Öljysäiliöllä ja Stansvikissa

Tein parin tunnin fillariretken lähiseudulle. Tullisaaren läpi oli kiva ajella, kaunista metsää. Sitt loppu tie, tuli polku ja se loppui 'keskellä ei mitään' valtavaan työmaahan, tietyötä ja talonperustuksia.

Löysin kuitenkin perille sinne minne olin pyöräilykarttaa seuraamalla ollut menossa:

Öljysäiliö 468 on nykyaikainen taideteos ja juhlapaikka, viimeksi siellä oli Marimekon muotinäytös, josta on luettavissa ja hienoja kuvia blogissa Hunajaista.

Tämä on paljon pienempi säiliö.

Hienot näkymät ikkoistaan saavat ne, joilla on rahaa tänne tulevalle Kruunuvuoren uudelle asuinalueelle kotinsa perustaa.

Marlella on blogissaan *ihan kiva paikka* kaksi kirjoitusta retkestään Kruunuvuoreen ja hienoja kuvia vanhoista, ränsistyneistä huviloista. Myös FB:ssa on kaikille avoin Kruunuvuoren hylätyt huvilat -sivusto.

Tuolta ajelin Stansvikin kartanolle. Ravintola oli viimeistä sunnuntaita avoinna, pienen huikopalan nautin siellä. Laitilan Rio Cola oli yllättävän hyvää ja sitruunakakku oikein perinteisen makuinen ja kuohkea.

Kartanon alueella on kaikenlaista kaunista, rakennuksia, puutarhaa ja valtavia tammia, joiden taimet on muinoin tuotu euroopasta.

Huomaa, kuinka pieni puun takaa pilkistävä fillarini on;)

 

Just bloggasin Sanna Karlsson-Sutisnan puuveistoksista, ja kas kas: täälläkin on sellainen. Stansvikissa on tehty lepakkokartoitus, siksi omistettu mm. lepakoille.

"Matkailu avartaa", kotiseudullakin:)

KS

Sattuuhan sitä;)

Hupsista, mitens tässä näin kävi?

Uusi yritys;)

Valmista tuli, ja peukut oikeinpäin.

Lanka: Stentorp suomenlammas, 60 grammaa. Sumupäivinä = ilmankosteus 99% näitä ei voinut neuloa, lanka ei kulkenut puikoilla tuskin ollenkaan.
Puikot: 3.0
Malli: taas se tuttu ja turvallinen Brego Ullasta.
Kohde: nämä aloitin jo saaressa ja piti antamani neuleystävälle mutta ykskaks yllättäen hän siirtyi yläkerran neulekerhoon:(  Itselle ovat liian pienet, ehkäpä Annikalle sopivat, onhan lanka äidiltään aikoinaan saatu.
KS

Stadilla, mm. taidetta

Paljon on puhuttu käsityöläisten tuloista ja villasukkien hinnoittelusta sekä toimeentulosta. Simonkadulla näin taiteilijan työssään. Sanna Karlsson-Sutisna työsti pajua taltalla ja vasaralla, tulollaan on teos nimeltä Onnellinen perhe.

Sain häneltä esitteen liittyen kampanjaan "Taiteen puolesta". Siinä on laskuesimerkillä näytetty, että teosmyyntiä pitäisi olla 9.835 €/kk jotta bruttopalkka olisi 2.500 €/kk. Todella mahdoton yhtälö toteutettavaksi. Ei taiteella tai käsityöllä elantoaan ansaitse ihan tuosta noin vaan. Jotain, tai paljonkin, olisi tehtävä, jotta taide- ja käsityöammateilla saisi kohtuullisen ansion.

Heinäkuussa 2005 olen Kaivopuistossa kuvannut hänen teoksen Arjen pyhiinvaeltaja.

Pikkusen kiertelin kauppoja, ikkunashoppailin ja vähän oikeastikin ostin:
KN Collection villakangashatun

ja laukun Aleksi 13:sta, jossa oli tosi paljon laukkuja tarjouksessa. Tämä yksilö ei tietenkään löytynyt tarjouspöydiltä mutta edulllinen kuitenkin. Tää on semmonen kauppakassin ja käsilaukun välimuoto, vaikk neuletapaamisiin ja pienelle matkalle sopiva.

KS
EDIT: löysin tämmösen ohjeen mitä oon pitkään etsinyt mutt ku se on japaniks tms. Tietääkö kukaan oisko tällaista selkokielisenä?
 http://issuu.com/vlinderieke/docs/knitting_a9d03cb5ec4bbd/1
7/82 tai 9/82 neulottut liivit

Vikat saarikuvat

Nää ei nyt niin ihmeellisiä kuvia ole mutta laitan ne nyt näytille, tai lähinnä itselle muistiin. Mä kyll teetän paperikuvat kaikista kivoimmista kuvista mutt ei näitä kaikkia viitsi albumiin laittaa.

Somerikon ziljoonassa kivessä riittää katseltavaa, varsinkin sateen jälkeen.

Kaunis, kaunis rosoinen suuri rantakivi.

Kääpä, jonka siili- tai etanamaista muotoa en millään saanut vangittua kuvaan. Kiva tää jokatapauksessa oli.

