironvillaa, sitähän tässä kaupassa on aikas hyvät värivalikoimat. Sitten Puu ja Putuka poodiin nappiostoksille ja jo hieman väsähtäneillä jaloilla satamaan. Sadamarketin villalankakaupasta Lila osti villalankansa, mä ostin Kalevin karkkikioskilta vähän suklaata kuten aina

Ja sitten tutustumaan "uuteen" Sadama Turg´iin. Se on kauppahalli, ei tori niinkuin nimi antaisi ymmärtää. Herkullisen näköisiä elintarvikkeita, mm. erilaisia pastoja irtotavarana, säilykkeitä. leipää, hunajaa ym. ym. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt lukemaani, niin tuotteet ovat ns. lähiruokaa. Mä ostin valkosipulihapankaalia kun Minnakin osti, tosi namia.

Just nyt hallin "käsityö-osasto" on remontissa mutta jotain kässyjuttuja täältäkin saa, Jolleri-niminen myymälä ainakin pitäisi olla (sitt joskus). Kannattaa seurata Sadama Turgin sivuja, siellä kerrotaan tulevasta ja erilaisista tempauspäivistä yms.

Viimeisenä osuimme konditoriakauppaan. Se se vasta herrrrkullinen puoti olikin. Lila osti aivan ihastuttavan suloisen sydänkakun, mä tuulihattuja ja lihapiirakoita. Hinnat edullisia. Paikan emäntänä on vanha rouva, joka oli just oikeassa paikassa palvelemassa ihmisiä. Kaunis puku ja ystävällinen käytös.

 

Kotimatkalla sitt ihasteltiin kaikkien ostokset, kyllähän niitä oli reput ja varakassit täynnä. Mä ostin vain saksikotelon, Käsitööjaamista 4,37 euroa.

Mä jaksan edelleen olla iloinen tästä saksikoristeesta, jonka sain viime kesänä Virpiltä.

 

Selver ruokakaupasta kuivattuja banaaniviipaleita, vadelma- ja puolukkalastuja, jotka tuntuvat nyt olevan hittituote, täyttä luomua ilman lisäaineita. Nämä maksoivat 3,00 /purkki, Pronksi-kaupan vieressä olevassa kaupassa maksoivat 4,00.

 

KIITOS kaikille mukana olleille mukavasta päivästä ja matkaseurasta.

 

Matkakertomuksia luettavissa (toivottavasti):  Katju, SeijaP, Mari, Arja, Lila, Netta

KS

Posti toi palkinnon!

Jee! Jo toissapäivänä postilaatikossa oli kortti noudettavasta isosta kirjeestä. Noh, kävin laatikolla niin myöhään, että en enää viitsinyt Ärrälle lähteä, ja eilen satoi koko päivän.

Sehän olikin palkintoni ANNIKAINEN PUIKOSSA blogiarvonnasta. Nyt kun avasin kuoren niin keksin, että palkinnosta olikin jo vihje arvontatuloksen julkistamisen yhteydessä, miten mä en tajunnut silloin *nolo*. Olipahan sitt yllätystä kerrakseen. Aivan kertakaikkiaan kivaa tavaraa kuoresta putkahtelikin:

Pikku Myy magneetti, lasin- tms. alusia peräti kaksi pakkausta eli 12 kpl (coasters) ja hieno itsetehty huopainen Apinannyrkki avaimenperä.

Myy ei joudukaan jääkaapin oveen vaan se saa olla mun uudella neule- yms. ohjeenpitely magneettitaululla. Avaimenperäkin pääsee käyttöön heti, se on niin pirtsakka ja löytyy kassistakin. Mulla on monta, monta vuotta jo ollut yksi ja sama avaimenperä niin on jo aika vaihtaakin (varmaan 10 vuotta! kun oikein ajattelen)

Nuo aluset on just hyvät mun arvokkaalle faijan tekemälle pöydälle, ne on huopaiset. Mullahan ei ole siihen noin isoa pöytäliinaa niin Aina on mukin alla oltava alusta, kukaan ei saa laittaa juoma-astiaansa paljaalle pinnalle, niih. Useimmiten käytän kattauksessa tabletteja tms. Kyllä tämä pöytä on ihan käyttötavara ja kaikenlaista sen päällä puuhailen, ei sitä silleen tarvi varoa, mutta juoma-astioista tahtoo jäädä tahroja, joita ei heti huomaa pyyhkiä yms. Puupinta on mehiläisvahattu, kertaalleen se on entisöity, pöytä on valmistunut jouluksi 1962.

Edellisistä alusistani on jäljellä enää neljä, niiden lakkapinnoite on kulunut. Mä olen pari-kolme vuotta sitten ostanut sellaiset ohuet korkkialuset tarkoituksenani päällystää ne jotenkin, esim. virkkaamalla mutta tuolla ne edelleen lojuu käsityöarkussa eikä projekti ole edistynyt lainkaan. Nyt ei sitt tarvi sitäkään miettiä vähään aikaan.

