Kuvia Usko Veitikan touhuista

Tän kissan kanssa ei aika tuu pitkäks eikä tylsäks.
Vyyhti Kainuunharmasta, oikein lampaanhajuista ja rasvaista, oli lattialla sen hetken kun laitioin kerinpuut paikalleen.
Usko nautti vyyhdistä täysin rinnoin, tai siis tassuin.

Sain mä siltä vyyhdin pois eikä ollut pahemmin mennyt sotkuun.

Kun joulukoristelaatikko tuli kellarista kotiin niin Usko omi sen itselleen. Sen päällä on kiva oleskella, edelleenkin. Ja yöllä kansi on pakko avata, yhä uudelleen.

Tavoista poiketen laitoin Uskon herkkunamitangon kääreen paperiroskikseen. Tarkalla hajuaistillaan se oli yöllä metsästänyt sieltä sen kääreen ja maistellutkin. Pettymys on varmaan ollut suuri kun ei mitään herkkua ollutkaan.

 Viimeisin tempaus oli ankkavacuumin raatelu.

x x x

Viikolla kävin Tuomaanmarkkinoilla. Sitä on nyt kehuttu kovasti. Noh, mä petyin. Mökit oli värittömiä ja tiukassa järjestyksessä. Kaduille päin niistä näkyi vain lautaseinät. Jos ei tienny, että "lauta-aidan" takana on markkinat niin saattoi kulkea ohi. Valoisaksikin aluetta on sanottu. Valot oli kojujen yläpuolella, niinku kattona, paljonkin niitä oli mutta ei ne mitään valoilmiötä antaneet, ainakaan päiväsaikaan. Nuo pöydät oli kaiketi ruokailijoita varten mutta missä kaikki ihmiset oli??

Ainoa kiva juttu siellä oli karuselli.

Yhdellä villatuotteita ja lankaa myyvällä kojulla kuikuilin pitkään myyjän selän takana näkyviä vyyhtejä. Myyjällä oli menossa hurjan tärkeä puhelu kaverin kanssa juuston tekemisestä. Ei ehtinyt edes siirtyä pois lankojen edestä eikä huomioinut mua ollenkaan, ei edes nyökännyt ett olis nähnyt mut. Pitäkööt lankansa, lähdin pois.

Bockin talon pihalle oli viritetty joulusauna. Mutta se ei ollut vielä avautunut ku kävin, piha oli typötyhjä eikä joulutunnelmasta ollut tietoakaan.
KS

Joulukortti Sinulle

Kliffaa Joulua

Stärää

Uutta Vuotta

Stadilainen ei snutaa Granuu skutsista.

Seppo "Kalle" Kankkonen

Kaikille en millään voinut lähettää henk.koht. korttia. Tässä Sinullekin, ole hyvä.

Mun kesällä kuvaama joulukorttikuva tuhoutui syksyllä, arrggh. Jotain oli kuitenkin saatava lähetettyä. Päädyin tukemaan Stadin Slangi Ry:tä ja ostin kortit byroosta. Tää on kuitenkin "mun näköinen".

Kyll mä viel postaan ennen jugelia mutt laitoin tän nyt ajoissa esille ku joku varmaan kohta jo lähtee joulumatkoille.

KS

ps. Edellisen postauksen "The Ankka" oli partsilla kylmässä. Kissa tykkää olla partsilla tirppejä vahtimassa. Uskolla on hyvä hajuaisti. Terävillä pikku kynsillään ja hampaillaan se on saanut vacuumipakkaukseen ison reiän. Marle tätä jo vähän ennakoi kommentissaan;)  Siispä paloittelen ankan, pakastan jonkun palan, maistelen osan, toivoen jotain säilyvän aattoonkin. Ekenäs Rökeristä  sanottiin tuon säilyvän noin 7 päivää, ja voi pakastaa.

Aattoateria alkaa olla hankittu

Ketä kiinnostaa . . . mitä mä syön?! Näytän kuiteski:)
Sunnuntaina iltapäivä meni Teurastamon joulumarkkinoilla. Niin paljon kaikkea lähi- ja pientuottajien herkkuja oli myynnissä että oli ihan valinnanvaikeutta, kaikkea kun ei voi ostaa.
Synttärilahjaksi itselleni ostin suklaavalmistajien kokoelmarasian konvehteja.

SuklaaTäplä, Mayra, Chjoko ja Gagu.

Jouluaaton pääruoka on tässä:

Savustettu ankka!,  Suomen riistalintu Oy. Maistiaisliha oli todella hyvää ja maukasta, ostopäätös oli helppo tehdä.

