Kävin naapurikaupungissa ja entisellä Helsingin pitäjän kirkolla, eli Pyhän Laurin kirkkko.
Teksti kirkon seinässä:
"Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla." (Ps. 84:11)
Tapuli ja sen komea tuuliviiri.
Vanha kirkko on kaunis ja komea, sensijaan uusi kappeli on niin karmea, että en viitsinyt edes kuvata kuin oudon sisäänkäynnin. Niitä on parikin, tuollainen kävelykannas tai mikälie ja matala vesiallas, jonka pohjalla on kiviä, teräviä sellaisia. Aikas outo ja ruma ratkaisu. Missään ei myöskään ollut opastaulua, rakennuksessa kun on parikin salia ja ehkä jotain muutakin, who knows. Penkit olivat erittäin epämukavat. Akustiikka oli niin outo, että puheesta ei oikein saanut selvää. Hyvin karu ainakin Iso sali, jossa olimme entisen työkaverin ja ystävän siunaustilaisuudessa.
Kahvit ja kakut nautittiin Pappilassa. Ihan kiva paikka mutta pikkusen ränsistyneen oloinen. Yhdestä sohvasta oli jalka poikki, pysyi kuitenkin sen verran paikallaan, että siinä saattoi istua.
Portaiden vieressä olevaa invaliuskaa ei ollut puhdistettu jäistä ja lumisohjosta. Jos seurueessamme oli ollut sille käyttöä niin . . .?
Katossa komeita kristallikruunuja, mutta miksi, oi miksi näissä aina on kynttilät vinksin vonksin?
Niin paljon niin kauniita keväisiä kukkia ystävämme muistoksi. R.I.P.
Täällä sain kuulla, että samaisen duunipaikkani ihana entinen pomo ja vaimonsa ovat vastikään kuolleet, R.I.P.
Huh huh. Kuolemaa, sairautta ja muuta murhetta tuntuu olevan kovin paljon liikkeellä.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.