Ja sitt oli kaksi kerää Lanettia, ja mulla on samaista vihreätä 1 kerä  (ja sinistäkin 1) niin nythän näistä sitt jo saakin vaikka mitä aikaiseksi. Eiköhän kesällä saaressa jotain synny. Ihana Ahkeraliisa lehti vuodelta 1967 eli just sieltä ns. retro ajalta ku mä olin nuori *kröh* , vanhanaikainen postikortti terveisineen ja kokonainen pussi (*) suklaarakeita.

KIITOS ja halit ANNIKAINEN!

Tää oli kyll superkiva palkinto, harvoin kun mitään voitan niin olihan se kiva kun mieluisaa tavaraa sain, ja siis käyttökelpoista. Ei jää nurkkiin lojumaan mitään. Karkkejakin jo tässä rivien välissä syön.

Pari kuvaa lehdestä, eiks oo Hienot housut!  Joo, tollaset oli muotia, oikeesti:)

Tällaset pitkät sukat vois vaikka tehdäkin. Lehdessä oli toisetkin.

(*) Kirjoitin "kokonainen pussi", tarkoittaen sitä, että aika usein blogeissa näkee saadun paketteja, joissa muun lisäksi on yksi tai kaksi teepussia, muutama konvehti tms. paperipäällysteinen karkki tmv. Teepusseja varsinkin on ollut jo vuoden-parin ajan liikkeellä. Mikä idea niissä on ja miksi, tää on nyt jotain mistä mä olen pudonnut kärryiltä.

KS

Lippamyssy

Tintin kivalla ohjeella virkkasin punaisen lippamyssyn pikkuiselle palomiehen alulle. Vertti on Villen kaverin poika, vointi on nyt hyvä ja tauti ilmeisesti taltutettu, Iltalehti.

Lanka: Schachenmayr Punto, 64 grammaa

Koukku: Soft Touch 3.5

Ohje: Tintin lippamyssy

KS

Kirjontaa ynnä muuta

Missään ei lukenut eikä kukaan sanonut, että tää on vaikea. Juu, pakkauksessa on ohje, mutta siinä on näytetty vaan mikä väri mihinkin mutta ei oo kerrottu millä pistoilla pitäis tehdä, arrggh. Onneksi mulla on kirja, mistä katson ja valitsen pistoja. Sitt mä en tiedä miten pitäis ns. päätellä lanka kun on vaikka toi linnunsilmä, ja siinä ei oo lähettyvillä mitään mihin sen langan pään pujottais piiloon.

KUVAT PUUTTU, kiitos Vuodatus :(

Uusi Taito-lehti on ilmestynyt, ja kotiinkannettu. Siinä on taas niin paljon mielenkiintoista asiaa, että suosittelen lukemaan vaikka kirjastossa.

Tekniikkaohjeena on nyt kirjovirkkaus! Se mitä mä etsiskelin jo vuosi sitten. Virkkakusohjeet pariin nättiin pussukkaan. Ja sitt on ohjeita tiskirätteihin yms. Räsykorut on nyt IN ja niihinkin on ohjeet.

Suomalaisesta villasta on tosi hyvä artikkeli. Se alkaa sillä, että suomenlampaan villaa poltetaan kannattamattomana! Tästä mä juttelin pari vuotta sitten yhden pohjoisen lampurin kanssa, joka kertoi että villalle ei oo mitään käyttöä. Noh, artikkelin kun lukee niin ymmärtää miksi villa menee hukkaan yms. Mulla on blogituttu Amerikassa, joka kasvattaa Suomenlammasta ja Kainuunharmasta. Se laittaa lampaille takit päälle niin villa pysyy puhtaana. Ja siellä sitt tarkkaan tutkitaan ja pisteytetään villat yms. Eiks nyt sitt täälläkin osattais pitää villasta huoli ja kasvattaa villalampaitakin, lihalampaatkin on tietysti tarpeellisia. Ei tarttis ulkomailta tuoda lampaankoipia.

Muhun kirjonnasta ja siitä tehdystä upeasta kirjasta on myös artikkeli. Kirjaahan mä kehuin jo aiemmin kun sen Tallinnassa näin.  Myös Ilun puntarissa Ilu kirjoittaa virolaisista käsityökirjoista ja -perinteestä. Mun neuleystävät onkin jo pitkään kuulleet ku mä oon paasannut aiheesta "miks muualla tehdään hienoja kirjoja yms. mutta meillä ei mitään".

No niin, en mä koko lehteä voi tähän referoida, lukekaas itse jossain joskus.

EDIT klo 15.10

ESSE eli Espoon seurakuntien lehti, kävi viikko sitten Menita Outletin neuletapaamisessa. Nyt lehti on verkossa ja voitte lukea käsillätekemisestä ja neuleretriitistä yms., keskiaukeama eli sivu 10-11.

www.esse.fi/images/stories/pdf_arkisto/2011/verkkoesse14.pdf

Voi hitsi kun mulla on nyt niin monta kivaa työtä tekeillä ja aloitettavana, että nyt tarttis 38 tuntisia päiviä! Mä ihmettelen suuresti, miten työssä käyvät kerkii mitään käsityöitä tekeen! Vaan näyttää nuo kerkiävän, hyvä niin.

KS