Uskokin sitä jo nuuhkaili, ehkä maistuu sillekin;)

Paketti on kyll vielä kiinni vaikk näyttää ett kisuli olis jo ankaa popsimassa;)

Nuorilta myyjiltä ostin vähän kuivattuja herkkuja. Niitä voi sitt kirjaa lukiessa napostella.

Åbyn kartano tunnetaan yrteistään mutta myös hyvästä näkkäristä. Unikonsiemennäkkileipää en voinut vastustaa. Hyvän juuston kera se varmasti maistuu Beatles-palapeliä kootessa. 

Jälkiruuaksihan mulla on jo Lontoosta ostettu Christmas Pudding, alkoholiton.

Kaikenlaisten palojen painikkeeksi maistuu Arjalta ja Lilalta saatu glögi, alkoholiton.

Sitt ku muut askareet on tehty niin voin miettiä mitähän tästä neulois? Sain tän Tiinalta  vaihtarina Lontoon Oyster-matkakortista.

KS

Synde

Synde, synttäri, syntymäpäivä . . .
Mä oon hyvissä ajoin saanut pari pakua jemmaan, jotka sitt aamupäivällä avasin, tai ehkä yks tai kaks menikin viel jemmaan jugelipussiin;). TATTIS kaikille!

Toss on näppipyyhe Lealta, On jo duunatessaan ajatellu kelle se menee ku siin on kissa, joka uneksii hiirestä! Sitt kaulakoru isosysteri Pikolta, kaulakoru systeri Maijalta ja Wollmeise lankavyyhti Arjalta.

Tämmöstä Wollmeisea ei ookaan kellään muulla, lälläslää! KIITOS Arja, tää on ihan huippujuttu. 
 EDIT: Arjan kommentista voi lukea, että kyll tätä jollain toisella saattaa olla mutt ei kyll just näin osuneesti annettuna/saatuna kuin mulla, niih.

Ehdottomasti säästettävä vyöte!!

Tän riipuksen Maija on saanu faijalta vuonna 1959 Hankenin päättäjäislahjaks. Tosi kiva ku sain tän, mähän olni aika skidi ku faija delas niin mull ei oo siltä mitään tällasia hienouksia. Tää on jo toinen faijan antama koru minkä Maija on mulle antanu korulippaansa sopukoista.

Tää on Kalevala Korun hopeariipus Lunula, omasta lippaastani tähän löytyi sopiva ketju, muinoin Pikolta rippilahjaksi saatu.

Lunula tarkoittaa  
sekä: "Lunula on puolikuunmuotoinen vaalea kynnen juuren osa, joka kuultaa sormien ja isovarpaiden kynsien tyvessä"
että  "symboloi kuuta ja mahdollisesti siihen liitettyä jumalatarta ja sitä kautta naisia ja äitiyttä". (lainaukset netin syövereistä).

Riipusta kuvatessa huomasin etten oo näyttäny sitä lokakuussa saatua korua, joka on pronssinen Rannekoru -85, Kuhmoisten Papinsaaresta n. vuodelta 800. Kuvat salamalla ja ilman;)

x x x 

Näyttää lahjapussilta tääkin mutt se on USKO veskipaprupussissa! Se tykkää kaikista muovipusseist ja paperikasseist, ei laatikoista niinku muut katit. Se saa leikkiä pussilla sillo ku mä oon paikalla, ei muulloin, sehän vois tukehtua. Siispä pusseihin pitää laittaa varoitusteksti myös kissat huomioiden, ei vaan lapsia varoittava, heh.

Lopuks viell tunnelmavalokuva partsilta eiliseltä.

KS

Herkkupöytien äärellä

Perjantaina Katjulla oli jälleen mukavat neulenyyttärit. Pöydässä oli monenlaista herkkua. Mä tein piiraan, jossa täytteenä oli Lealta - kiitos -  saatuja herkkutatteja, ja savuporotuorejuustoa. Kehtaan ite sanoa, ett se oli tosi hyvää.

Hohtoneulontavälineet ja palkinnot

Katju on kirjoittanut illasta kuvien kera, kannattaa hänen blogista lukea lisää.

Lauantaina tapasin Tuulan ja sain blogiarvonnassa voittamani palkinnon. Täytyy sanoa, että tämä on just nappiin osunut palkinto mulle. Mähän harvoin osallistun blogiarvontoihin, harkitusti vain niihin, joissa palkinto on mulle käyttökelpoinen:) Kiva kun onnetar oli nyt mun puolella. KIITOS Tuula ja Cilla´s!

