Talven kuluessa olen useammassakin blogissa nähnyt visiittikortteja. Mulla on niitä myös. Yksi albumi on täynnä ja irtokuviakin on, albumeja on kyllä ollut kaksi. Visiittikortit eivät alunperin ole isovanhemmillani käyneiltä ihmisiltä vaan albumit ovat tulleet meille sattumalta. Joskus 50-luvulla faija vuokrasi Munkkiniemestä tilan firmaansa varten ja sieltä nämä löytyivät edellisten asukkaiden jäljiltä jotenkin jemmattuina. En nyt enää muista missä kaapin perukoilla ne oli olleet.
Visiittikorttien historiaa ja taustaa voitte lukea esim. Valokuvataiteen museon kirjoituksesta: 7. tammikuuta 2011, otsikolla Tuhat tusinaa tuntemattomia, linkki tässä.
Albumissa on paksut kannet, reuna on rimaa niinkuin taulunkehys ja ns. taulunpaikka on täytetty pahvipaloilla (samankokoisille pahveille itse kuvatkin on liimattu) ja koko komeus on ollut päällystetty sametilla. Samettia ei enää ole tallella. Jonkinlainen lukko/salpakin tässä on ollut. Albumin lehdet ovat paksua pahvia ja niiden reunat on kullattu. Kuvasivun päällä on paperi, jossa on kuvan mentävä aukko, näin kuvat ovat ikäänkuin raameissa.
Tätä kuvaa muistan usein katselleeni ja tunnelmana on aina ollut, että tuo tyttö on yksinäinen, surullinen ja ehkä pelokas.
Niki ja Alix tässä poseraavat, hyvin on historian kirjat luettu ja katsottu, tähän mennessä kaikki on parin tunnistanut.
Kuva ei ole mikään harvinaisuus. Hyvinkin anteliaasti tätä jaettiin vierailuilla toreilla ja turuilla.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.