Amiraaliperhoskuva olikin jo esillä mutt vielä tämmönen missä on kaksi. Parhaimmillaan näitä oli koivunmahla-apajalla 6! vai olikohan enemmänkin.

Valtava, sen ruumis oli mun peukalonkynnen kokoinen, ristihämähäkki oli mun sademuovin välissä. Sain sen hätyytettyä sieltä pois ja vähän paremman värisiä kuvia siitä.

Seuraavissa kuvissa merimetso leyhyttelee siipiään kivellä ja näyttää sitt suunnan mihin lähtee ja häviää sumuun.

Lopuksi Jack The Sika, kuva siis vain päästä, se oli kyllä ihan kokonainen Wotkinin savustettu sika, jonka saarelaiset popsivat perinteisessä Sikajuhlassa, jonka uusi ravintoloitsija järjesti kesän päätteeksi (en ollut juhlissa).

Kesä oli ihana! Alkukesän hyytävä kylmyys on jäänyt unholaan. Näinkin ulkomerellä merivesi lämpeni 24 asteeseen. Saari on just sopivasti sen verran idänpuolella, että Suomenlahdella kelluneet levälautat olivat lännempänä eikä levää pahemmin meillä ollut.

Monena iltana olohuoneemme kalliolla grillattiin kaikenlaisia herkkuja, varsinkin sitt kun olin saanut Susilta uuden tosi hyvän grillin.

Aika kului nopsaan = joko se kesä meni! Kuivan kesän takia sienisato alkoi pulpahdella sammalikosta vasta saarikauden päättyessä ja moni herkullinen sieni jäi sinne. Noh, saahan noita torilta. Metsässä on niiiiin kiva kulkea ja sienestää, katsoa kaikkea ihmeellistä mitä luonnossa on. Ja kuunnella hiljaisuutta. Keskimetsässä saattaa olla niin hiljaista, että oikeasti mitään ei kuule. Sitt tietysti lumouksen rikkoo joku moottorivene, joka pitää niin isoa ääntä, että se kuuluu monen kilometrin päästä.

Ja sauna! Saaren sauna on niiiin hyvä ja ihanalla paikalla, että sinne tulee pari rouvaa kaupungista ihan vain saunomaan koko kesän ajan.

Olihan tietysti taas jotain asioita mitkä ei niin kivoja olleet/ole mutta ei niistä sen enempää.

Kaikille saarikavereille kiitos kesästä, tavataan taas toukokuussa!

 

KS

Neulottuja pöytäliinoja

Laitoin otsikkoon "pöytäliinoja", vaihteeks näin kun joskus "neuleliina" ymmärretään hartia- tms. kaulaliinaksi.
Kesällä saaressa käydessään Susi toi kerän vaalenpunaista Maxi-virkkauslankaa ja vienolla ilmeellä viestitti "josko jonkun pienen liinan saisin tästä". Ai kun kiva kun sain taas kohteen liinalle, en viitsi näitä varastoon neuloa kun on sitt aina väärän värinen tai kokoinen tmv. Susi valitsi kirjasta mallin Cecilie ja jonkun toisenkin kun totesin langasta tulevan montakin liinaa, sitä toista pientä mallia en vaan koskaan tehnyt . . .;)
Kirjasta Knitted Lace, malli Cecilie:
1. Maxi-lanka, 8 gr, puikko 2.5, halk. n. 21 cm, (4 kpl vaikk kuvass on vaan yks)
2. N-Virkkauslanka, 10 gr, puikko 2.25, halk. n. 20 cm

 

Kuvassa olevan beigen pikkuliinan tarina on seuraava: Kerran Lankamaailman kassalla oli rva X, joka halusi kaksi vanhaa liinaansa korjattavaksi (valkoinen virkattu ja toinen oli sekä virkattu että neulottu), vaikuttivat olevan hänelle tärkeitä. Tein tarjouksen ilmaiseksi korjata ne ja jos pikkuliinan korjaus ei onnistuisi tekisin uuden suht samankokoisen ja värisen. Sovittiin tapaamispäivä lankakauppaan. Kaikki oli valmista ja uusi liina tehtynä mutta päivä ei sopinutkaan mulle. Lähetin tekstiviestin ja siirsin tapaamista viikolla. Vastaustekstari: "Tapaamista ei tarvita, voit heittää liinat roskiin tai pitää itse." Semmonen tapaus;)

Tämä malli on Lisbeth, N-Virkkauslanka, 80 gr, puikko 2.5, halk. n. 65 cm. Poikkeuksellisesti neulottu ilman vastaanottajaa, halusin neuloa tämmösen isomman vaihteeksi.

Tämä on kirjasta Knitted Lace in White, malli Alma, lanka Maxi, 70 gr, puikko 2.5, halk. n. 70 cm. Siis toisen pienen liinan sijasta neuloin Susille tämmösen isomman.

Kissakin tietää, että neuleliinat on emännän lemppareita, on siis Uskonkin niistä tykättävä. Kaikki liinat se käy kokeilemassa kun ne on pingottumassa, tai mitattavana tms. Voi kunpa se oppis laittamaan nuo ziljoonat nuppineulat, olis iso apu "pingotusapulaisesta".

KS