Arvostan sitä, että tuotteet ovat kotimaisia! Tiskiharjakin on tehty kierrätetystä raaka-aineesta ja luonnonharjakset. Käytetyn harjan voi palauttaa tehtaalle, jossa se taas käytetään uudelleen.

Tapaamisen jälkeen menin VillaLankan JoululahjaWalvojaisiin. Sielläkin pöytä notkui herkkuja, kuvia VillaLankan sivulla.
Väkeä oli paljon. Mikä parasta: tapasin bitti- ja blogituttuja. Hilkka, Pirkko, Agatha ja Sari. Oli tosi, tosi kiva nähdä ihmisiä, jotka ovat niin tuttuja, pitkältäkin ajalta, vaikk ei olla tavattu eikä edes puhelimessa juteltu.
Pari joululauluakin laulettiin kun oli oikein säestystäkin, näin söpöllä pelillä.

Ihan kaikille, Katjulla ja VillaLankassa tapaamilleni,

lämmin kiitos mukavasta seurastanne ja

kiitos kun olitte lähteneet liikkeelle näihin kekkereihin.

KS

Joulua himaan

Mä en tiedä mikä nyt iski ku rupesin laittaan joulujuttuja sinne sun tänne? Mä en tunnusta olevani jouluihminen, ehei. Mä tavallaan inhoan joulua, ja muita juhlapyhiä kans. Aivojen perukoilla on tunnistettuja ja tunnistamattomia tunteita kaikenlaisten juhlien tiimoilta. Pitäisi olla sitä ja tätä, juhlatunnelmaa ynnä muuta, mutta kun niitä ei oo, tai siis on mutt ne pitää hillitä. Tunnemaailmassa on valtava ristiriita halujen ja todellisuuden kanssa.

Noh, nyt on joulukoristelaatikko melkein tyhjä, koristeet laitettuna:
Seinällä valot kera punaisten ja kultaisten joulupallojen.

Joulutonttu olkipukkeineen. Tonttu on jo mun teini-iän kodista kulkeutunut.

Eteisen peili on korea, ei tarvii itse siinä koreilla omissa eikä lainahöyhenissä;)

Liina pöydälle ja pikkutontut on aina olleet ruokapöydässä, toinen mun ja toinen Villen paikalla.

Outi-M:ltä vuosien varrella saadut kivat huopaenkelit.

Palloja lampussa.

Partsillekin ripottelin vähän punaisia koristetita sinne sun tänne, ja lyhdyt tietysti.

Koska mä olen jo kiltti, niin tonttujen ei tarvii kurkistella sisäänpäin vaan ne vahtii ettei ulkoa tule mitään pahaa sisälle. Yksi tontuista, se urhein ja rohkein, on saaressa vahtimassa mun tavaroita.

Ja kissa ihmettelee "mitä toi Mams oikein touhuaa, kaikkee kivaa laittaa mutt mä en saa koskea". Katotaan vaan niin osa rojuista varmasti saa kyytiä ku silmä välttää.

Terhiltä saatu kaunis, kaunis ja herkkä enkeli pääsi taas paremmin näkösälle, hyllyn päältä laskeutui arvokkaasti.

Neuleystävä Arjalta sain yks päivä kissakuosiset pyyheliinat ja tämän Maria Drockilan kynttilän, joka sopii just tähän Villeltä antaman enkelin syliin.

Mulla on tallessa jo ihan lapsena saatu joulukirja, josta avautuu tämä kaunis talo. Sen sisälle oon laittanut semmosen tuikkivan ledikynttilän. Talo on kaunis sitt iltavalaistuksessa.

Läpi myrskytuulen Outi-M tuli eilen aamulla työmatkallaan tuomaan mulle joulunodotusta. KIITOS Outi. Stadin herrrkullisimmat piparit on tässä kauniissa rasiassa. Mukana oli myös appelsiinituorejuustoa, joka tekee pipareista vieläkin herkullisempia. Ja joulukakkukin tuli.

Pukinpussissa on jo täytettäkin;)

Joo joo, monet sanoo, ett se on asennekysymys miten juhlapäivistä selviää. Niin kait se ehkä on. Mä oon kyll työstäny tätä asiaa monet vuodet mutt sitkeessä vaan perinteiset odotukset istuu. Ehkä tää koristeiden laittaminen on taas jotain edistystä asian käsittelyssä, aika näyttää.

Jezz, ku harvoin osallistuu blogiarvontoihin niin voi voittaakin. Mä voitin Etanaellin arvonnassa just kivan palkinnon. Me tavataan lauantaina ja saan sitt pesuaineeni, ja jotain mitä ei blogissa kerrottu:)
KS